Lapsiin ja nuoriin kohdistuva väkivalta
Lapset ja nuoret voivat kohdata väkivaltaa monissa eri muodoissa. Tällaisia ovat esimerkiksi koulukiusaaminen, kuritusväkivalta, seurusteluväkivalta sekä seksuaalinen häirintä ja väkivalta. Väkivalta on useimmiten lasten ja nuorten keskinäistä, mutta sitä koetaan ja myös nähdään kotona perheen sisällä. Lapsiin kohdistuvat henkirikokset ovat Suomessa harvinaisia.
Tietoa ilmiöstä saadaan muun muassa nuorisorikollisuus- ja kouluterveyskyselyistä, kansallisista uhritutkimuksista sekä lapsiuhritutkimuksista.
Kuritusväkivalta on vähentynyt, mutta ei kadonnut. Lapsiuhritutkimusten mukaan lapsiin kohdistuva kuritusväkivalta on vähentynyt selvästi viime vuosikymmeninä, ja asenteet sitä kohtaan ovat muuttuneet kielteisemmiksi. Tästä huolimatta sitä pidetään edelleen joissain tilanteissa hyväksyttävämpänä kuin aikuisiin kohdistuvaa väkivaltaa.
Yleisin vanhempien käyttämä fyysisen kurituksen muoto on tukistaminen. Uusimpien tutkimusten mukaan
- hieman yli joka kymmenes kuudesluokkalainen
- noin joka viides yhdeksäsluokkalainen
kertoi kokeneensa lievää väkivaltaa vanhemman taholta.
Ikätoverien välinen väkivalta on yleistä. Suurimmassa osassa lasten kokemista pahoinpitelyistä tekijänä on ikätoveri. Lasten ja nuorten välinen väkivalta on pitkällä aikavälillä vähentynyt, mutta on edelleen melko yleistä.
Ilmiö näkyy eri tavoin:
- tytöt raportoivat poikia useammin henkistä väkivaltaa ja kiusaamista
- pojat kertovat tyttöjä useammin tappeluihin osallistumisesta
Henkinen väkivalta ja kiusaaminen korostuvat erityisesti internetissä, koulussa ja harrastuksissa.
Lasten ja nuorten kokema seksuaalinen väkivalta on vähentynyt viime vuosikymmeninä. Myös nuorten seksuaalinen kanssakäyminen aikuisten kanssa on vähentynyt selvästi 1980-luvulta lähtien.
Lapsen seksuaalisessa hyväksikäytössä
- uhri on useimmiten tyttö
- tekijä on yleensä perheen ulkopuolinen henkilö
Nuorten, erityisesti 15–16-vuotiaiden kohdalla, hyväksikäyttöä tapahtuu kuitenkin myös toisen nuoren tekemänä.
Suuri osa väkivallasta jää piiloon. Vain pieni osa lasten ja nuorten kokemasta väkivallasta tulee viranomaisten tietoon. Useimmiten kokemuksista kerrotaan ystäville tai perheenjäsenille, erityisesti äidille. Väkivallasta vaietaan monista syistä. Tilanne saatetaan kokea lieväksi tai ajatellaan, ettei kertomisesta ole hyötyä. Tämä tekee ilmiön tunnistamisesta haastavaa.
Ehkäisy vaatii varhaista puuttumista. Lapsiin ja nuoriin kohdistuvan väkivallan ehkäisy perustuu ennen kaikkea varhaiseen tunnistamiseen ja puuttumiseen. Tärkeä rooli on esimerkiksi
- äitiys- ja lastenneuvoloilla
- varhaiskasvatuksella
- kouluilla
Lisäksi väkivallattomuus- ja turvallisuuskasvatus on keskeinen osa ennaltaehkäisyä.
Lisätietoa
Oikeus.fi Lapsi rikoksen uhrina. Tietoa vanhemmille. Oikeusministeriö.
Suonpää, Raeste & Saartenoja (2024) Nuorten rikoskäyttäytyminen ja uhrikokemukset 2024. Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutti. Katsauksia 64/2024.
Mielityinen, Hautamäki, Hakala, Fagerlund & Ellonen (2023) Lasten ja nuorten väkivaltakokemukset 2022: Määrät, piirteet ja niiden muutokset 1988–2022. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2023:5.
Malin & Hatunen (2026) Seksuaalirikokset. Teoksessa Rikollisuustilanne 2024. Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutti. Katsauksia 76/2026.
Suonpää & Saartenoja (2024) Nuorisorikollisuus. Teoksessa Rikollisuustilanne 2023: Rikollisuuskehitys tilastojen ja tutkimusten valossa Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutti. Katsauksia 65/2024.