Rikoksentorjunnan kustannuksia ja hyötyjä voidaan laskea

Rikoksentorjunnan kustannukset ja hyödyt

Kustannustehokkaat ohjelmat ehkäisevät rikoksia ja tuovat yhteiskunnalle säästöjä.

Rikoksentorjunnan tavoitteena on vähentää rikollisuutta ja lisätä kansalaisten turvallisuutta. Kun valitaan keinoja rikosten ehkäisyyn, on tärkeää tietää niiden vaikuttavuudesta. Jotta rikoksia ehkäisevään toimenpiteeseen kannattaa ryhtyä, tulee toimenpiteen vähentää rikollisuuden haittoja vähintään yhtä paljon kuin sen toteuttamisesta aiheutuu kustannuksia.

Rikoksentorjunnan taloudellisuutta voidaan tarkastella monella tavoin.  Yksinkertaisin tapa on kustannusanalyysi, jossa tarkastellaan pelkästään hankkeista yhteiskunnalle aiheutuvia kustannuksia. Kustannustehokkuusanalyysissa tarkastellaan kustannusten ohella myös hankkeiden tuloksellisuutta. Saavutettuja tuloksia ei kuitenkaan muuteta rahalliseen muotoon, joten analyysin avulla ei voida selvittää, tuottaako hanke kustannuksiaan enemmän säästöjä yhteiskunnalle. Kustannus−hyöty- eli kannattavuusanalyysissa myös hankkeiden tulokset on muutettu rahassa mitattaviksi ja näin voidaan vertailla saavutettuja säästöjä kustannuksiin.

Kustannus-hyötyanalyysin toteuttaminen

Kustannus-hyötyanalyysissa ohjelman tai toimien vaikuttavuus selvitetään ensin. Vaikuttavuusarvioinnissa tutkitaan empiirisesti, vähentääkö ohjelmarikollisuutta tai siitä aiheutuvia seurauksia. Vaikuttavuustutkimus perustuu kausaliteetin eli syy-seuraussuhteen tutkimiseen. Vaikuttavuustutkimuksen näyttötason vahvuutta arvioidaan sen mukaan, kuinka vahvasti sen pohjalta voidaan tehdä toimenpiteen kausaalivaikutuksia koskevia johtopäätöksiä. Laajasti käytetty vaikuttavuustutkimuksen luokittelu on Marylandin asteikko (Maryland Scientific Methods Scale). Marylandin asteikolla mitattuna näyttötasoltaan vahvin on satunnaistettu koeasetelma, jossa arvotaan vertailukelpoiset yksiköt koe- ja vertailuryhmään. Tyypillisimmissä vaikuttavuusanalyyseissa rikollisuus on mitattu ennen ja jälkeen ohjelman sekä koe- että vertailuryhmässä (taso 3) tai rikollisuus on mitattu ennen ja jälkeen ohjelman sekä koe- että vertailuryhmässä ja lisäksi on vakioitu muita rikollisuutta selittäviä tekijöitä (taso 4).

Vaikuttavuuden lisäksi ohjelman hyötyjen tulee olla suuremmat kuin sen toteuttamisesta aiheutuvat kustannukset.  Kustannus-hyötylaskelman tekeminen edellyttää, että kaikki relevantit kustannukset on ensin määritetty ja otettu huomioon. Kustannukset ja hyödyt selvitetään kustannusarvioinnissa. Kustannus-hyötyanalyysin tulokset esitetään normaalisti kannattavuusasteen muodossa. Siinä rahaksi muunnetut kokonaishyödyt on jaettu kokonaiskustannuksilla. Mikäli kannattavuusaste on enemmän kuin yksi, ohjelma on taloudellisesti kannattava.

Kustannusten ja hyötyjen laskentatapoja on erilaisia, ne ovat osin kiistanalaisia ja vaikuttavat usein lopputulokseen enemmän kuin kyseisen ohjelman vaikuttavuus itsessään. Ohjelman kannattavuus riippuu suuresti siitä, minkälaisia hyötyjä laskelmaan sisällytetään. On myös muistettava, että rikoksentorjunnan toimien kustannukset ja hyödyt ovat riippuvaisia kyseisen maan rikosseuraamus- ja sosiaalipalvelujärjestelmistä. Kustannussäästöt ovat korkeammat maissa, joissa rangaistuskäytäntö on ankarampi. Jos jossakin maassa rikoksesta saa keskimäärin ehdottoman vankeusrangaistuksen ja toisessa maassa samasta rikoksesta tuomitaan sakkorangaistus, kyseiseen rikostyyppiin vaikuttavan ohjelman kustannusvaikuttavuudet eroavat, vaikka vaikutus rikoskäyttäytymiseen olisi sama. Tästä syystä pitää ottaa huomioon, missä kustannusvaikuttavuutta on arvioitu. Esimerkiksi Yhdysvalloissa ja Iso-Britanniassa tehtyjen tutkimusten tulokset eivät ole useinkaan suoraan siirrettävissä Pohjoismaihin, koska niiden seuraamusjärjestelmät ovat erilaisia.

Maissa, joissa sosiaalipalvelujärjestelmä tarjoaa sosiaalista ja taloudellista tukea erityisen tuen tarpeessa oleville, kuten päihdeongelmaisille, kehityshäiriöistä tai kouluvaikeuksista kärsiville lapsille, yksilön kehitystä tukevien ohjelmien vaikutukset voivat olla pienempiä ja kustannushyödyt täten pienempiä.  

Erilaisten rikoksentorjuntaohjelmien kustannustehokkuus

Rikoksentorjuntaohjelmat voivat perustua erilaisiin torjuntastrategioihin. Tyypillisesti ne jaotellaan yksilön kehitystä tukevaan (developmental), tilannetorjuntaan (situational), yhteisölliseen (community) ja viranomaiskontrollin kautta toteutuvaan (criminal justice). Yksittäinen ohjelma voi käsittää eri strategioita edustavia toimenpiteitä, ja esimerkiksi yhteisöllisissä ohjelmissa voi olla myös tilannetorjunnan toimia. Tilannetorjunnan kustannushyöty on selvemmin ja nopeammin osoitettavissa, yksilön kehitystä tukevien ohjelmien kustannusten ja hyötyjen osoittaminen taas voi viedä vuosia.

Rikoksentorjuntatoimien kustannustehokkuudesta on tehty etupäässä kansainvälistä tutkimusta. Kriminologian ja oikeuspolitiikan (Krimo) julkaisemassa kirjallisuuskatsauksessa (Lehti 2017) on selvitetty rikoksentorjunnan taloudellista kannattavuutta. Eräitä pohjoismaisia hankkeita on arvioitu kustannustehokkaiksi, mutta vaikuttavuustutkimusta pohjoismaisesta ja suomalaisesta rikoksentorjunnasta tarvitaan lisää. Krimon katsaukseen poimitussa tutkimuskirjallisuudessa tilannetorjunnan menetelmät on selkeimmin havaittu kustannustehokkaiksi. Suomalaisista ohjelmista uusintarikollisuutta ehkäisevä, yksilöiden kehitystä tukeva Omaehtoisen muutoksen ohjelman kustannustehokkuutta on mitattu tutkimuksella.

Rikoksentorjuntaneuvosto panostaa toimikaudellaan 2015−2018 rikoksentorjunnan vaikuttavuusarvioinnin kehittämiseen. Tieto vaikuttavuudesta auttaa kehittämään torjuntakeinoja ja valitsemaan tehokkaita rikoksentorjuntaratkaisuja. Kustannus-hyötyanalyysit osoittavat, että rikoksentorjunta kannattaa rahallisesti. Rikokset aiheuttavat yhteiskunnalle suuria taloudellisia menetyksiä. Toimiva rikoksentorjunta vähentää rikollisuuden yhteiskunnallisia kustannuksia usein moninkertaisesti oman hintansa verran. Lisäksi se säästää uhreja ja vähentää haittoja, joita ei voi mitata rahassa.

 

Lisätietoa

Kivivuori, Janne & Aaltonen, Mikko (2009) Vaikuttavuustutkimus. Teoksessa Janne Kivivuori (toim.). Nuorten syrjäytyminen ja rikollisuus: Suomessa tehdyn tutkimuksen ja sen katvealueiden kartoitusta. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkimustiedonantoja 94.

Welsh, Brandon & Farrington, David & Gowar, Raffan (2015) Benefit-Cost Analysis of Crime Prevention Programs. Teoksessa Tonry, Michael (toim.). Crime and Justice. A Review of Research. Volume 44. Chicago: University of Chicago Press, s. 447–516.

Lehti, Martti (2017) Rikoksentorjunnan kannattavuus: alustava systemaattinen kirjallisuuskatsaus. Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutin katsauksia 24/2017.

Lehti, Martti (2017) Rikoksentorjunnan kannattavuus: Havaintoja rikoksentorjuntatoimenpiteiden kannattavuustutkimuksesta Suomessa, Pohjoismaissa ja maailmalla. Haaste 3/2017.