Henkirikokset

Henkirikoksilla tarkoitetaan tahallisen väkivallan seurauksena aiheutettua toisen ihmisen kuolemaa. Suomen rikoslaissa henkirikoksiksi luetaan murha, tappo, surma, lapsensurma sekä pahoinpitelyn ja kuolemantuottamuksen rikosnimikeyhdistelmä. Henkirikosten määrästä saadaan tietoa poliisin ja oikeuslaitoksen tilastoista, kuolemansyytilastosta sekä henkirikollisuuden seurantajärjestelmästä. Lähes kaikki henkirikokset saadaan Suomessa selvitettyä.

Henkirikoksen uhreina kuolee Suomessa vuosittain arviolta noin 100 ihmistä. Henkirikollisuuden taso on Suomessa ollut laskussa 1990-luvun jälkipuoliskolta lähtien. Suomalaisten riski joutua surmatuksi on uusimpien tilastojen mukaan nykyään matalampi kuin kertaakaan sitten 1960-luvun. Henkirikosten uhrien ikä on yhä korkeampi. Osin tätä selittää väestön vanheneminen, mutta myös lasten henkirikoskuolleisuuden väheneminen. Alle vuoden ikäisiin lapsiin kohdistuneet henkirikokset ovat vähentyneet huomattavasti 1900-luvun loppupuoliskolta lähtien. Miehet ovat enemmistönä sekä henkirikosten tekijöissä että uhreissa. Naisten osuus lievemmissä väkivaltarikoksissa on suurempi kuin henkirikoksissa.

Valtaosa murhista, tapoista ja surmista tapahtuu yksityisissä tiloissa, esimerkiksi yksityisasunnoissa. Yksityisissä tiloissa tapahtuneiden henkirikosten suhteellinen osuus on kasvanut pitkällä aikavälillä, mutta aivan viime vuosina osuus on supistunut osittain alkoholisidonnaisen väkivallan vähentymisen vuoksi. Nuorten tekemät henkirikokset tapahtuvat useammin julkisilla paikoilla kuin vanhempien ikäryhmien henkirikokset. Naiset joutuvat omassa kodissaan henkirikoksen uhriksi miehiä todennäköisemmin.

Suomalaista henkirikollisuutta voidaan jaotella kolmeen päätyyppiin. Näitä ovat yhteiskunnasta syrjäytyneiden miesten keskinäinen väkivalta, perhe- ja parisuhdeväkivalta sekä nuorisoväkivalta. Syrjäytyneiden miesten keskinäiset tapot ovat näistä tyypeistä selvästi yleisimpiä. Yleisesti henkirikoksiin liittyy päihteiden ongelmakäyttö: arviolta kaksi kolmasosaa miespuolisista ja lähes puolet naispuolisista henkirikosten osapuolista on alkoholin tai muiden päihteiden ongelmakäyttäjiä. Henkirikokseen osalliseksi joutumisen riskiä lisäävät myös työttömyys, miehillä yksin eläminen ja naisilla taas avoliitossa eläminen.

Henkirikollisuuteen liittyy Suomessa alueellisia eroja. Perinteisesti henkirikollisuuden taso on ollut matala Länsi-Suomessa, erityisesti Ahvenanmaalla ja Etelä-Pohjanmaan rannikkoalueella. Itä- ja Pohjois-Suomi on korkeamman henkirikollisuuden aluetta. Suomen suurimmissa kaupungeissa henkirikollisuuden taso on tällä hetkellä suhteellisen matala ja useimmissa niistä rikollisuuden kehitys on ollut laskeva. Kansainvälisessä vertailussa Suomen henkirikollisuustaso on muihin Pohjoismaihin ja useimpiin Euroopan maihin nähden suhteellisen korkea.

 

Lisätietoa

Lehti (2017) Henkirikoskatsaus 2017. Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutti. Katsauksia 10/2016.

Lehti, Suonpää & Kivivuori (2017) Henkirikokset. Teoksessa Rikollisuustilanne 2016. Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutti. Katsauksia 22/2017.

Lehti (2009) Naiset henkirikosten uhreina 2002−2007. Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos, Verkkokatsauksia 11/2009.