Rikoksen pelko

Rikoksentorjunnan tavoitteena on vähentää rikollisuudesta aiheutuvia haittoja, joista yksi on rikoksen pelko. Rikosuhritutkimusten mukaan noin kolmasosa suomalaisista pelkää väkivallan uhriksi joutumista iltaisin kodin ulkopuolella.

Rikoksen pelko voi ilmetä eriasteisena huolestuneisuutena tai turvattomuuden tunteena. Lievimmillään pelko voi olla rikoksen mahdollisuuden huomioimista ja tietoisuutta ympäristön turvattomuudesta. Joskus pelko voi kuitenkin olla jatkuvaa huolta, paniikinomaista käyttäytymistä tai eristäytymistä. Vakava pelko vaikeuttaa ja rajoittaa jokapäiväistä elämää. Rikoksen pelko ei välttämättä perustu oikeisiin käsityksiin rikosten yleisyydestä tai omakohtaisista riskeistä, mutta kokemuksena se on todellinen.

Rikoksen pelko liittyy usein yhteiskunnallisiin muutoksiin. Esimerkiksi työttömyys ja huonot taloudelliset ajat tuovat epävarmuutta ja turvattomuuden tunnetta ihmisten elämään. Ihmisten yleinen tietoisuus ympäristön ja yhteiskunnan riskeistä on myös kasvanut ja turvallisuuden käsite muuttunut. Näkökulma turvallisuuteen on laajentunut ja monet turvallisuuteen vaikuttavat ilmiöt ovat näkyvämpiä kuin ennen. 2000-luvulla ihmisten turvallisuuskäsityksiin ovat vaikuttaneet paljon esimerkiksi terrorismin näkyvyys ja tietoverkkorikollisuuden kasvu.

Pelon piirteitä ja taustatekijöitä

Rikoksen pelko on usein väkivallan pelkoa. Noin joka kolmas suomalainen pelkää joutuvansa väkivallan uhriksi iltaisin kodin ulkopuolella. Kodin ulkopuolella tapahtuvaa väkivaltaa pelätään enemmän kuin työpaikalla tai kotona tapahtuvaa väkivaltaa. Väkivallan lisäksi saatetaan pelätä myös omaisuusrikollisuuden kohteeksi joutumista, esimerkiksi asuntomurtoa.

Ikääntyneet henkilöt pelkäävät nuoria enemmän rikoksen uhriksi joutumista. Myös sukupuolella on vaikutusta, sillä naiset ovat keskimäärin miehiä pelokkaampia. Tyypillisimmin rikoksen pelkoa kokevat iäkkäät naiset. Usein pelot liittyvät julkisilla paikoilla tapahtuvaan väkivaltaan ja erityisesti naisilla seksuaaliseen väkivaltaan. Todellisuudessa nuoret miehet ovat todennäköisimpiä katuväkivallan uhreja Suomessa. Naisten tai iäkkäiden kokemaa pelkoa voi kuitenkin selittää tunne omasta haavoittuvuudesta. Lisäksi erilaisten etnisten ryhmien edustajat kohtaavat väkivaltaa hieman kantaväestöä useammin. Osaan heidän väkivaltakokemuksistaan voi liittyä etninen motiivi, mikä saattaa lisätä turvattomuuden kokemusta. Rikoksen pelko on kuitenkin hyvin yksilöllinen kokemus, eikä samaan ihmisryhmään kuuluvilla ole välttämättä samanlaisia pelkoja.

Rikoksen pelko liittyy monesti johonkin tiettyyn paikkaan tai ympäristöön, joka voi olla ihmiselle tuttu. Kansallisen rikosuhritutkimuksen mukaan vuonna 2015 noin 15 prosenttia suomalaisista kertoi välttäneensä vuoden aikana yhtä tai useampaa paikkaa väkivallan uhriksi joutumisen uhan takia. Suomessa rikoksen pelko on verrattain vähäistä, sillä ihmisten luottamus toisiinsa on vahvaa. Rikoksen pelko on monesti tuntemattoman ihmisen pelkoa, ja tämä näkyy erityisesti suurissa kaupungeissa, joissa ihmiset ovat toisilleen tuntemattomia.

Pelkoa tai turvattomuutta saatetaan kokea erityisesti viikonloppuiltaisin, jolloin rikoksia ja häiriökäyttäytymistä tapahtuu eniten. Eri tutkimusten, kuten paikallisten turvallisuuskyselyiden, tuloksia tuleekin tarkastella tätä taustaa vasten. Rikoksen pelosta kertovat vastaukset eivät välttämättä tarkoita jatkuvaa huolestuneisuutta, vaan voi olla niin, että moni kokee pelkoa suhteellisen harvoin ja tilannekohtaisesti.

Rikoksista saatava tieto ja kokemukset rikoksista muokkaavat käsitystä oman ympäristön turvallisuudesta. Rikoksen uhriksi joutuminen lisää usein rikoksen pelkoa myöhemmässä elämässä. Sillä on vaikutusta, onko joku läheinen tai tuttu joutunut rikoksen uhriksi. Myös omalla asuinalueella tapahtuvat rikokset ja levottomuudet saattavat lisätä pelkoa. Monesti tiettyihin alueisiin liitetään negatiivisia mielikuvia pitkäänkin rikostapahtumien jälkeen. Asuinalueeseen liittyvä leima voi jäädä elämään ihmisten mieliin, vaikka alueen turvallisuus todellisuudessa olisi kohentunut.

Uutiset ovat monelle ensisijainen kanava saada tietoa rikoksista. Median seuraajalle voi muodostua hyvin yksityiskohtainen kuva laajasti uutisoiduista rikoksista, mutta uutisista ei välttämättä välity kuvaa rikosten yleisyydestä tai määrästä. Erityisesti väkivaltarikoksista uutisoidaan usein näkyvästi, jolloin ne jäävät ihmisten mieliin ja saattavat lisätä pelkoja. Myös sosiaalisessa mediassa nopeasti leviävä tieto rikoksista muokkaa ihmisten käsitystä turvallisuudesta. Keskustelut sosiaalisessa mediassa saattavat perustua huhupuheisiin ja olla hyvin tunnepitoisia, joten ne monesti lisäävät ihmisten pelkoja.

Keinoja pelkojen lievittämiseen

Turvallisuuden tunteen ja rikoksen pelon kanssa voidaan tehdä töitä monin keinoin. Turvallisuuden tunnetta voidaan lisätä vaikeuttamalla varsinaisten rikostilaisuuksien syntymistä, esimerkiksi asentamalla valvontakameroita tai suojauslaitteita. Kaikkia rikoksia näillä toimenpiteillä ei saada estettyä, mutta näkyvä valvonta voi auttaa monia tuntemaan olonsa turvalliseksi.

Monet turvallisuuden tunnetta lisäävät keinot liittyvät ympäristöön. Esimerkiksi siisteys, kunnossapito ja valaistus luovat positiivista mielikuvaa alueen turvallisuudesta. Alueilla, joilla on monipuolisesti sekä asuin- että liikekiinteistöjä, ihmiset voivat liikkua turvallisin mielin eri vuorokaudenaikoina. Vireä katukuva ja ihmisten läsnäolo luovat turvallisuuden tunnetta ja tuovat alueelle sosiaalista valvontaa, joten kotoa poistumista pelkäävien on helpompi lähteä liikkeelle.

Turvallisuuden luominen ja rikosten ehkäisy rakennetun ympäristön keinoin liittyy ajatukseen tilannepainotteisesta rikoksentorjunnasta. Tampereen Muotialan asuinalue on Suomessa ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa asuinalue, jonka suunnittelussa on tietoisesti ja monipuolisesti hyödynnetty rikollisuuden ennaltaehkäisyyn luotuja periaatteita ja toimintatapoja.

Asukkaiden parissa työskentely pelon ehkäisemiseksi on tärkeää. Turvallisuuskävelyillä alueen asukkaat, viranomaiset ja muut toimijat voivat tavata ja keskustella alueen turvallisuudesta. Turvallisuuskävelyillä voidaan yhdessä kartoittaa paikkoja, joihin liittyy turvattomuutta ja yhdessä miettiä keinoja turvallisuuden lisäämiseksi. Alueiden turvallisuutta voidaan arvioida esimerkiksi asukkaille suunnattujen turvallisuuskyselyjen ja viranomaistilastojen avulla. Tutkitusta tiedosta on apua rikoksen pelon lievittämisessä ja ehkäisyssä.

 

Lisätietoa

Danielsson & Kääriäinen (2016) Suomalaiset väkivallan ja omaisuusrikosten kohteena 2015 – Kansallisen rikosuhritutkimuksen tuloksia. Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutti. Katsauksia 13/2016.

Graham & Bennett (toim. Scheinin) (1998) Rikoksentorjunnan strategioita Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen julkaisuja 156.

Lehti ym. (2014) Maahanmuuttajat rikosten uhreina ja tekijöinä. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkimuksia 265.

Smolej (2011) News Media, Crime and Fear of Violence. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkimuksia 257.