Henkirikokset

Henkirikoksilla tarkoitetaan tahallisen väkivallan seurauksena aiheutettua toisen ihmisen kuolemaa. Suomen rikoslaissa henkirikoksia ovat murha, tappo, surma, lapsensurma sekä pahoinpitelyn yhteydessä aiheutunut kuolemantuottamus.

Tietoa henkirikoksista saadaan poliisin ja oikeuslaitoksen tilastoista, kuolemansyytilastosta sekä henkirikollisuuden seurantajärjestelmästä. Suomessa henkirikosten selvitysaste on erittäin korkea, ja käytännössä lähes kaikki tapaukset saadaan selvitettyä.

Henkirikosten määrä ja kehitys

Suomessa henkirikoksen uhrina kuolee nykyisin yleensä noin 70–90 ihmistä vuodessa. Viimeisimpien tietojen mukaan määrä oli vuonna 2023 poikkeuksellisen matala, noin 60 tapausta, ja vuonna 2024 se nousi jälleen noin 90 tapaukseen. Vuonna 2025 taso oli noin 80 tapausta.

Pitkällä aikavälillä henkirikollisuus on vähentynyt selvästi. Vielä 2000‑luvun alussa tapauksia oli usein noin 110–130 vuodessa. Sen jälkeen taso on laskenut huomattavasti, mikä liittyy erityisesti miehiin kohdistuneen alkoholiperäisen väkivallan vähenemiseen. Kehitys ei kuitenkaan ole tasainen, vaan vuosien välillä esiintyy melko suurta vaihtelua.

Taulukko: Henkirikokset (tappo, murha ja surma) Suomessa 2005-2025

Henkirikosten uhrien ja tekijöiden keski-ikä on noussut vähitellen. Taustalla vaikuttavat väestön ikääntyminen sekä lasten ja nuorten henkirikoskuolleisuuden merkittävä väheneminen.

Erityisesti alle vuoden ikäisiin ja pieniin lapsiin kohdistuvat henkirikokset ovat vähentyneet huomattavasti 1900‑luvun loppupuolelta lähtien. Samalla henkirikollisuus on keskittynyt yhä enemmän aikuisiin ikäryhmiin.

Henkirikosten tyypit

Suomalaista henkirikollisuutta voidaan jäsentää kolmeen päätyyppiin:

• syrjäytyneiden miesten keskinäinen väkivalta
• perhe- ja parisuhdeväkivalta
• nuorten väkivalta

Näistä syrjäytyneiden miesten keskinäinen väkivalta on selvästi yleisin muoto. Se liittyy usein päihteiden ongelmakäyttöön ja heikkoon sosioekonomiseen asemaan. Nuorten tekemät henkirikokset ovat harvinaisempia ja tapahtuvat useammin julkisilla paikoilla. Niissä on myös havaittu aiempaa enemmän instrumentaalisuutta.

Miehet muodostavat enemmistön sekä henkirikosten tekijöistä, että uhreista. Noin kaksi kolmasosaa uhreista ja lähes 90 prosenttia tekijöistä on miehiä.

Naisten osuus henkirikosten uhreista on pienempi kuin lievemmissä väkivaltarikoksissa. Naiset joutuvat kuitenkin miehiä useammin henkirikoksen uhriksi omassa kodissaan. Tapaukset liittyvät usein parisuhteisiin tai muihin läheisiin ihmissuhteisiin. Miehillä henkirikokset liittyvät useammin tuttavien välisiin konflikteihin.

Valtaosa henkirikoksista tapahtuu yksityisissä tiloissa, yleensä kodeissa. Useimmissa tapauksissa tekijä ja uhri tuntevat toisensa ennestään. Täysin tuntemattomien väliset henkirikokset ovat Suomessa harvinaisia, mutta nuorten tekemissä rikoksissa niitä esiintyy jonkin verran useammin.

Päihteiden merkitys ja riskitekijät

Päihteillä on keskeinen rooli suomalaisessa henkirikollisuudessa. Valtaosa rikoksista tapahtuu tilanteissa, joissa tekijä, uhri tai molemmat ovat päihtyneitä.

Alkoholin rooli on edelleen suuri, mutta sen merkitys on pitkällä aikavälillä hieman vähentynyt, erityisesti miehillä. Samalla huumaavien aineiden käyttö sekä alkoholin ja huumeiden sekakäyttö ovat yleistyneet. Muutos näkyy erityisesti nuoremmissa ikäryhmissä.

Henkirikoksen uhriksi tai tekijäksi joutumisen riski liittyy usein samoihin taustatekijöihin. Keskeisiä riskitekijöitä ovat sosiaalinen syrjäytyminen, heikko kiinnittyminen työelämään ja aiempi rikollisuus.

Riskit jakautuvat kuitenkin eri tavoin. Miehillä riskiä lisää yksin eläminen ja pitkäaikainen syrjäytyminen. Naisilla riski liittyy useammin parisuhteeseen, mikä heijastaa lähisuhdeväkivallan merkitystä.

Alueelliset erot ja kansainvälinen vertailu

Suomessa henkirikollisuudessa on alueellisia eroja. Taso on perinteisesti ollut matalampi Länsi‑Suomessa ja korkeampi Itä‑ ja Pohjois‑Suomessa, mutta erot ovat tasoittuneet pitkällä aikavälillä.

Kansainvälisesti Suomen henkirikollisuustaso on edelleen hieman korkeampi kuin muissa Pohjoismaissa ja useimmissa Länsi‑Euroopan maissa. Ero on kuitenkin kaventunut selvästi viime vuosikymmeninä ja liittyy pitkälti päihdeongelmista kärsivien, työelämän ulkopuolella olevien miesten keskinäiseen väkivaltaan. Työssä käyvän väestön osalta Suomen taso on lähellä muita Pohjoismaita.

Lisätietoa

Törölä & Raeste (2025) Henkirikoskatsaus 2025. Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutti. Katsauksia 73/2025.

Törölä & Raeste (2026) Henkirikokset. Teoksessa Rikollisuustilanne 2024. Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutti. Katsauksia 76/2026.

Lehti (2009) Naiset henkirikosten uhreina 2002–2007. Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos. Verkkokatsauksia 11/2009.