Yksityisen turvallisuusalan rooli rikosten ehkäisyssä on tärkeä

23.11.2017 13.57
Puhe

Rikoksentorjuntaneuvoston puheenjohtajan, kihlakunnansyyttäjä Eija Velitskin puhe Finnsecurity ry:n rikoksentorjuntaseminaarissa 21.11.2017 Säätytalolla

Hyvät rikoksentorjuntaseminaariin osallistujat

Olen täällä puhumassa niin rikoksentorjuntaneuvoston puheenjohtajan kuin kihlakunnansyyttäjän ominaisuudessa. Omassa työssäni näen mitä tapahtuu, kun rikoksia ei ole pystytty ennalta ehkäisemään ja kun myös turvaverkko on pettänyt. Jälki on useimmiten hyvin, hyvin raadollista. Menetettyjä ihmishenkiä, pahoinpideltyjä tai myös raiskattuja ihmisiä tai kaikkia näitä ihmisiä. Sen lisäksi jälkeen jää usein monia tuhoutuneita ihmiselämiä.

-----

Mikä on sitten viranomaisten rooli ja mikä on yksityisten turva-alojen rooli rikosten ennaltaehkäisyssä? Mitä me – te tai me yhdessä voimme tehdä?

Omassa työssäni näen, että väkivalta on lisääntynyt muutaman viime vuoden aikana, uudet rikollisuusilmiöt rantautuvat nyt myös Suomeen; elämme nykyään maassa, jossa on useita kulttuureja ja kieliä.

Vakavien rikosten kohdalla tekijä voi olla kuka tahansa, kuten olemme nähneet. Turun puukotustapauksessa, jossa oli kuolonuhreja ja vakavasti loukkaantuneita, oli tekijänä muualta Suomeen muuttanut nuori mies. Lönnrotinkadun ja Mannerheimintien risteyksessä tapahtuneessa kuolonuhrin ja useita loukkaantuneita ihmisiä vaatineessa yliajossa tekijänä oli Suomessa syntynyt suomalainen 50-vuotias mies.

Me emme voi ulkoisista seikoista päätellä, kuka on mahdollinen rikoksen tekijä, koska rikoksen tekijällä ei ole leimaa, josta hänet tunnistaisimme.

-----

Mikä on sitten rikoksentorjuntaa? Olisi ensiarvoisen tärkeätä saada ennakkoon tietoa mahdollisista uhista ja tekijöistä. Mutta mistä me sitä tietoa sitten saamme?

Ensimmäinen vastaus on – viranomaisilta. Mutta tähän on heti lisättävä, että tämä ei yksin riitä. Siitä syystä yksittäiset turva-alan toimijat ovat entistä tärkeämmässä roolissa rikoksentorjunnassa. Viranomaiset, lähinnä poliisi, tulli ja rajavartiolaitos, tekevät tarkkailua ja sitä kautta tulee myös paljon tietoa. Mutta hyvin usein viranomaisten vastauksena on resurssipula – eli työntekijöitä puuttuu.

Mutta tässä yhteydessä haluan painottaa, että kysymys on myös siitä, millä tavalla viranomaiset ja eri organisaatiot työtä ja tehtäviä hoitavat. Niiden on kuljettava ajassa. Ainoa vastaus ei ole, että henkilöitä lisäämällä ongelmat ratkaistaan. Kysymys on siitä, miten työtehtäviä ja organisaatioita johdetaan niin, että ne palvelevat tätä aikaa.

Itse olen ollut kärkäs ottamaan kantaa eri viranomaisten väliseen vuorovaikutukseen ja informaation kulkuun. Tämä vaatii erityishuomiota, kun on rikoksentorjunnasta kysymys. Viittaan edelleen, kuten monta kertaa aiemmin, 8-vuotiaan Vilja Eerikan kuolemaan, jossa tapauksessa selvisi, että poliisin ja sosiaaliviranomaisen välinen tiedonkulku ei toiminut. Tällä tarkoitan, että ihmisen, työntekijän, on tunnettava vastuunsa työssä ja tunnistettava todellinen hätä. Mikään muu asia ei ole sillä hetkellä tärkeämpää kuin hoitaa vastuullisesti edessä oleva tehtävä.

-----

Sitten haluan käsitellä, miten ongelmaa voi avata. Rikoksentorjunta tapahtuu ennen rikosta ja siitä syystä tulevan ennakointi ja siten rikollisen toiminnan pysäyttäminen ovat avaimet rikoksentorjunnassa.

Mikä on yksityisen turva-alan rooli? Yksityisen sektorin, myös yksityisen turvallisuusalan olisi hyödyllistä olla mukana kuntien turvallisuussuunnittelutyössä ja rikosten ehkäisyssä ja verkostoissa, missä tätä työtä tehdään. Julkisen ja yksityisen sektorin välinen yhteistyö on tärkeää turvallisuussuunnittelussa ja rikosten ehkäisyssä.

Niin kuin äsken mainitsin, yhteiskunnan eri instituutioiden on toimittava saumattomasti yhdessä rikosten torjunnassa. Niin on myös julkisen ja yksityisen sektorin välinen yhteistyö tärkeää, turvallisuuden suunnittelussa ja rikosten ennaltaehkäisyssä.

-------

Lopuksi käsittelen turvallisuutta. Mitä on turvallisuus? Turvallisuus on muutakin kuin turvakameroita, lukittuja aitoja ja turvakoodeja. Turvallisuus ja turvallisuudentunne rakennetaan yhteistyöllä ja ihmisten välisellä toiminnalla ja kanssakäymisellä. Ja viranomaisilla on tässäkin täysin oma roolinsa – poliisilla järjestyksen ja turvallisuuden takaajana.

Kansalaiset luovat turvallisuutta omalta osaltaan osallistumalla työhön, lisäämällä yhteenkuuluvuuden tunnetta, mutta he eivät voi asettua poliiseiksi tai vartijoiksi, vaan yksityisellä turvallisuusalalla on juuri tässä oma merkittävä roolinsa.

Nyt otan muutaman esimerkin, missä turvaverkko on pettänyt pahasti:

  • Turun torilla viime kesänä tapahtunut puukotus
  • Helsingissä Lönnrotinkadun ja Mannerheimintien risteyksessä ihmishengen ja useita loukkaantuneita vaatinut käsittämätön yliajo
  • Porvoossa päiväkodin pihassa tapahtunut 3-vuotiaan kuolemaan johtanut puukotus
  • ja monessa muussa tilanteessa.

Kaikissa näissä tapauksissa merkkejä oli ilmassa ennen tekoja, mutta kukaan ei ottanut kokonaisvastuuta tilanteesta, vaikka hälytyskellot jo usealla suunnalla soivat!

Ja tässä taas korostan julkisen ja yksityisen turva-alan toimijoiden välistä yhteistyötä. Kaikkein tärkein on tiedonkulku. Sekään ei tosin aina riitä, koska toinen yhtä tärkeä asia on, että joku toimijoista ottaa kokonaisvastuun tilanteesta.

Liian usein kuulen ”kun me vaan oltais tiedetty, niin oltaishan me toimittu”. Liika hienotunteisuus on pahasta silloin, kun on tarve puuttua häiriökäyttäytymiseen tai muihin rikollisuusilmiöihin. Puuttumiskynnys on oltava matala, koska jos se on liian korkea, voi apu tulla liian myöhään.

Resurssipula selityksenä ei enää kelpaa, kun ihmishenkiä menetetään tilanteessa, jossa tieto tulevasta on jo ennakoitavissa. Kyse ei ole pelkästään resurssipulasta, vaan lisäksi asioita tulee organisoida ja johtaa oikein tarkoituksenmukaisella tavalla!

On korkein aika meidän viranomaisten ja teidän turva-alan toimijoiden rakentaa parempaa, turvallisempaa Suomea, jotta uusia Porvoon ja Turun ynnä muita vastaavia tapauksia ei jatkossa tulisi.

Peräänkuulutan sitä, että puheiden aika on ohi – on toimittava! Yhteistyössä!