Katsaus toistuvaan rikoksen uhriksi joutumiseen ja sen ehkäisyyn

3.10.2013 16.34 | Julkaistu suomeksi 17.11.2017 klo 16.39
Uutinen

Rikollisuus ei jakaudu yhteiskunnassa tasaisesti, sillä pieni vähemmistö sekä tekee että kokee rikoksia huomattavasti enemmän kuin muut. Esimerkiksi aikaisempi väkivaltakokemus ennustaa voimakkaasti tulevaa väkivaltaa. Tämä pätee sekä väkivallan tekemiseen että väkivallan uhriksi joutumiseen. Samankaltaisia havaintoja on tehty myös murto-, omaisuus- ja seksuaalirikoksista. Näistä syistä moni kriminologi katsoo, että tehokkaimmat rikoksentorjuntastrategiat keskittyvät rikoksen tekijän sijasta rikoksen uhriin.

Mirka Smolej’n laatimassa katsauksessa kerrotaan rikosuhrikokemusten kasautumisesta tutkimustiedon valossa. Selvitystä varten toistuvaa uhriksi joutumista käsittelevää tutkimuskirjallisuutta etsittiin eri hakukoneilla kevään ja kesän 2012 aikana. Raportti pohjautuu pääosin ulkomaiseen tutkimustietoon, mutta myös joitakin suomalaisia tutkimuksia ja tunnuslukuja tiettyjen rikosten toistuvuudesta esitetään. Raportissa esitetään myös kansainvälisesti tunnustettuja strategioita ja keinoja, joilla uhrikokemusten kasautumista on pyritty ja onnistuttu vähentämään. Tavoitteena on, että jatkossa myös Suomessa kyettäisiin tunnistamaan entistä paremmin ne riskiryhmät, jotka joutuvat toistuvasti rikoksen uhriksi.

Katsauksen mukaan toistuvan uhriksi joutumisen piirteet ovat hyvin samanlaisia eri Euroopan maissa. Naisiin kohdistuvat seksuaalirikokset ovat tyypillisimpiä toistuvia rikoksia. Niistä lähes puolet kohdistuu samoihin naisiin useamman kerran. Kasautuminen on yleisempää henkilöön kohdistuvissa rikoksissa kuin omaisuuteen kohdistuvissa rikoksissa. Monista haasteista huolimatta rikosuhrikokemusten kasautumista voidaan torjua. Ensisijaista on suunnitella käyttöön otettava menetelmä huolellisesti, tunnistaa tilannesidonnaiset ehkäisymenetelmät ja varmistaa, että menetelmää sovelletaan oikealla tavalla käytäntöön.