Katusovittelu

Mallissa puututaan rikoksilla tai häiriökäyttäytymisellä oireilevan tai rikoksen uhrina olevan nuoren elämäntilanteeseen kokonaisvaltaisesti. Sovittelulla pyritään ratkaisemaan osapuolten välinen konflikti ja palauttamaan tilanne normaaliksi.

Tausta

Tarve katusovittelulle syntyi nuorten kauppakeskuksissa näkyvästä häiriökäyttäytymisestä, joka tuli tietoon muun muassa viranomaisten, järjestyksenvalvojien ja tiedotusvälineiden kautta. Alkuperäisessä mallissa pyrittiin puuttumaan nuorten tekemisiin välittömästi ja syvällisemmin kuin lakisääteisessä rikos- ja riita-asioiden sovittelussa. Katusovittelu toimi ensimmäisten vuosien aikana (2013–2016) erikseen koordinoituna sovittelumuotona sovittelutoimistojen rinnalla.

Katusovittelu täydentää suomalaista sovittelun kenttää. Katusovittelu pohjautuu restoratiiviseen eli korjaavaan oikeuteen. Se eroaa lakisääteisestä rikos- ja riita-asioiden sovittelusta siinä, että sovittelijoina toimivat kasvatusalan ammattilaiset, kun lakisääteisessä sovittelussa pääsääntöisesti vapaaehtoiset. Tarvittaessa katusovittelijat voivat myös jatkaa työskentelyä sovittelussa olleen nuoren ja tämän perheen kanssa. Katusovittelu eroaa myös kouluissa tapahtuvasta vertaissovittelusta siten, että sovittelijat ovat aina konfliktin ulkopuolisia, aikuisia, puolueettomia henkilöitä. Sovitteluun osallistuminen on kaikille osapuolille vapaaehtoista.

Alun perin katusovittelu on Norjassa kehitetty työmuoto, jonka Aseman Lapset ry on mukauttanut Suomen olosuhteisiin. Sitä on toteutettu Suomessa vuodesta 2013 lähtien. Vuosille 2015-2017 katusovittelu sai hankerahoituksen STEAlta (entinen RAY), ja sen turvin toimintaa on kehitetty ja laajennettu. Hanke sai rahoitusta myös toiselle hankekaudelle, jonka aikana (2018−2019) tavoitteena on vakiinnuttaa työtapa valtakunnallisesti osaksi sovittelutoimistojen keinovalikoimaa. Katusovittelu-hanke on saanut myös oikeusministeriön myöntämää rikoksentorjunta-avustusta hankkeen pilottivaiheen arviointiin vuonna 2013.

Tavoitteet

Katusovittelu perustuu ajatukseen, että mahdollisimman aikaisessa vaiheessa tehtävä interventio voi estää syrjäytymisen ja rikoskierteeseen päätymisen tai auttaa jo pudonneita takaisin osaksi yhteiskuntaa. Mikäli sovittelussa on lapsia tai nuoria uhreina, myös heitä tuetaan sovittelun kautta. Tavoitteena on mahdollistaa nuorten tekemien rikkeiden tai rikosten sovittelu, vastuunotto omista teoista ja rakentavampien konfliktinratkaisutaitojen kehittyminen. Sovittelu tukee myös nuorten uhrikokemusten käsittelyä ja ennaltaehkäisee uusia uhrikokemuksia tukemalla nuorten välisten konfliktien ratkaisemista.

Yksi katusovittelun tavoite on saada nuorten asioiden käsittely entistä nopeammaksi ja sujuvammaksi sekä ylipäänsä lisätä sovitteluun sopivien rikos- tai riita-asioiden sovittelukäsittelyä tapauksissa, joissa on alaikäisiä asianosaisia.

Lisäksi katusovitteluhanke kouluttaa uuden ennaltaehkäisevän työmallin omaksumista osaksi moniammatillisten tiimien toimintaa eri puolilla Suomea. Paikallisissa yhteistyöverkostoissa toimii yleensä sosiaali- ja kasvatusalan ammattilaisia järjestöistä, kunnista ja seurakunnista, poliiseja, nuorten asioita käsitteleviä syyttäjiä sekä vapaaehtoisia. Kauppakeskusten toimijoista mukana on muun muassa järjestyksenvalvojia, kauppiaita ja kiinteistön hallinnasta vastaavia toimijoita. Tavoitteena on luoda sovittelutoimistojen yhteyteen monitoimijaverkostoja, joissa paikallisilla ammattikasvattajilla on valmius toimia lasten ja nuorten riita- ja rikosasioiden sovittelijoina.

Kohderyhmä

Katusovitteluun on osallistunut pääasiassa 13−17-vuotiaita nuoria. Suurin osa sovitteluista liittyy nuorten välisiin konflikteihin, esimerkiksi pahoinpitely- ja kiusaamistapauksiin. Mallia voidaan soveltaa myös nuorten tekemien lievien vahingontekojen, kuten näpistysten ja keskinäisten riitojen selvittelyyn ennen kuin ne kärjistyvät varsinaisiksi rikoksiksi. Joidenkin nuorten oirehdinta on kuitenkin ollut pitkäaikaisempaa ja katusovittelu pyrkii tavoittamaan heitä ennen kuin rikoskierre käynnistyy ja syrjäytymisvaara kohoaa.

Menetelmä

Katusovittelijat toimivat sovittelutoimiston koulutettujen vapaaehtoissovittelijoiden työpareina. Pääosa sovittelutoimistoon ohjautuvista jutuista tulee poliisin tutkinnasta, ja sovittelutoimisto ohjaa nuorten jutut sovittelijoille. Katusovittelija kontaktoi jutun osapuolet. Hän myös kartoittaa nuoren ja tämän perheen jatkotuen tarpeen ja tarvittaessa ohjaa vaikka saattaen osapuolet näiden tarvitsemien palveluiden piiriin. Tukea palvelujen saamiseksi voidaan tarjota silloinkin, kun sovittelu ei toteudu. Sovitteluosapuolten kanssa järjestetään heidän halutessaan myös ennakkotapaamiset, joissa käydään läpi sovitteluun liittyviä asioita. Ennakko- ja jatkotyöskentely ammatillisesta näkökulmasta käsin on piirre, joka erottaa katusovittelijan vapaaehtoissovittelijasta.

Sovitteluneuvottelussa noudatetaan samaa restoratiivisuuteen pohjautuvaa ideaa kuin rikos- ja riita-asioiden sovittelussa: tapahtunut ja siihen liittyvät tunteet käydään läpi, ja osapuolet saavat yhdessä sopia, minkälainen korvaus tai sopimus tyydyttäisi heitä. Katusovittelussa pyritään löytämään muu kuin suuri rahallinen korvaus. Nuoren kohdalla se voi olla esimerkiksi valvottu työkorvaus tai käyttäytymissopimus. Katusovittelijoiden tehtävä ammattikasvattajina on arvioida, mikä on nuoren ikätasolle sopiva ja kohtuullinen korvaus. Tarvittaessa sovittelun jälkeen nuorille tarjotaan seurantatapaamisia, joilla voidaan tukea nuorten tekemän käyttäytymissopimuksen toteutumista esimerkiksi kiusaamistapauksissa.

Joskus korvaustapana voidaan käyttää ryhmätoimintaa. Ryhmissä työskennellään orastavan rikoskäyttäytymisen katkaisemiseksi. Niissä keskitytään sosiaalisen vuorovaikutuksen, konfliktinhallintataitojen, tunteiden tunnistamisen ja ilmaisemisen opetteluun, itsetuntemuksen vahvistamiseen sekä sovittelun alkeisiin. Koulutuksen tarkoituksena on vahvistaa nuoren taitoa välttää hankaluuksia ja selvitä niistä. Ryhmissä työskennellään tulevaisuussuuntautuneesti silmällä pitäen esimerkiksi nuoren tulevaa työelämään siirtymistä.

Katusovittelussa korostuvat kasvatuksellinen ja ohjaava työote sekä perhetyö. Vanhemmilla on keskeinen rooli sovintokokonaisuuden synnyttämisessä. Katusovittelun perhetyö poikkeaa tavallisesta sovittelusta siten, että katusovittelua tehdään kasvatusalan ammattilaisten vetämänä ja vanhemmat voivat saada apua kasvatustehtäväänsä.

Vaikuttavuus

Irma Nikula (2015) on selvittänyt 8−17-vuotiaiden nuorten rikoksentekijöiden katusovitteluun osallistumista ja sovittelun vaikutusta rikosten uusimiseen. Vuonna 2013 Aseman Lapset ry:n järjestämään katusovitteluun osallistui 13 nuorta huoltajineen (7 tyttöä, 6 poikaa). Heitä verrattiin Helsingin sovittelutoimiston riita- ja rikossovitteluun osallistuneisiin 8−17-vuotiaisiin näpistelijöihin ja vahingontekijöihin. Katusovittelussa käsitellyt teot olivat lähinnä vahingontekoja, töhryjä, näpistyksiä ja varkauksia. Katusovittelussa mukana olleista nuorista yhdeksän pääsi pikasovitteluun heti tapahtuman jälkeen paikan päällä, eli nuorta puhuteltiin välittömästi. Neljässä pikasovittelussa oli mukana poliisi ja viidessä sovittelussa järjestyksenvalvoja.

Nikulan arviointi (mt. 28−33) osoittaa, että nuorilta, joilla oli vain yksi tai kaksi aikaisempaa rikosepäilyä, sovittelu oli katkaissut rikosten tekemisen. Aineisto osoitti, että 13:sta katusovitteluun osallistuneesta nuoresta kahdella oli merkintä uusintarikoksesta katusovittelun jälkeen (tarkistettu poliisin Riki-tiedoista elokuussa 2014). Kaksi jatkoi rikosten tekemistä, mutta muiden osalta lainvastaiset teot loppuivat sovitteluun. Yli puolella sovitteluun osallistujista ei ollut merkintöjä lastensuojelussa eikä poliisin tilastoissa. Sovittelu näytti vaikuttavan parhaiten niihin, joilla ei ollut aiempia rikoksia ja eikä merkintää ongelmista.

Tutkimuksen toisena aineistona käytettiin katusovitteluun osallistuneille nuorille ja heidän huoltajilleen lähetettyä kyselyä, jossa selvitettiin heidän kokemuksiaan toiminnasta ja sen vaikutuksista (mt. 40-44).  Sovittelupalvelun nopea järjestäminen oli sekä nuorten että huoltajien mielestä hyvä keino päästä selvittämään tapahtunutta mahdollisimman pian. Huoltajat olivat tyytyväisiä tiedonkulkuun ja kokivat sovittelun vaikutuksen nuoreen positiiviseksi.

Katusovittelussa olleet nuoret itse olivat sitä mieltä, että vastapuolen kohtaaminen oli tärkeää. Nuoret kertoivat, että osapuolia oli kohdeltu sovittelussa tasapuolisesti eikä ketään suostuteltu sopimaan. Sovittelijat olivat vastaajien mielestä olleet asiallisia, miellyttäviä ja ymmärtäväisiä, mutta sivuosassa. Kaikki vastanneet kertoivat olleensa erittäin tyytyväisiä sovitteluun ja sovittelu oli heidän mielestään järjestetty teon jälkeen sopivaan aikaan. Nuoret kokivat sovitut korvaustavat oikeudenmukaisiksi.  

Menetelmän käyttö Suomessa

Katusovittelua on toistaiseksi toteutettu ja levitetty kehittämishankkeena. Katusovittelu käynnistyi aluksi Helsingissä, Kampin kauppakeskuksessa. Helsingissä katusovittelutoiminta on vakiintuneinta, mutta sitä toteutetaan monilla paikkakunnilla (Vantaa, Hyvinkää, Jyväskylä, Mikkeli, Pieksämäki, Savonlinna, Leppävirta, Varkaus, Seinäjoki, Kauhajoki). Toisella hankekaudella (2018−2019) tavoitteena on vakiinnuttaa katusovittelu osaksi sovittelutoimistojen keinovalikoimaa, lakisääteistä rikos- ja riita-asioiden sovittelua täydentäväksi menetelmäksi, ja levittää toimintaa jälleen uusille paikkakunnille. Hankkeen kehittämis- ja levittämistyössä yhteistyökumppanina toimii Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.

Lisätietoa

Tietoa katusovittelusta Aseman Lapset ry:n sivuilla

Nikula, Irma (2015) Soveltuuko katusovittelun nopean puuttumisen malli Suomeen?