Viestintä rikoksentorjunnan keinona

Rikoksentorjunnan viestinnän tavoitteena ei ole yleensä pelkästään välittää tietoa vaan myös vahvistaa turvallisuuden tunnetta, ehkäistä rikoksia ja tukea uhreja. Viestinnän kohderyhmänä ovat paitsi rikoksen uhrit tai potentiaaliset tekijät mutta myös sivustakatsojat, joiden toiminnalla voidaan ehkäistä rikoksia ja vahvistaa turvallisia sosiaalisia normeja.

Rikoksentorjunnan viestinnässä tasapainoillaan usein avoimuuden ja rikoksen pelon välillä: turvallisuusongelmista on kerrottava rehellisesti, mutta toisaalta pitäisi välttää tarpeetonta huolestuttamista, leimaamista tai riskien liioittelua. Median välittämä rikoskuva voi tutkimusten mukaan erota paljonkin todellisesta rikollisuustilanteesta ja lisätä käsitystä rikollisuuden kasvusta, vaikka tosiasiassa näin ei olisi.

Rikoksentorjunnan viestinnässä korostuvat tietopohjaisuus, nopea reagointi, disinformaation torjunta sekä vuorovaikutus eri kohderyhmien kanssa. Tärkeää on tavoittaa myös ne ryhmät, jotka eivät seuraa perinteisiä tiedotuskanavia. Viestinnän tulee olla ihmisläheistä, helposti ymmärrettävää ja eri väestöryhmien tarpeet huomioon ottavaa.

Viestintä ja turvallisuustyö

Rikoksentorjunnan viestintä on parhaimmillaan osa laajempaa turvallisuustyötä. Pelkkä tietoisuuden lisääminen harvoin muuttaa ihmisten käyttäytymistä tai vähentää rikollisuutta, joten viestinnän tulee tukea konkreettisia toimenpiteitä.

Tehokas viestintä perustuu selkeisiin viesteihin, kohdennettuihin kohderyhmiin, tunteiden ja tiedon tasapainoiseen huomioonottoon sekä vaikutusten arviointiin. Parhaimmillaan viestintä rakentaa yhteisöllisyyttä, lisää osallisuutta ja vahvistaa luottamusta turvallisuustoimijoiden sekä kansalaisten välillä.

Rikoksentorjunnan kampanjat

Rikoksentorjunnan viestinnässä pelotteluun perustuvia kampanjoita pidetään nykyisen tutkimustiedon valossa ongelmallisina. Euroopan rikoksentorjuntaverkoston (EUCPN) mukaan ihmiset eivät muuta käyttäytymistään pelkän tiedon tai uhkakuvien perusteella niin usein kuin oletetaan. Erityisesti nuorille suunnatuissa kampanjoissa rikosten tai päihteiden käytön vakavien seurausten korostaminen voi johtaa viestin torjumiseen, heikentää viestin uskottavuutta tai jopa normalisoida riskikäyttäytymistä.

Uhrikokemuksia tai rikosten vakavuutta korostavat kampanjat voivat puolestaan lisätä rikoksen pelkoa enemmän kuin vähentää itse rikollisuutta. Tällöin kampanja voi johtaa kansalaisten turvallisuudentunteen heikkenemiseen, vaikka todellinen riski ei kasvaisikaan.

Tehokkaammiksi ovat osoittautuneet kampanjat, jotka tarjoavat konkreettisia toimintatapoja, vahvistavat ihmisten pystyvyyden tunnetta ja hyödyntävät käyttäytymiseen vaikuttavia sosiaalisia ja tunnepohjaisia tekijöitä. Siksi rikoksentorjunnan viestinnässä suositellaan pelottelun sijaan ratkaisukeskeistä, kohdennettua ja osallisuutta vahvistavaa viestintää, joka kytkeytyy muihin rikoksia ehkäiseviin toimenpiteisiin.

Sivustakatsojan näkökulma

Rikosten ja väkivallan sivustakatsojiin vaikuttaminen kuuluu niihin harvoihin viestinnällisiin keinoihin, joista on myös tutkimusnäyttöä.

Perinteisesti rikoksentorjunnan viestintä on kohdistunut potentiaalisiin uhreihin tai tekijöihin, mutta yhä enemmän huomiota on kiinnitetty henkilöihin, jotka ovat läsnä tilanteessa tai havaitsevat riskikäyttäytymistä ennen rikosta. Tutkimusten mukaan nämä sivustakatsojat puuttuvat väkivaltatilanteisiin huomattavasti useammin kuin aiemmin on oletettu, ja heidän toimintansa voi estää tilanteen kärjistymisen tai vähentää haittoja.

Viestinnän näkökulmasta keskeistä on vahvistaa ihmisten valmiuksia tunnistaa riskitilanteita sekä tarjota konkreettisia ja turvallisia toimintamalleja puuttumiseen. Pelkkä tieto väkivallan tai rikollisuuden seurauksista ei yleensä riitä muuttamaan käyttäytymistä, mutta toimintaohjeet, sosiaalisten normien vahvistaminen ja kokemus siitä, että puuttuminen on hyväksyttävää ja toivottavaa, voivat lisätä auttamishalukkuutta.

Erityisesti lähisuhdeväkivallan, seksuaalisen häirinnän, nuorten väkivallan ja kiusaamisen ehkäisyssä on kehitetty bystander intervention -malleja, joissa yhteisön jäsenet nähdään aktiivisina turvallisuuden rakentajina. Tutkimusten mukaan tällaiset ohjelmat ovat lisänneet puuttumisaikomuksia, auttamiskäyttäytymistä ja joissakin tapauksissa myös vähentäneet väkivallan kokemista ja tekemistä.

Esimerkiksi seksuaalisen häirinnän sivustakatsojiin keskittynyttä ja palkittua Kyllä kaikki meistä -kampanjaa vuonna 2021 rikoksentorjuntaneuvosto oli mukana suunnittelemassa tutkimustiedon pohjalta.

Lähteitä:

Euroopan rikoksentorjuntaverkosto EUCPN tietoisuuden lisäämisestä (eng), mm. suomenkieliset julkaisut: Tietoisuuden lisääminen ei ole koskaan haitannut ketään – vai onko? ja Huumausaineisiin liittyvän oheisrikollisuuden ehkäiseminen

Rikoksentorjunnan viestinnästä_Kostiainen 2022

Rikoksentorjunnan hyvät käytännöt: Seksuaalisen väkivallan sivustakatsojat

Haara ym. (2017) Väkivalta pirstaloituvassa mediamaisemassa

Näsi ym. (2018) Väkivallan kokemus ja rikostiedon lähteet

Heinskou (2019): Bystander Intervention in Street Violence: Current Evidence and Implications for Practice

Bush ym. (2017) Measurement of bystander actions in violence intervention evaluation: Opportunities and Challenges