Liikennerikokset

Liikennejuopumuksiin kuuluvat rattijuopumus, huumaantuneena ajaminen, vesiliikennejuopumus sekä raide- ja ilmaliikennejuopumus. Myös kulkuneuvon luovuttaminen juopuneelle ja liikennejuopumus moottorittomalla ajoneuvolla ovat rangaistavia tekoja.

Poliisin tietoon tulleiden rattijuopumusrikosten määrä on ollut laskussa viime vuodet. Vuonna 2016 rattijuopumusten määrä oli samalla tasolla kuin vuonna edellisvuonna. Valtaosa kaikista liikennejuopumuksista on rattijuopumuksia, mutta huumetapausten osuus on kasvanut selvästi viimeisen 10 vuoden aikana. Todellista rattijuopumusten määrää voidaan poliisin tilastoja tarkemmin arvioida tienvarsitutkimusten eli ratsiatutkimusten avulla. Vuonna 2016 tehdyssä koko maan kattavassa ratsiatutkimuksessa rattijuopumukseen syyllistyi 0,13 prosenttia pysäytetyistä ajoneuvon kuljettajista. Alkoholia maistelleiden, joiden promillelukema jäi alle rangaistavan rajan, osuus oli saman vuoden ratsiatutkimuksessa 0,88 prosenttia.

Suurin osa, noin 90 prosenttia, rattijuopumuksesta epäillyistä on miehiä. Rattijuopumusten riskiryhmiä ovat alkoholin ongelmakäyttäjät sekä muut ongelmakuljettajat, joiden elämäntyyliin kuuluvat usein kontrollin puute ja riskien ottaminen. Rattijuopumuksia tilastoidaan eniten kesä-heinäkuussa, viikonloppuöinä ja muutenkin ilta- ja yöaikaan.

Muihin liikennerikoksiin kuin liikennejuopumuksiin kuuluvat muun muassa liikenneturvallisuuden vaarantaminen, kulkuneuvon kuljettaminen oikeudetta, liikennepaot ja liikennerikkomukset. Yleisimpiä muihin liikennerikoksiin kuuluvia tekoja ovat nopeusrajoitusten rikkomiset. Tiukentuneet liikennemääräykset ovat lisänneet tilastoitujen liikennerikosten määrää 2000-luvulla, mutta vuosina 2012–2016 liikennerikokset ovat hieman vähentyneet edeltävistä vuosista. Kaikkiaan liikennerikokset (pois lukien liikennejuopumukset) muodostavat jopa yli puolet kaikista poliisin tietoon tulleista rikoksista.

Liikennekuolemantapausten ja liikenteessä loukkaantuneiden määrä on viime vuosikymmeninä ollut laskussa. 1980-luvulla tieliikenteessä kuolleita ja loukkaantuneita oli keskimäärin selvästi enemmän kuin nykyään. Rattijuopumusonnettomuuksissa kuolleiden tai loukkaantuneiden määrä on ollut laskussa 2000-luvulla. Vuosina 2009−2016 rattijuopumusonnettomuuksissa on kuollut noin 20−40 ihmistä vähemmän vuodessa kuin edeltävinä vuosina.

Kokonaisuutena Suomen liikenneturvallisuus on parantunut 1990-luvun alusta eteenpäin. Liikennekuolemantapauksia vertailtaessa Suomi sijoittuu Euroopan maiden joukossa hieman keskitason yläpuolelle. Kun tarkastellaan rattijuopumuskuolemien osuutta kaikista liikennekuolemista, Suomen sijoituksen arvellaan olevan hieman tätä huonompi.

 

Lisätietoa

Niemi (2017) Liikennerikokset. Teoksessa Rikollisuustilanne 2016. Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutti. Katsauksia 22/2017.

Löytty (2015) Alkoholirattijuopumus tieliikenteessä. Trafin julkaisuja 1/2015.