Liikennerikokset

Liikennerikoksiin kuuluvat esimerkiksi

• liikenneturvallisuuden vaarantaminen
• ajoneuvon kuljettaminen oikeudetta
• liikennepaot
• erilaiset liikennerikkomukset
• sekä liikennejuopumukset

Näistä erityisesti ylinopeudet ja muut sääntörikkomukset muodostavat suurimman osan kaikista tapauksista.

Liikennerikokset muodostavat määrällisesti yhden merkittävimmistä rikoslajeista Suomessa. Niiden osuus on lähes neljännes kaikista rikoksista, ja kun mukaan lasketaan liikennerikkomukset, ne muodostavat jopa yli puolet poliisin tietoon tulevista rikoksista ja rikkomuksista.

Liikennerikokset eroavat monista muista rikoslajeista siinä, että ne tulevat usein ilmi viranomaisten valvonnan kautta. Määrään vaikuttavatkin voimakkaasti valvonnan aktiivisuus, lainsäädäntö ja teknologinen kehitys.

Liikennerikosten määrä ja kehitys

Liikennerikosten määrä on pitkällä aikavälillä vähentynyt Suomessa. Vielä 2000‑luvun puolivälissä rikoksia tuli poliisin tietoon selvästi nykyistä enemmän, mutta sen jälkeen taso on laskenut.   Tilastot osoittavat, että lasku tapahtui pääosin 2000‑luvun lopulta 2010‑luvun puoliväliin. Tämän jälkeen liikennerikosten määrä on pysynyt melko tasaisena, ja viime vuosina taso on ollut noin 120 000–130 000 rikosta vuodessa. Myös liikennekuolemantapausten ja liikenteessä loukkaantuneiden määrä on viime vuosikymmeninä ollut laskussa.

Pitkän aikavälin laskua selittää ennen kaikkea liikenneturvallisuuden paraneminen. Taustalla ovat esimerkiksi ajoneuvojen turvallisuuden kehittyminen, automaattinen nopeusvalvonta, parempi valvonnan kohdentaminen sekä yleinen liikenneturvallisuustyö.

Viime vuosien vakaampi taso liittyy puolestaan siihen, että liikennerikosten määrä riippuu vahvasti valvonnasta. Poliisin valvonnan määrä, automaattinen kameravalvonta sekä liikenteen määrä vaikuttavat suoraan siihen, kuinka paljon rikoksia havaitaan.

Taulukko: Liikennerikokset Suomessa 2005-2025

Liikennejuopumus keskeisenä riskinä

Liikennejuopumukset muodostavat liikennerikosten vakavimman osan. Niihin kuuluvat rattijuopumus, törkeä rattijuopumus, huumausaineiden tai lääkkeiden vaikutuksen alaisena ajaminen, sekä vesi‑, raide‑ ja ilmaliikennejuopumus.

Rattijuopumusrikosten kokonaismäärä on ollut pitkällä aikavälillä laskussa. Ilmiön luonne on kuitenkin muuttunut. Perinteisen alkoholirattijuopumuksen rinnalle on noussut huumausaineisiin ja lääkkeisiin liittyvä ajaminen. Suurin osa, noin 90 prosenttia, rattijuopumuksesta epäillyistä on miehiä. Rattijuopumusten riskiryhmiä ovat alkoholin ongelmakäyttäjät sekä muut ongelmakuljettajat. Rattijuopumuksia tilastoidaan eniten kesä-heinäkuussa, viikonloppuöinä ja muutenkin ilta- ja yöaikaan.

Nykyisin noin yli kolmannes rattijuopumuksista liittyy huumausaineisiin tai lääkkeisiin. Usein kyse on sekakäytöstä, jossa kuljettajan elimistöstä löytyy useita aineita samanaikaisesti.

Huumausaineet heikentävät ajokykyä esimerkiksi:

• hidastamalla reaktioaikaa
• heikentämällä havainnointia
• lisäämällä riskinottoa

Huumausaineisiin liittyvä rattijuopumus ei ole vain alkoholin korvaava ilmiö, vaan osittain erillinen rikosmuoto. Sillä on omat tekijäryhmänsä ja alueelliset painotuksensa.

Huumerattijuopumus painottuu erityisesti suuriin kaupunkeihin. Alkoholirattijuopumus puolestaan korostuu harvemmin asutuilla alueilla, joissa auto on usein välttämätön liikkumisväline.

Huumerattijuopumusten havaitseminen on myös tehostunut. Poliisi käyttää laajasti seulontatestejä, ja Suomi kuuluu huumetestauksen osalta Euroopan aktiivisimpiin maihin. Tämä on lisännyt tapausten ilmituloa ja parantanut ilmiön seurantaa.

Lisätietoa

Sutela (2026) Liikennerikokset. Teoksessa Rikollisuustilanne 2024. Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutti. Katsauksia 76/2026.

Poliisi (2022) Poliisin liikennevalvonnan ja -turvallisuuden toiminta- ja kehittämissuunnitelma 2022–2030. Poliisihallituksen julkaisusarja.

Löytty (2015) Alkoholirattijuopumus tieliikenteessä. Trafin julkaisuja 1/2015.