Tilannetorjunta

Rikosten tilannetorjunnalla vaikeutetaan rikostilaisuuksia ja pyritään näin estämään rikoksen tapahtuminen.

Tilannetorjunnassa kiinnitetään huomioita tilanteisiin, joissa rikoksentekijä etsii sopivaa rikoksen kohdetta tai uhria ja sopivia olosuhteita rikoksen toteuttamiseen. Lähtökohtana on, että tekijän tulee olla motivoitunut rikoksen tekemiseen, mutta hän tarvitsee siihen myös sopivan tilaisuuden. Tilannetorjunnan keinoilla estetään, vaikeutetaan ja vähennetään rikostilaisuuksia. Keinot voivat liittyä esimerkiksi kohteiden suojaamiseen, valvontaan tai niiden houkuttelevuuden vähentämiseen. Tilannetorjuntaa on suosittu yhtenä rikoksentorjunnan menetelmänä erityisesti viime vuosikymmeninä. Sen keinoja voidaan käyttää erityisesti omaisuusrikosten torjumiseen. Tilannetorjuntaa voidaan käyttää täydentävänä lähestymistapana muiden keinojen, kuten rikoksentekijöihin, uhreihin tai rakennettuun ympäristöön vaikuttamisen, rinnalla.

Tilannetorjunnan taustalla vaikuttavat rationaalisen valinnan teoria ja rutiinitoimintojen teoria. Rationaalisen valinnan teorian mukaan rationaalisesti toimiva rikoksentekijä arvioi rikoksen tekemisen hyötyjä ja riskejä ja sen vaatimia ponnistuksia. Rutiinitoimintojen teoriassa puolestaan korostetaan sitä, miten rikosten tekeminen on osa rikoksentekijän normaalia elämänrytmiä. Tällainen rikoksentekijä havainnoi ja arvioi jatkuvasti rikostilaisuuksia omassa elinympäristössään. Rutiinitoimintojen teoriassa oletetaan, että rikoksen toteutumiseen tarvitaan kolme tekijää, jotka ovat motivoitunut rikoksentekijä, otollinen kohde tai uhri ja valvonnan puute. Tätä ajatusta hyödynnetään tilannetorjunnassa: jos yksi tekijä ei toteudu, ei rikostakaan tapahdu.

Tilannetorjunnan keinot ja vaikuttavuus

Rikosten tilannetorjunnan keinot voidaan jakaa viiteen eri luokkaan:

  • Rikoksenteon vaikeuttaminen. Kohteiden fyysinen suojaus, esimerkiksi lukot, portit, hälyttimet.
  • Rikoksenteon riskien lisääminen. Kiinnijäämisriskin lisääminen, esimerkiksi vartiointi, kulunvalvonta, epävirallinen valvonta.
  • Rikoksesta saatavan hyödyn minimointi. Rikoksen kohteen arvon tai saatavan edun vähentäminen, esimerkiksi käteisen rahan vähentäminen, omaisuuden merkitseminen.
  • Rikoksenteon yllykkeiden minimointi. Rikokseen kannustavien konfliktien tai tunnereaktioiden vähentäminen, esimerkiksi pitkien jonojen ja ruuhkien vähentäminen.
  • Rikoksenteon verukkeiden poistaminen. Sääntöjen ja niiden noudattamisen vahvistaminen, esimerkiksi alkoholinkäyttöön vaikuttaminen, säännöistä ja kielloista tiedottaminen.

Tilannetorjunnan keinoja hyödynnetään tyypillisesti erilaisten omaisuusrikosten torjunnassa, mutta niillä voidaan ehkäistä myös väkivaltaan liittyviä tilanteita. Yleisiä tilannetorjunnan keinoja ovat esimerkiksi hälyttimet, murtosuojaukset, kameravalvonta ja muu valvonta sekä erilaiset lukitukset, joilla voidaan estää asuntomurtoja, myymälävarkauksia ja muita varkauksia. Tilannetorjuntaa hyödynnetään usein myös liikennerikosten ehkäisemiseksi, esimerkiksi ylinopeusvalvonnan tai alkolukkojen muodossa.

Rikoksia voidaan ehkäistä poistamalla tai sijoittamalla eri tavoin sellaisia ympäristöjä, joissa niitä tiedetään yleensä tapahtuvan. Esimerkiksi alkoholimyymälää tai baaria ei kannata sijoittaa sellaiseen ympäristöön, jossa niihin liittyvästä häiriökäyttäytymisestä on erityistä haittaa muille alueen ihmisille. Alkoholinkäyttöön liittyviä häiriöitä ja väkivaltatilanteita kaupungeissa voidaan myös vähentää esimerkiksi aikatauluttamalla bussiliikenne siten, että baareista poistuvat ihmiset pääsevät busseihin, eivätkä jää keskusta-alueelle pidemmäksi aikaa.

Hyviä arvioita tilannetorjunnan vaikuttavuudesta on saatu esimerkiksi luvattomien graffitien vähentämiseen tähtäävissä toimenpiteissä. 2000-luvulla Vancouverissa toteutetulla laittomien graffitien vastaisella ohjelmalla graffiteja saatiin vähennettyä jopa 80 prosentilla. New Yorkissa taas metrovaunuihin tehtyjen graffitien mahdollisimman nopean puhdistamisen on todettu vähentävän graffiteja, ja Suomessa puhdistamisella on arvioitu olevan sama vaikutus.

Kameravalvonnan vaikutuksia väkivaltaan ja häiriökäyttäytymiseen on seurattu Suomessa ja Ruotsissa.  Tukholmassa kameravalvonnalla pyrittiin vaikuttamaan tiettyjen keskusta-alueiden käyttäjiin, mutta moni alueilla liikkuneista ei kuitenkaan ollut tietoisia valvonnasta, eikä valvonnan havaittu selkeästi vaikuttaneen rikollisuuden määrään. Suomessa tehostettua kameravalvontaa toteutetaan esimerkiksi Vantaan Tikkurilassa, missä valvonnalla toivotaan olevan rikoksia ennaltaehkäisevä vaikutus.

Tilannetorjunnan ratkaisujen kustannustehokkuus rikosten ehkäisyssä voidaan usein osoittaa, sillä niiden vaikutuksia tietyn alueen tai paikan rikollisuustasoon voidaan yleensä helposti seurata lyhyelläkin aikavälillä. Rikoksentorjunnan kustannustehokkuudesta tehtyjen arviointien perusteella (ks. Lehti 2017) ainakin yksinkertaisilla teknisillä tilannetorjunnan ratkaisuilla voidaan saavuttaa suuri hyöty niiden toteuttamiskuluihin nähden.

 

Lisätietoa

Rikosten tilannetorjunnan 25 keinoa aihealueittain

Graham & Bennett (1998) Rikoksentorjunnan strategioita Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa. Toimittanut ja uudistanut Mikael Scheinin. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen julkaisuja 156. Rikoksentorjunnan neuvottelukunnan julkaisu 7.

Hirvola (2016) Turvallinen kaupunki – näkökohtia rakennetun ympäristön suunnitteluun ja toteutukseen. Ympäristöministeriö.

Kivivuori (2013) Rikollisuuden syyt.

Lehti (2017) Rikoksentorjunnan kannattavuus: alustava systemaattinen kirjallisuuskatsaus. Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutti. Katsauksia 24/2017.

Takala (2010) Tilanne tekee varkaan mutta myös pahoinpitelijän ja raiskaajan. Haaste 4/2010.

Takala (2011) Tilannetorjunta ja rationaalisen valinnan järki. Haaste 4/2011.