Seksuaalisen väkivallan sivustakatsojat – bystander intervention

Seksuaalisen väkivallan ehkäisyyn on kehitetty koulutusohjelmia, joissa sivustakatsojille annetaan tietoa ja taitoa ehkäistä väkivaltatilanteita, puuttua väkivaltatilanteisiin ja toimia väkivallan uhriksi joutuneen tukena.

Tausta

Nuoret ja nuoret aikuiset ovat erityisen alttiita joutumaan erilaisten seksuaalisen väkivallan muotojen kohteeksi. Esimerkiksi Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2013 poliisin tietoon tulleista raiskauksista runsaassa 70 prosentissa uhri oli alle 24-vuotias. Nuoret tarvitsevat koulutusta seksuaalisen väkivallan ehkäisystä. Perinteisesti seksuaalisen väkivallan ehkäisyyn tähtäävä asennekasvatus on suunnattu joko väkivallan mahdollisille uhreille tai tekijöille. Uhreille on tarjottu tietoa, miten he voisivat muuttaa käyttäytymistään, kuten välttää tiettyjä paikkoja, tilanteita tai pukeutumista, jotta eivät joutuisi uhreiksi. Tällaista koulutusta on pidetty uhria syyllistävänä. Väkivallan mahdollisiin tekijöihin kohdistettua asennemuokkausta taas voidaan pitää leimaavana.

Nykyisin koulutuksissa pyritään huomioimaan myös seksuaalisen väkivallan sivustakatsojat. Yhdysvalloissa monet korkeakoulukampuksilla sekä naisille että miehille toteutetut seksivalitusohjelmat keskittyvät kouluttamaan opiskelijoita puuttumaan seksuaaliseen väkivaltaan sivustakatsojan roolissa. Koulutuksessa annetaan tietoa, miten ehkäistään seksuaalista väkivaltaa ennen kuin se tapahtuu, miten toimitaan väkivaltatilanteissa ja miten tuetaan seksuaalisen väkivallan uhriksi joutunutta. Koulutuksessa yhtenä keskeisenä elementtinä on sosiaalisten normien vaikutus sivustakatsojien halukkuuteen puuttua väkivaltaan.

Tutkimusten mukaan ikätovereiden asenteilla ja käsityksillä on merkitystä väkivallan ehkäisyssä. Sosiaalisten vihjeiden ja käsitysten sosiaalisista normeista (toisin sanoen ikätovereiden tai kanssaihmisten asenteet ja käyttäytyminen) uskotaan vaikuttavan siihen, miten aktiivisesti henkilö toimii väkivallan estämiseksi. Esimerkiksi tutkimukset ovat tuoneet esiin, että miesten parissa normit, jotka sallivat pakottamisen seksiin parisuhteissa, ovat keskeisiä väkivallan käyttöä lisääviä tekijöitä. Tulosten mukaan myös halukkuuteen puuttua ja ehkäistä seksuaalista väkivaltaa on voimakkaasti sidoksissa käsitykset omien ikätovereiden suhtautumisesta väkivallan ehkäisemisestä.

Sosiaalisten normien lisäksi myös muut tekijät vaikuttavat sivustakatsojien halukkuuteen puuttua väkivalta tilanteisiin, kuten aikaisempi tieto ja tietoisuus aiheesta, usko omiin kykyihin puuttua tilanteeseen, kuinka kiinteät ja syvät siteet yksilöllä on yhteisöön ja muiden sivustakatsojien määrä ja yksilön suhde heihin. Myös sukupuoliroolit vaikuttavat naisten ja miesten halukkuuteen ja tapoihin puuttua tilanteisiin. Naiset ilmoittavat olevansa valmiita antamaan tukea uhrille ja raportoivat tutkimuksissa useammin toimineensa riskialttiissa tilanteessa, kun taas miehet raportoivat enemmän esteitä auttaa. Myös vastaajan ikä vaikuttaa; nuoret ilmoittavat useammin halukkuudesta puuttua seksuaalisen väkivallan tilanteisiin kuin vanhemmat. Siksi väkivallan ehkäiseviä strategioiden, joissa keskitytään ottamaan mukaan sivulliset mukaan väkivallan ehkäisyyn, täytyy ymmärtää ja olla tietoisia siitä, millä tavoin käsitykset ikätovereiden normeista vaikuttavat sivullisten toimintaan mahdollisissa väkivaltatilanteissa tai niiden havaitsemisessa.

Tavoitteet

Tavoitteena on ehkäistä seksuaalista väkivaltaa lisäämällä opiskelijoiden tietoutta siitä, miten he voivat sivustakatsojina puuttua tilanteisiin, joissa väkivallan uhka on ilmeinen. Tavoitteena on myös antaa sivustakatsojille keinoja ottaa seksuaalinen väkivalta puheeksi sen uhriksi joutuneen kanssa ja antaa neuvoja avun hakemiseen.

Kohderyhmä

Nuoret, toisen asteen ja yliopistotason opiskelijat.

Menetelmä

Seksuaalisen väkivallan ehkäisyohjelmissa keskeisinä elementteinä on oikean tiedon jakaminen siitä, mitä seksuaalinen väkivalta on ja mistä väkivallan uhri saa apua. Tämän lisäksi keskitytään sosiaalisten normien ja asenteiden purkuun. Ohjelman tavoitteena on lisätä yksilötason tietoa ja tietoisuutta sekä kannustaa ja tukea sivullisia toimimaan väkivaltatilanteissa ja antaa heille selkeää tietoa seksuaalisen väkivallan seurauksista ja uhrin kohtaamisesta. Ehkäisyohjelmissa käytetään erilaisia vuorovaikutteisia menetelmiä, kuten työpajoja, roolileikkejä ja draaman keinoja, joiden avulla osallistujat voivat samaistua väkivallan uhrin rooliin. Ehkäisyohjelmissa kouluttajina toimivat vertaiskouluttajat, eli asiantuntijoiden kouluttamat opiskelijat, kouluttavat muita opiskelijoita.

Banyard ja kumppaneiden (2007) arvioima ohjelma toteutettiin järjestämällä kahdenlaisia, eripituisia koulutuksia, joissa annettiin tietoa ja vaikutettiin asenteisiin seksuaalisesta väkivallasta, aktiivisen sivustakatsojan roolin merkityksestä ja puuttumisen tavoista. Koulutukset toteutettiin erikseen naisille ja miehille. Arviointitutkimuksessa verrattiin kahden eripituisen koulutusmallin tehokkuutta.

Yhden kerran koulutus kesti 90 minuuttia. Nais- ja miesfacilitaattorit vetivät erikseen koulutukset naisille ja miehille. Yliopisto koulutti facilitaattorit tehtävään. Ohjelma sisälsi perustietoa väkivallasta, sen syistä ja seksuaalisen väkivallan seurauksista sekä keskustelua siitä, kuinka yhteisön jäsenillä voi olla merkittävä rooli väkivallan ehkäisyssä sivustakatsojina. Kyseessä voi olla esimerkiksi tilanne, jossa henkilö tai ryhmä vie juopuneen henkilön makuuhuoneeseen. Koulutuksessa opetettiin myös, miten sivustakatsojan tulee ottaa väkivalta puheeksi ystävän tai tuttavan kanssa, joka on joutunut uhriksi. Koulutuksessa käytettiin apuna roolileikkejä ja muita osallistavia menetelmiä sekä annettiin osallistujille toimintamalleja turvalliseen puuttumiseen ja empaattiseen keskusteluun. Osallistujille annettiin myös tarpeellisia yhteystietoja (esim. poliisi, raiskauskriisikeskus). Heitä pyydettiin laatimaan suunnitelma, miten toimia sivustakatsojina sekä allekirjoittamaan sitoumus, jossa he lupaavat olla aktiivisia, prososiaalisia sivustakatsojia.

Kolmen kerran koulutuksessa osallistuttiin kolmeen 90 minuutin koulutukseen yhden viikon aikana. Koulutus noudatti samaa formaattia kuin yhden kerran koulutus, mutta sisältö oli laajempi.

Koulutuksen lisänä järjestettiin tehoistunto kahden kuukauden kuluttua varsinaisesta koulutuksesta.

Osallistujat jaettiin korkeintaan 25 oppilaan keskusteluryhmiin. Ryhmille näytettiin kampuksen teatteriryhmän tekemä viiden minuutin video, missä seksuaalisen väkivallan uhri pyytää apua umpimähkään usealta henkilöltä, jotka kieltäytyvät näkemästä ja kuulemasta häntä. Tämän jälkeen ohjaaja pyytää oppilaita keskustelemaan ryhmissä videosta.

Kontrolliryhmän muodostivat oppilaat, jotka eivät osallistuneet mihinkään koulutukseen. He täyttivät alkutestin ja heitä pyydettiin täyttämään sama testi kahden viikon päästä uudestaan. Tässä yhteydessä heille annettiin lista kampuksella toimivista auttavista tahoista mukaan lukien raiskauskriisikeskuksen yhteystiedot.

Vaikuttavuus

Banyard ja kumppaneiden (2007) tutkimukseen osallistui 389 yliopisto-opiskelijaa (217 naista ja 172 miestä), jotka täyttivät esitestilomakkeen. Kaikki vastasivat esitestiin, jälkitestiin ja kahden kuukauden seurantakyselyyn. Yhdelle ensimmäisen vuoden opiskelijaryhmälle tehtiin myös seurantakysely vuosi koulutuksen jälkeen ja toisen vuoden opiskelijoille neljä kuukautta koulutuksen jälkeen. Kyselyissä käytettiin samoja kysymyksiä vastaajien tiedoista, asenteista ja käyttäytymisestä.

Vastaajien tietoja seksuaalisesta väkivallasta kartoitettiin 10 kysymyksen patteristolla. Kysymyksillä selvitettiin esimerkiksi, mitä tekoja määritellään väkivallaksi. Asenteita ja halukkuutta auttaa väkivallan uhria tiedusteltiin useilla aikaisemmissa tutkimuksissa käytetyillä mittareilla. Sivustakatsojan roolia kartoitettiin tutkimusta varten kehitetyillä kysymyksillä. Käyttäytymistä varten tehtiin oma mittari, jossa oli samoja kysymyksiä kuin asennemittarissa, mutta kysyttiin käyttäytymistä näissä tilanteissa (esim. "Oletko saattanut juhlista kotiin humalassa olleen ystäväsi?"). Kyselyssä oli kysymyksiä myös siitä, kuinka luontevana vastaajat pitivät puuttua väkivaltatilanteisiin sivustakatsojana ja miten he arvioivat tilanteeseen puuttumisen tärkeyttä moraaliselta kannalta.

Tulosten mukaan kolme ryhmää (verrokki-, yhden kerran ja kolmen kerran koulutus) eivät poikenneet toisistaan esitestauksessa. Molemmat koulutuksiin osallistuneet ryhmät menestyivät jälkitestauksessa paremmin kuin verrokkiryhmä. Koulutuksen vaikutukset näkyivät raiskaukseen liitettyjen myyttien hyväksymisen vähenemisenä ja seksuaaliseen väkivaltaan liittyvän oikean tiedon lisääntymisenä. Prososiaalisuus sivustakatsojan roolia kohtaan kasvoi merkittävästi, myös halukkuus toimia ja itse raportoitu toiminta väkivaltatilanteissa lisääntyivät. Vaikka positiivisia muutoksia tapahtui molempiin koulutuksiin osallistuneissa ryhmissä, muutokset olivat suurempia pidemmän koulutuksen saaneilla.

Tulokset kannustavat pidemmän koulutuksen järjestämiseen, mutta osoittavat, että myös lyhyellä koulutuksella saadaan positiivisia muutoksia aikaan silloin, kun mahdollisuutta pidemmän koulutuksen järjestämiseen ei ole. Tulosten mukaan sekä miehet että naiset hyötyivät koulutuksesta. Alkutestien perusteella naisilla oli paremmat etukäteistiedot seksuaalisesta väkivallasta ja he suhtautuivat miehiä kriittisemmin raiskaukseen liitettyihin myytteihin.

Sosiaalisten normien vaikutus sivustakatsojan rooliin

Yhdysvalloissa on tutkittu paljon, mitkä tekijät vaikuttavat sivustakatsojien puuttumiseen seksuaaliseen väkivaltaan tai lähisuhteissa tapahtuvaan väkivaltaan. Näissä tutkimuksissa on selvitetty yleensä yliopisto-opiskelijoiden henkilökohtaisia asenteita ja käsityksiä seksuaalisesta väkivallasta ja tietoa on voitu käyttää väkivallan vastaisen kampanjoiden suunnittelussa tai koulutuksissa. Tässä referoidaan muutaman tutkimuksen tuloksia.

Amy L. Brown, Victoria L. Banyard and Mary M. Moynihan (2014) tutkivat yliopisto-opiskelijoiden parissa (n=232) demografisten tekijöiden ja ikätovereiden normien yhteyttä itse raportoituun auttamiseen sekä ikätovereiden normien vaikutusta väkivaltaan puuttumiseen. Tutkimukseen osallistui 18–24-vuotiaita psykologian opiskelijoita, sekä naisia että miehiä, jotka edustivat erilaisia etnisiä ryhmiä.

Tutkimuksessa normeja ja vastaajan halukkuutta puuttua seksuaaliseen väkivaltaan selvitettiin 30 väittämän avulla. Aikomuksia ja halukkuutta puuttua tilanteisiin arvioitiin ennakoivan käyttäytymisen osalta (esim. "vahdin ystäväni juomia juhlissa") ja varsinaisen toiminnan osalta (esim. ''pysäytän tai tarkistan tilanteen, jossa hyvin päihtynyt ystäväni viedään juhlissa yläkertaan"). Kyselyssä selvitettiin myös vastaajien kykyä puhua seksuaalisesta väkivallasta (esim. "keskusteluiden ystävien kanssa seksuaalisen väkivallan kysymyksistä yhteisössämme'') ja kykyä ottaa asia esiin mahdollisen tekijän (esim. ''ilmaisen erimielisyyteni ystävän kanssa, jonka mielestä seksi erittäin päihtyneen henkilön kanssa on ok").

Ikätovereiden normeja selvitettiin samanlaisin väittämin kuin edellä väkivaltaan puuttumista, mutta kysymyksissä vastaajia pyydettiin arvioimaan, miten heidän ikätoverinsa käyttäytyisivät kyseisissä tilanteissa. Myös vastaajan omaa käyttäytymistä ja tilanteisiin puuttumattomuutta mitattiin samansisältöisillä väittämillä. Itse raportoidusta käyttäytymisestä kysyttiin, kohtasiko vastaaja viimeisen kesälomansa aikana tietyn tilanteen ja miten hän toimi siinä. Jos vastaaja kertoi, ettei ollut tehnyt tilanteessa mitään, häneltä kysyttiin jatkokysymyksenä, oliko viimeisen kesäloman aikana tapahtunut tilanne, jossa olisi voinut puuttua väkivaltaan.

Tulosten mukaan ikätovereiden normit ja sivullisten aikomukset puuttua seksuaalisen väkivallan tilanteisiin korreloivat voimakkaasti; ikätovereiden normit olivat yhteydessä myös raportoituihin puuttumatta jätettyihin väkivaltatilanteisiin, mutta ei itse-raportoituun sivustakatsojan käyttäytymiseen.

Miehet raportoivat naisia vähemmin vertaistukena toimimista ja vähemmin aikomuksia puuttua, mutta enemmän tilaisuuksia, joissa olisi ollut mahdollista puuttua tilanteen kehittymiseen.

Mitä enemmän opiskelijat uskoivat, että myös heidän ikätoverinsa tukisivat sivustakatsojan puuttumista tilanteisiin, sitä halukkaampia he itse ilmoittivat olevansa puuttumaan seksuaaliseen väkivaltaan. Ikätovereiden normien vaikutus seksuaaliseen väkivaltaan puuttumiseen on osoitettu muissa tutkimuksissa miesten osalta, mutta Brownin ja kumppaneiden tutkimus osoitti tämän pätevän myös naisten osalta. Naiset ilmoittivat miehiä useammin aikomuksia puuttua tilanteisiin ja vähemmin sellaisia tilanteita, joissa olivat jättäneet puuttumatta.

Vastaajien aikomukset puuttua ja todellinen käyttäytyminen korreloivat keskenään. Ikätovereiden oletetut normit vaikuttivat eniten siihen, miten vastaavat arvioivat aikovansa puuttua tilanteisiin. Tulkinnan mukaan kaveripiireissä, joissa suhtaudutaan positiivisesti seksuaaliseen väkivaltaan puuttumiseen, myös yksittäiset ihmiset/vastaajat puuttuvat herkemmin.

Deitch-Stackhousen ja kumppaneiden (2015) tutkimuksessa selvitettiin sosiaalisten normien vaikusta sivustakatsojan vaiheittaisen toiminnan etenemisen (tunnistaminen, tapauksen tulkinta ongelmaksi, vastuunotto tilanteen ratkaisemisesta, taitojen omaaminen puuttumiseen ja varisnainen puuttuminen) viiden erityyppisen lähisuhdeväkivallan osalta: henkinen väkivalta, fyysinen väkivalta, kontrolloiva käyttäytyminen, seksuaalinen väkivalta ja vaino. Tutkimus toteutettiin yliopisto-opiskelijoille lähetetyllä nettikyselyllä. Tutkimukseen osallistui 449 opiskelijaa. Kyselyssä kysyttiin vastaajien omia tai opiskelutoverin väkivallan kokemuksia seurustelusuhteessa, miten omaa elämää (tai opiskelijatovereiden) vaivaavana väkivallan kokemuksia pidetään sekä mitä vastaaja tekisi, jos näkisi jonkun kokevan väkivaltaa.

Tulosten mukaan ne, jotka olivat itse kokeneet tai joiden läheinen oli kokenut lähisuhteessa tapahtuvaa väkivaltaa, määrittelivät väkivallan harvemmin ongelmalliseksi kuin ne, joilla kokemuksia ei ollut. Tutkijoiden tulkinta oli, että he pitivät väkivaltaa normaalimpana. Ne, jotka määrittelivät erilaiset väkivallan muodot ongelmiksi, seksuaalista väkivaltaa lukuun ottamatta, olivat valmiimpia toimimaan väkivaltatilanteiden ratkaisemiseksi. Seksuaalisen ja fyysisen väkivallan osalta vastaajat olivat valmiita puuttumaan väkivaltaan myös silloin, kun arvioivat muiden pitävän niitä ongelmina.

Tulosten mukaan ikätovereiden oletettujen sosiaalisten normien merkitys väkivaltaan puuttumiseen on riippuvainen siitä, kuinka vakavana ongelmana väkivaltaa pidetään yhteisössä. Ihmiset, jotka kokevat väkivallan haitalliseksi ongelmaksi ovat herkempiä puuttumaan siihen sosiaalisista ikätovereiden normeista riippumatta.

Menetelmän käyttö Suomessa

Suomessa ei ole tiedossa seksuaalisen väkivallan ehkäisyohjelmia, joissa olisi koulutettu sivustakatsojia puuttumaan väkivaltaan. Suomessa on järjestetty viime vuosina muutama valtakunnallinen kampanja seksuaalisen väkivallan ehkäisemiseksi (esim. Right to choose; Mun kroppa. Mä päätän; #Respect), mutta näiden vaikuttavuutta ei ole arvioitu.

Viola ry:llä on 2015−2017 käynnissä My Space, Not Yours! -hanke, jonka tavoitteena on toimintamallin luominen nuorten seksuaalisen häirinnän ja väkivallan uhan ennaltaehkäisemiseksi Mikkelin alueella. Hankkeen ensisijaisena kohderyhmänä ovat Mikkelin alueen yläkoululaiset, lukiolaiset ja ammattiasteen oppilaat. Toissijaisena kohderyhmänä ovat yhteisöllistä opiskeluhuoltoa toteuttavat tahot (opettajat, kuraattorit, terveydenhoitajat ym.). Hankkeella on neljä konkreettista päätavoitetta. Ne liittyvät koulutuksiin, opetusmateriaaleihin, yleiseen tietoisuuden lisäämiseen ja materiaalin tuottamiseen. Pääsääntöisesti hanke tähtää primaaripreventioon, mutta myös sekundaaripreventio toteutuu osaltaan esimerkiksi ryhmätoiminnoissa.

 

Lisätietoa

Banyard, Victoria L & Moynihan, Mary M.& Plante, Elizabethe G. (2007) Sexual Violence Prevention Through Bystander Education: An Experimental Evaluation. Journal of Community Psychology, Vol. 35, No. 4, 463–481.

Brown, Amy L. & Banyard, Victoria L. & Moynihan, Mary M. (2014) College Students as Helpful Bystanders Against Sexual Violence: Gender, Race, and Year in College Moderate the Impact of Perceived Peer Norms. Psychology of Women Quarterly 38: 350−362.

Deitch-Stackhouse, Jacqueline & Kenneavy, Kristin & Thayer, Richard & Berkowitz, Alan & Mascari, Janine (2015) The Influence of Social Norms on Advancement Through Bystander Stages for Preventing Interpersonal Violence. Violence Against Women, 1–24.

Suomalaisia kampanjoita ja hankkeita

My Space, Not Yours! (opaskirja)

Right to Choose