Rikoksentorjuntaohjelman alueseminaarit
Tampereen seminaarin 22.3.2017 kooste: Turvallisuutta yhteistyöllä ja kansalaisia osallistamalla

3.4.2017 16.18
Uutinen

Yhteistyössä Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston kanssa järjestetty alueseminaari pidettiin Sisä-Suomen poliisilaitoksella 22.3.2017. Seminaarin tavoitteena oli edistää paikallista rikoksentorjuntatyötä sekä mahdollistaa eri sektoreiden toimijoiden verkostoituminen. Seminaarin työpajoissa käsiteltiin erityisesti kolmannen sektorin roolia turvallisuustyössä. Seminaarissa oli osallistujia mm. poliisista, kuntien sosiaali-, terveys-, sivistys- ja turvallisuussektoreilta ja kansalaisjärjestöistä. Tilaisuuden avannut Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston kehitys- ja strategiapäällikkö Marja-Riitta Vest korosti, että seminaari tarjoaa mahdollisuuden erilaisten toimijoiden yhteistyöhön ja että turvallisuus on ennen kaikkea yhdessä tekemistä.

Aamupäivän puheenjohtajana toimi Sisä-Suomen poliisilaitoksen poliisipäällikkö Timo Vuola. Hän piti myös ensimmäisen varsinaisen puheenvuoron, joka käsitteli turvallista kaupunkia poliisin näkökulmasta. Suomen turvallisuusympäristö on muuttunut viime aikoina ja poliisin on varauduttava uusiin ilmiöihin, kuten ekstremismiin ja kyberuhkiin. Poliisia ja muita ammattilaisia tällä hetkellä erityisesti koskettava ilmiö on myös syrjäytyminen ja erityisesti nuorten miesten osattomuus. Vuola korosti, että uusien uhkien ohella arkirikollisuus ei ole kadonnut mihinkään ja että kaikkien rikosten tutkinta on turvattava. Sekä uusiin että vanhoihin ongelmiin varautumista täydentää poliisin perustyön ohella moniammatillinen yhteistyö. Poliisityötä vahvistaa kansalaisten luottamus viranomaisiin ja yleinen turvallisuuden tunne. Vuola piti erityisen tärkeänä nuorten luottamusta poliisiin ja sitä, että hyvällä tiedottamisella oikaistaan sosiaalisen mediassa helposti leviävää väärää tietoa, joka heikentää kansalaisten turvallisuuden tunnetta.

Timo Vuola: Mikä tekee kaupungista turvallisen

Rikoksentorjuntaneuvoston pääsihteeri Minna Piispa esitteli rikoksentorjuntaohjelman tavoitteita. Yksi keskeisimmistä tavoitteista on kytkeä rikosten ehkäisy kunnan eri suunnitelmiin, kuten kuntastrategiaan ja hyvinvointi- ja turvallisuustyöhön. Rikoksia ehkäisevä työ säästää korjaavien kalliiden toimenpiteiden kustannuksia. Ohjelman tavoitteena on myös yhteistyön ja verkostoitumisen parantaminen viranomaisten, elinkeinoelämän, järjestöjen ja kansalaisten kanssa. Lisäksi kehitetään asukkaiden ja kansalaisjärjestöjen kuulemista rikosten ehkäisyn suunnittelussa. Hankkeet onnistuvat paremmin, jos asukkaat ja palveluiden käyttäjät tietävät niistä ja ovat mukana toteuttamassa niitä. Järjestöt puolestaan tekevät merkittävää työtä rikosten uhrien auttamisessa ja syrjäytymisvaarassa olevien tukemisessa. Piispan esityksen yhteydessä osallistujat pohtivat, että turvallisuustyön selkeälle koordinoinnille olisi tarvetta – aluehallintouudistuksen myötä voitaisiin nimetä esimerkiksi maakuntiin omat turvallisuuskoordinaattorit.

Minna Piispa: Turvallisesti yhdessä - paikallisen rikoksentorjuntatyön edistäminen

Ylikonstaapeli Virpi Kaltio Sisä-Suomen poliisilaitokselta kertoi kommenttipuheenvuorossaan poliisin ennalta estävästä toiminnasta ja sen sidosryhmistä. Ennalta estävään toimintaan kuuluu moniammatillinen Ankkuri-työ, jossa puututaan nuorten rikoksiin ja häiriökäyttäytymiseen, lähisuhdeväkivaltaan ja ennaltaehkäistään väkivaltaista ekstremismiä, sekä lähisuhdeväkivallan uhreja auttava moniammatillinen MARAK-ryhmä. Poliisin ennalta estävän toiminnan muuta sidosryhmäyhteistyötä tehdään Pirkanmaalla myös väkivaltaisen ekstremismin torjunnassa sekä oppilaitosten ja vastaanottokeskusten turvallisuuden edistämisessä.

Virpi Kaltio: Sisä-Suomen poliisilaitoksen ennalta estävä toiminta

Nokian kaupungilla työskentelevä rakennustarkastaja Ulla-Kirsikka Vainio toi kommenttipuheenvuorossaan esille, että turvallisuus on mahdollista huomioida monin tavoin kaupunkisuunnittelussa. Kaupunkisuunnittelun osaaminen täydentää muuta rikosten ehkäisytyötä, jota tehdään esimerkiksi kuntien sosiaali- ja terveystoimessa. Turvallisiin ratkaisuihin panostaminen kaupunkisuunnittelussa on Vainion mukaan ensisijaisesti asennekysymys, sillä turvallisuuden huomioiva suunnittelu ei tuo välttämättä lisäkustannuksia. Muotialan asuinalue Tampereella on hyvä esimerkki turvalliseksi rakennetusta asuinympäristöstä, jonka suunnittelussa huomioitiin rikosten ehkäisyn näkökulma.

Ylilääkäri Maarit Varjonen-Toivonen Pirkanmaan sairaanhoitopiiristä esitteli sähköistä hyvinvointikertomusta rikosten ehkäisyn työvälineenä. Sähköiseen hyvinvointikertomukseen kootaan tietoa, joka tukee kunnissa tehtävää strategiatyötä. Laajaan hyvinvointikertomukseen sisällytetään turvallisuusindikaattoreita, joista saadaan tietoa mm. eri rikoksista, koulukiusaamiskokemuksista ja asuinalueiden turvallisuudesta. Kerätty tieto kunnan turvallisuudesta ja sen ongelmakohdista auttaa suunnittelutyössä. Varjonen-Toivonen kertoi, että Pirkanmaalla tavoitteena on saada turvallisuuden edistäminen kunnissa osaksi eri tasojen ammattilaisten päivittäistä työtä.

Maarit Varjonen-Toivonen: Sähköinen hyvinvointikertomus rikosten ehkäisyn työvälineenä

Seuraavissa kommenttipuheenvuoroissa Lempäälän kunnan hyvinvointikoordinaattori, suunnittelija Tuula Salminen ja Sastamalan kaupungin laatujohtaja, hyvinvointikoordinaattori Marja-Leena Parto-Koski kertoivat hyvinvointikertomuksen hyödyntämisestä ja muusta paikallisesta työstä kunnissa. Hyvinvointikertomuksen avulla on voitu poimia osa-alueita, joilla hyvinvointia ja turvallisuutta edistetään. Molemmissa kunnissa on myös kerätty asukkaiden turvallisuuskokemuksia turvallisuuskyselyllä.

Tuula Salminen, Lempäälän kunta: kommenttipuheenvuoro

Marja-Leena Parto-Koski, Sastamalan kaupunki: kommenttipuheenvuoro

Viimeisenä varsinaisena puhujana ennen seminaarin työpajaosuutta oli Maanpuolustuskorkeakoululla työskentelevä tutkija Alisa Puustinen, joka esitteli systemaattisia kansalaisten osallistamisen menetelmiä turvallisuuden tunteen lisäämisessä. Puustinen toi esille ns. deliberatiivisen eli puntaroivan demokratian, jossa keskeistä on keskusteleminen kansalaisten kanssa. Konkreettisena osallistamisen menetelmänä on kokeiltu turvallisuuskahviloita, joihin kerätään kansalaisia ja viranomaisia keskustelemaan yhdessä turvallisuusaiheista. Turvallisuuskahviloiden kaltaisten osallistavien foorumeiden etu on se, että kansalaiset kokevat tulevansa kuulluksi ja saavat henkilökohtaisen kontaktin viranomaisiin, joiden työ koetaan usein etäiseksi. Puustinen muistutti, että on hyvä herätellä tietoisuutta siitä, että turvallisuusaiheet koskettavat jokaista, vaikka moni ei sitä tulisi arjessaan ajatelleeksi.

Alisa Puustinen: Systemaattiset kansalaisten osallistamisen menetelmät turvallisuuden tunnetta lisäämässä

Työpajat

1: Varhainen tunnistaminen hyvinvoinnin lisäämisessä

Työpajassa pohdittiin keinoja varhaiseen tunnistamiseen, joka auttaa ratkomaan ongelmia ennen niiden kärjistymistä. Varhaiseen tunnistamiseen on olemassa jo monia hyviä malleja, kuten etsivän nuorisotyön palvelu Välittämisen koodi. Haasteena on monesti se, että ongelmia tunnistetaan, mutta niihin ei puututa tarpeeksi tai niitä ei osata ottaa puheeksi.

On hyvä olla sellaisia palveluita, jotka palvelevat kaikkia ihmisiä eivätkä leimaa palveluiden käyttäjiä.

Työpaja nosti esille seuraavat varhaisen tunnistamisen keinot:

  • Neuvolapalvelut, jotka ovat kaikkien käytettävissä. Neuvolahenkilökunnalla on mahdollisuus tunnistaa perheiden vaikeudet ja puuttua niihin hyvissä ajoin.
  • Perhetyöntekijän kotikäynnit, joiden yhteydessä vanhemmille voidaan antaa tukea ja ohjeita lasten kasvatukseen.
  • Kouluissa tehtävä nuorisotyö ja koulukiusaamisen ehkäisy. Oppilaan voi olla helpompi puhua nuorisotyöntekijälle kuin koulun työntekijöille, jotka usein koetaan auktoriteettihahmoiksi. Kouluissa pitää olla tietoa siitä, miten oppilas ohjataan eteenpäin, jos koulussa ei pystytä tarjoamaan riittävää apua.

Työpajan vetäjänä toimi projektityöntekijä Sari Laaksonen Välittämisen koodi -palvelusta.

2: Järjestöjen työ haavoittuvien ryhmien uhriksi joutumisen estämisessä ja tunnistamisessa

Työpajassa keskusteltiin siitä, miten onnistutaan löytämään ne, joilla on suuri riski joutua rikoksen uhriksi tai mukaan rikolliseen toimintaan. Näitä haavoittuvia ryhmiä ovat mm. ihmiskaupan uhrit, paperittomat ja alaikäisinä yksin maahan tulleet nuoret. Näitä ryhmiä tukevat tällä hetkellä mm. turvatalot ja ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmä. Tampereella tähän työhön on sovittu yhteiset toimintatavat. Työpajassa annettiin seuraavia ehdotuksia:

  • Auttamisorganisaatioilla olisi hyvä olla kokoava toimija tai katto-organisaatio, joka johtaa verkostotoimintaa.
  • Poliittisella vaikuttamisella edistetään haavoittuvien ryhmien asemaa. Auttavien tahojen näkemyksiä on hyvä tuoda yleiseen tietoisuuteen, jotta työtä saadaan edistettyä myös valtakunnallisella tasolla.
  • Tarvitaan etsivää työtä. Nuorten löytäminen voi olla helpompaa, kun taas aikuisilla on suurempi riski pudota kaikkien järjestelmien ulkopuolelle "kadoksiin". Etsivään työhön tarvitaan koulutusta ja auttamisen työkaluja.
  • Puhutaan asioista julkisesti niiden oikeilla nimillä. Medialla on suuri vaikutus siihen, että riskiryhmät tunnistetaan ja ne löydetään.

3: Miten järjestöt otetaan mukaan turvallisuus- ja rikoksentorjuntatyöhön?

Työpajassa etsittiin ehdotuksia järjestöjen roolin vahvistamiseksi paikallisessa turvallisuustyössä. Järjestöissä on paljon osaamista ja ammattitaitoa ja järjestöt ovat tasavertaisia toimijoita viranomaisten rinnalla, vaikka niiden resurssit ovatkin pienemmät. Esimerkkinä viranomaisten ja kolmannen sektorin yhteistyöstä on ollut Pirkanmaan turvallisuusklusteri, joka on tehostanut turvallisuustoimijoiden yhteistyötä alueella. Työpajassa nostettiin esille seuraavia ehdotuksia:

  • Turvallisuuskahviloita voitaisiin hyödyntää myös järjestöissä.
  • Vapaaehtoistyön tulisi olla organisoidumpaa ja tähän voisi pyrkiä vapaaehtoiskoordinaattoritoiminnalla.
  • Moniammatillinen turvallisuustyö voisi toimia yhtenä resurssina alueella ja vastuuhenkilö (esim. kunnassa) huolehtisi kokonaisuudesta.
  • Järjestöjen vapaaehtoistyöntekijät tulisi ottaa mukaan toiminnan suunnitteluvaiheeseen, sillä heillä on arvokasta kokemusta ja osaamista. Järjestöiltä ja vapaaehtoisilta tulisi kysyä, millaisia ongelmakohtia heidän työhönsä liittyy ja miten niitä voisi korjata.

Ohjelma Tampere 22.3.2017