Rikoksen uhri pitää käsiä kasvoillaan

Rikoksen uhri ja uudelleen uhriksi joutumisen ehkäisy

Rikosten ehkäisytoimia voidaan kohdistaa rikosten uhreihin ja niihin, joilla on erityinen riski joutua uhriksi. Rikoksen uhriksi joutuminen ei jakaudu tasaisesti, vaan uhrikokemukset kasaantuvat tietyille henkilöille.

Kansallisten rikosuhritutkimusten mukaan vuosittain noin 6−7 prosenttia suomalaisista joutuu jonkinasteisen väkivallan kohteeksi. Omaisuusrikoksen kohteeksi joutuu vuosittain muutama prosentti suomalaisista. Petosten ja erilaisten huijausten uhriksi joutuneiden määrä on viime vuosina ollut kasvussa. Samat henkilöt saattavat olla sekä tekijöinä että uhreina etenkin väkivaltarikoksissa, joihin liittyy alkoholinkäyttöä.

Kaikki rikoksen uhriksi joutuneet eivät ilmoita rikoksesta viranomaiselle, ja etenkin lievät rikokset saatetaan jättää ilmoittamatta. Rikoksesta ilmoittaminen kuitenkin helpottaa uhrin ja muiden uhriksi joutuneiden asemaa sekä auttaa keräämään tietoa rikollisuudesta. Rikosilmoituksen tekeminen mahdollisimman nopeasti helpottaa rikoksen selvittämistä.

Uhriksi joutumisen ehkäisykeinot riippuvat rikostilanteista. Esimerkiksi varkauksia, asuntomurtoja ja huijauksia voidaan ehkäistä konkreettisilla neuvoilla. Väkivallan uhriksi joutumisen riskiä voi myös jossain määrin välttää esimerkiksi välttelemällä turvattomia alueita tai tilanteita. Väkivallan tekijä on kuitenkin usein uhrille ennestään tuttu ja väkivaltaan johtavaa tilannetta voi olla vaikea ennakoida.

Rikoksen uhrien aseman parantamiseen on kiinnitetty 2000-luvulla paljon huomiota. Uhrin aseman kehittäminen perustuu kansainvälisiin ja kansallisiin sopimuksiin ja velvoitteisiin. Suomessa oikeusministeriö vastaa uhrin asemaan liittyvästä lainsäädännöstä ja kehittämistyöstä. Yleisistä uhreille tarjottavista tukipalveluista, neuvonnasta ja ohjeistuksesta vastaa Rikosuhripäivystys. Lisäksi monet järjestöt ja kolmannen sektorin toimijat tarjoavat erityistä tukea tiettyjen rikosten uhriksi joutuneille.

Uudelleen uhriksi joutuminen ja sen ehkäisy

Uhrikokemukset eivät jakaudu tasaisesti, vaan kertaalleen uhriksi joutuneella on selvästi muita suurempi riski joutua uudelleen rikoksen uhriksi. Toistuvasti rikoksen uhriksi joutuvat ryhmät on tärkeä huomioida rikoksentorjunnassa, sillä heihin kohdistetuilla toimenpiteillä on suuri merkitys rikollisuuden vähentämisessä.

Kansallisissa rikosuhritutkimuksissa on havaittu, että Suomessa noin yksi prosentti väestöstä joutuu vuosittain ainakin kymmenen kertaa väkivallan uhriksi. Toistuvasti uhriksi joutuneiden ryhmässä ovat yliedustettuina nuoret (naimattomat) naiset. Naisiin kohdistuvat seksuaalirikokset ovatkin tavallisimmin toistuvia rikoksia, niistä lähes puolet kohdistuu samaan henkilöön useamman kerran. Myös lähisuhdeväkivalta kasautuu tietyille uhreille ja perheille ja vakavin väkivalta kasautuu sosiaalisesti huono-osaisille uhreille. Uhrikokemusten kasautuminen on kaiken kaikkiaan yleisempää yksittäisiin henkilöihin kohdistuvissa rikoksissa kuin omaisuusrikoksissa, joiden kohteeksi saatetaan kuitenkin tietyillä alueilla joutua suhteellisen usein. Uhrikokemukset kasautuvat tietyille ryhmille suhteellisen samaan tapaan eri Euroopan maissa.

On tärkeää tunnistaa ne henkilöt, joilla on muita suurempi riski joutua rikoksen uhriksi. Tähän ryhmään kuuluvia tulisi tukea mahdollisimman pian rikoksen tapahtumisen jälkeen, jolloin riski joutua uudelleen uhriksi on suurimmillaan. Toistuvan uhriksi joutumisen ehkäisyä käsittelevässä katsauksessa (ks. Smolej 2013) on huomioitu, että eri menetelmät toimivat samalla tavoin kaikkien rikosten kohdalla tai kaikissa tilanteissa.  Uhrille suunnattu valistus muuttaa usein asenteita ja nostaa tietoisuutta, mutta se ei muuta olosuhteita tai tilannetta, jossa rikos tapahtuu. Tilannesidonnaisten rikosten, kuten asuntomurtojen, kohteeksi joutumista on usein tehokkaampaa torjua käytännön toimilla, joilla on vaikutusta ihmisten käyttäytymiseen. Rikoksen uhrille tulisi kertoa selkeästi ja realistisesti rikoksen uusiutumisriskistä kuitenkin lietsomatta liikaa pelkoja. Kaikki rikosten uhrit, etenkin monta kertaa uudelleen uhriksi joutuvat, henkilöt ja yhteisöt, tulisi ohjata uhrien tukipalveluiden piiriin.

Suomessa toistuvan uhriksi joutumisen ehkäisyssä on huomioitava rikollisuuteen liittyvät ominaispiirteet, alkoholinkäyttöön vahvasti liittyvä väkivaltarikollisuus ja naisiin kohdistuvan väkivallan määrä. Toistuvasti parisuhdeväkivallan uhreiksi joutuvien auttamiseksi viranomaisille on kehitetty MARAK-riskinarviointimalli, joka helpottaa uhrien tunnistamista ja irtautumista väkivaltaisesta suhteesta. Esimerkiksi Ruotsissa uhkailun ja vainoamisen kohteille on kehitetty teknisiä turvalaitteita, joilla voidaan lisätä uhrien turvallisuutta ja ehkäistä uusia rikoksia.

 

Lisätietoa

Tutkimustietoa rikoksen uhreista:

Danielsson, & Kääriäinen (2016) Suomalaisen väkivalta- ja omaisuusrikosten kohteena 2015 – Kansallisen rikosuhritutkimuksen tuloksia. Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutti. Katsauksia 13/2016.

Näsi (2016) Nuorten rikoskäyttäytyminen ja uhrikokemukset 2016. Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutti. Katsauksia 18/2016.

Smolej (2013) Katsaus toistuvaan rikoksen uhriksi joutumiseen ja sen ehkäisyyn. 
Oikeusministeriön julkaisu 48/2013, selvityksiä ja ohjeita.

Käytännön tietoa rikoksen uhreille:

Jos joudut rikoksen uhriksi -esite. Tietoa rikoksen uhrin oikeuksista, rikosprosessista ja tukipalveluista eri kielillä.

Poliisi - Rikoksen uhrit. Sivuilla kootusti oppaita ja linkkejä rikoksen uhreja auttaviin tahoihin.