Aggredi

Aggredi-ohjelmassa pyritään asiakaskeskustelujen keinoin siihen, että vakavaan väkivaltaan syyllistyneet henkilöt alkavat ajatella elämäänsä ja toimintaansa tavalla, joka vähentää väkivallan käyttämisen todennäköisyyttä.

Tausta

Aggredi-ohjelma on HelsinkiMission kehittämä ja toteuttama ohjelma, jonka tavoitteena on vähentää katuväkivaltaan syyllistyneiden nuorten aikuisten väkivaltaista käyttäytymistä. Valtaosalla asiakkaista on raskas rikostausta. Monet on tuomittu pahoinpitely-, henki- tai ryöstörikoksista tai näiden yrityksistä. Asiakkaat ohjataan ohjelmaan pääasialla vankiloiden, yhdyskuntaseuraamustoimistojen, poliisin ja lastensuojelun kautta. RAY:n tuella toteutettu ohjelma on toiminut vuodesta 2006 saakka.

Tavoitteet

Aggredin tärkeimpänä tavoitteena on vähentää asiakkaiden väkivaltaista käyttäytymistä ja lisäksi myötävaikuttaa heidän elämäntilanteensa paranemiseen ja hyvinvoinnin lisääntymiseen. Edistyksen merkkinä pidetään sitä, että henkilö pystyy aikaisempaa paremmin arvioimaan tekojensa seurauksia ja suhdetta rikolliseen elämäntapaan.

Kohderyhmä

18–39-vuotiaat vakavasta katuväkivallasta epäillyt tai tuomitut henkilöt, jotka pelkäävät joutuvansa väkivaltakierteeseen. Aggredin aloittamisen yhteydessä varmistetaan, että asiakas on valmis puhumaan asioistaan ja työskentelemään elämäntilanteensa muuttamiseksi. Jos tähän ei ole valmiutta, prosessia ei aloiteta. Muuten osallistumiselle ei aseteta tiukkoja ehtoja. Esimerkiksi päihteettömyyttä ei vaadita eikä uusi väkivaltarikos automaattisesti johda ohjelmasta poistamiseen.

Menetelmä

Aggredi perustuu tapaamisiin, joissa asiakas keskustelee kahden ohjelman työntekijän kanssa. Ryhmäkeskusteluja ei järjestetä. Tapaamiset kestävät tunnista kahteen ja niitä on keskimäärin kerran viikossa. Keskustelu voi olla luonteeltaan motivoivaa tai hoitokeskustelua tai se voi olla toimintakyvyn palauttamiseen tähtäävä kriisikeskustelu. Keskustelussa pyritään vuoropuheluun asiakkaan elämäntilanteesta. Vuoropuhelussa kunnioitetaan asiakkaan omia kokemuksia ja tulkintoja. Samalla tuodaan esiin uusia näkökulmia, joiden avulla asiakas voi alkaa hahmottaa tilannettaan ja omaa toimintaansa siten, että väkivallan käyttämisen riski vähenee. Keskustelussa ei pyritä niinkään väkivallan syiden etsimiseen vaan pohtimaan asiakkaan kanssa, miten erilaisia tilanteita voi ratkaista ilman väkivaltaa. Laineen ja Tuomisen (2012) mukaan Aggredin toimintatavat muistuttavat kognitiivista psykoterapiaa, joka kyseenalaistaa ja purkaa huonoa käyttäytymistä ylläpitäviä automaattisia mielikuvia. Tavoitteena on, että asiakas pystyy aiempaa paremmin arvioimaan tekojensa seurauksia ja suhdetta rikolliseen elämäntapaan. Ohjelma pyrkii ohjaamaan asiakkaita myös muiden tarpeellisten palvelujen käyttäjiksi esimerkiksi asumisen ja toimeentulon järjestämiseksi tai päihdeongelmien hoitamiseksi. Aggredissa käytyjen keskustelujen lukumäärää tai aikataulua ei määritellä etukäteen. Aggredin asiakkuus päättyy tyypillisesti yhteisellä sopimuksella tai asiakkaan omalla päätöksellä.

Vaikuttavuus

Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tekemän vaikuttavuusarviointitutkimuksen mukaan ohjelma on lupaava ja sitä kannattaa jatkaa ja kehittää edelleen. Arviointitutkimus vertasi Aggredi-ohjelman piirissä olleita joukkoon, joka oli poimittu rekisteriaineistosta ja muodostettu mahdollisimman samanlaiseksi koeryhmän kanssa.

Aggredin vaikutuksen piirissä olleiden perusjoukkona olivat kaikki henkilöt, joille oli tarjottu mahdollisuutta osallistua Aggredi-ohjelmaan. Tutkimuksessa raportoidaan kuitenkin erikseen kolmesta osajoukosta, koska vain osa kutsutuista osallistui ohjelmaan ja vielä harvemmat kävivät sen onnistuneesti läpi. Ensimmäinen, hoitoaikeen mukainen ryhmä muodostuu kaikista niistä 114 henkilöstä, joille ohjelmaa tarjottiin. Ohjelman aloittaneista, joita oli 97, muodostettiin toinen ryhmä, jota raportti nimittää tutkimusryhmäksi. Kolmas ryhmä muodostui niistä, joiden katsottiin käyneen ohjelman onnistuneesti läpi. Tähän läpikäyneiden ryhmään kuului vain 24 henkilöä eli neljännes aloittaneista.

Miksi tarkastella myös muita kuin osallistuneita ja koko ohjelman läpikäyneitä? Se, että tutkimuksessa seurattiin ja raportoitiin erikseen eri laajuudessa ohjelmaan kosketuksissa olleita, noudattaa hoitojen vaikutustutkimuksen käytäntöjä. Koko joukon tarkastelu, eli hoitoaikeen mukainen analyysi, intention-to-treat analysis, on vaikuttavuustutkimuksissa tavanomaista ja usein olennaista, sillä pelkästään hoitoon todellisuudessa osallistuneiden tarkastelu usein heikentää vertailtavuutta verrokkiryhmään ja antaa liian optimistisen kuvan menetelmän tehokkuudesta. Näin on erityisesti silloin kun arvioidaan hoitomenetelmiä, joissa asiakkaan oma motivaatio on paitsi keskeinen tausta ohjelmaan osallistumiselle myös tärkeä elementti niitä ajattelutottumusten ja käyttäytymismallien muutosta, joihin ohjelmalla pyritään.

Näiden ohjelman kanssa kosketuksissa olleiden uusintarikollisuutta verrattiin Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen Rikosten ja seuraamusten tutkimusrekisterin tietojen avulla muodostettuun verrokkiryhmään. Verrokkien kaikki keskeiset muuttujat olivat mahdollisimman samanlaisia kuin Aggredi-ryhmän. Näitä olivat iän ja sukupuolen lisäksi esimerkiksi väkivalta- ja muu rikostausta ikä sekä ehdottomien vankeustuomioiden ja vankeuspäivien lukumäärä.

Tulokset

Suuri merkitys oli sillä, suorittiko henkilö Aggredi-ohjelman loppuun. Ohjelman onnistuneesti läpikäyneiden ryhmässä uusintarikollisuus oli selvästi vähäisempää kuin ohjelman eri syistä keskeyttäneiden ryhmässä. Myös käyntien lukumäärä oli yhteydessä uusimiseen. Yli kymmenen kertaa tapaamisissa käyneet uusivat rikoksensa harvemmin kuin ne, joilla oli vähemmän käyntejä. Ohjelman onnistuneesti päättäneet kävivät tapaamisissa keskimäärin 20 kertaa, kun vastaava määrä muissa ryhmissä on noin viisi kertaa. Tutkijoiden arvion mukaan vaikuttaa siltä, että ohjelmaan vahvemmin kiinnittyneet henkilöt tekevät uusia väkivaltarikoksia muita harvemmin.

On mahdollista, että Aggredin läpikäyneiden ja muiden osallistuneiden uusimisrikollisuuden erot liittyvät ainakin osin siihen, että ohjelman onnistuneesti suorittaneet henkilöt ovat olleet alun perin motivoituneempia muuttamaan käytöstään. Sille, että itse ohjelma on vaikuttanut uusimiseen vähentävästi, antaa tukea kaikkien kolmen ohjelmaryhmän vertaaminen kullekin erikseen muodostettuun verrokkiryhmään. Tässä vertailussa ohjelman läpikäyneiden uusintarikollisuus on vähentynyt, kun taas muiden kahden ryhmän hieman lisääntynyt. Erot eivät tosin ole tilastollisesti merkitseviä.

Tutkijat arvioivat tutkimuksen rajoitteeksi sen, että rekisteripohjainen vertailuryhmä ei todennäköisesti ollut lähtökohdiltaan yhtä väkivalta-altis kuin Aggredin asiakasryhmä. Tämän vuoksi on syytä painottaa ohjelman suorittaneiden alhaista uusintarikollisuutta, ja tältä osin tulokset ovat lupaavia. Raportin arvion mukaan Aggredi-ohjelmaa kannattaa jatkaa ja kehittää edelleen.

Raportissa kuitenkin vedotaan myös vahvempien arviointiasetelmien puolesta ja todetaan: "jatkossa kansalaisjärjestöjen toteuttamia rikoksentorjuntaohjelmia tulisi arvioida satunnaistettujen koeasetelmien avulla".

Menetelmän käyttö Suomessa

Aggredi-ohjelma on kehitetty Suomessa. Se hyödyntää kognitiivisen käyttäytymisterapian perinteitä. Siinä sovelletaan myös guatemalalaisen Gustavo Cifuentesin ajatuksia jengityöstä. Ohjelma on käytössä Helsingissä, Kuopiossa ja Oulussa (nimellä Via Vis).

 

Lisätietoa

Aaltonen, Mikko & Ville Hinkkanen: Katuväkivaltatyön vaikuttavuus: HelsinkiMission Aggredi-ohjelman arviointi. OPTL:n verkkokatsauksia 40/2014.

Kekki, Tuula & Salakka, Petri. 2012. Aggredi – Väkivalta ei ole mulle mikään ongelma. Helsinki: Aggredi.

Laine, Markus & Tuominen, Martti. 2012. Ne ymmärtää katujen todellisuutta – Kokemuksia toisenlaisesta väkivaltatyöstä. Kvartti 1/2012. Helsinki: Helsingin kaupungin tietokeskus. (sisältyy myös em. Kekin & Salakan julkaisun verkkoversioon).