Lapsiin ja nuoriin kohdistuva väkivalta
Lapset ja nuoret kokevat esimerkiksi koulukiusaamista, seksuaalista häirintää tai väkivaltaa, kuritusväkivaltaa ja seurusteluväkivaltaa. Väkivalta on yleisimmin lasten ja nuorten toisiinsa kohdistamaa, mutta lapset kohtaavat ja joutuvat todistamaan väkivaltaa myös kotonaan. Lapset joutuvat Suomessa vain harvoin henkirikosten uhreiksi. Lapsiin ja nuoriin kohdistuvasta väkivallasta saadaan tietoa nuorisorikollisuus- ja kouluterveyskyselyistä, kansallisista uhritutkimuksista sekä lapsiuhritutkimuksesta.
Lapsiuhritutkimusten mukaan lapsiin kohdistuva kuritusväkivalta on vähentynyt viime vuosikymmeninä ja asenteet sitä kohtaan ovat muuttuneet kielteisemmiksi. Lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa pidetään yleisesti silti edelleen hyväksyttävämpänä kuin aikuisiin kohdistuvaa väkivaltaa. Yleisin vanhempien lapsiinsa käyttämä fyysinen kuritusmuoto on tukistaminen. Vuoden 2013 lapsiuhritutkimuksessa kuudesluokkalaisista hieman useampi kuin joka kymmenes ja yhdeksäsluokkalaisista joka viides kertoi kokeneensa lievää väkivaltaa vanhemman taholta.
Valtaosassa lasten kokemista pahoinpitelyistä tekijänä on ikätoveri. Lasten ja nuorten toisiinsa kohdistama väkivalta on kuitenkin vähentynyt, mutta kokonaisuutena tällainen väkivalta on melko yleistä. Lapsiuhritutkimuksissa tytöt kertovat ikätovereiden välisestä, erityisesti henkisestä, kiusaamisesta ja väkivallasta poikia useammin. Vuoden 2016 nuorisorikollisuuskyselyssä yhdeksäsluokkalaiset pojat kertoivat kuitenkin tyttöjä useammin kiusaamisesta tai tappeluun osallistumisesta. Nuorten keskuudessa henkistä väkivaltaa ja kiusaamista ilmenee etenkin internetissä, koulussa ja harrastusten parissa.
Lasten ja nuorten kokema seksuaalinen väkivalta on vähentynyt viime vuosikymmeninä. 80-luvulta alkaen nuorten seksuaalinen kanssakäyminen aikuisten kanssa on kaiken kaikkiaan vähentynyt selvästi. Lapsen seksuaalisessa hyväksikäytössä uhrina on useimmiten tyttö ja tekijänä perheen ulkopuolinen henkilö, 15−16-vuotiaiden ikäryhmässä toisen nuoren taholta koettu hyväksikäyttö on hieman yleisempää.
Vain pieni osa lasten ja nuorten kokemasta väkivallasta tulee viranomaisten tietoon. Useimmiten väkivaltakokemuksista kerrotaan ystäville tai perheenjäsenelle, erityisesti äidille. Moni lapsi tai nuori jättää kertomatta väkivallasta sen takia, että ajattelee tapahtuman olleen lievä tai ettei kertomisesta ole mitään hyötyä. Lapsiin ja nuoriin kohdistuvan väkivallan ehkäisy vaatii varhaista puuttumista jo äitiys- ja lastenneuvoloissa ja päivähoidossa sekä väkivallattomuus- ja turvallisuuskasvatusta kouluissa.
Lisätietoa
Lapsi rikoksen uhrina. Tietoa vanhemmille. Oikeusministeriö.
Näsi (2016) Nuorten rikoskäyttäytyminen ja uhrikokemukset 2016. Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutti. Katsauksia 18/2016.
Fagerlund ym. (2014) Lasten ja nuorten väkivaltakokemukset 2013 – Lapsiuhritutkimuksen tuloksia. Poliisiammattikorkeakoulun raportteja 110.
Lappi-Seppälä & Niemi (2017) Seksuaalirikokset. Teoksessa Rikollisuustilanne 2016. Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutti. Katsauksia 22/2017.
Näsi & Tanskanen (2017) Nuorisorikollisuus. Teoksessa Rikollisuustilanne 2016. Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutti. Katsauksia 22/2017.