Katua ja asuintaloja Tampereen Muotialassa

Rakennetun ympäristön turvallisuus

Kaupunkisuunnittelun ratkaisuilla voidaan ehkäistä rikoksia ja lisätä turvallisuuden tunnetta.

Rakennettua ympäristöä voidaan suunnitella, toteuttaa ja muokata turvallisuuden lisäämisen näkökulmasta. Kaupunkisuunnittelun keinoin voidaan vaikuttaa rikostilaisuuksien syntymiseen ja ohjata ihmisten käyttäytymistä. Hyvillä ratkaisuilla vähennetään rikollisuutta, häiriökäyttäytymistä ja vahingontekoja. Turvalliselta tuntuva ympäristö lisää ihmisten luottamusta toisiinsa ja kannustaa heitä käyttämään julkista tilaa, mikä parantaa turvallisuutta entisestään.

Turvallisuuden tunne

Turvallisuus on merkittävä viihtyisän asuinympäristön osatekijä. Näkökohdan keskeisyys tulee parhaiten esiin alueilla, joilla liikkumista ja oleskelua kartetaan ainakin tiettyinä vuorokaudenaikoina siksi, että pelätään rikoksen kohteeksi joutumista. Rikollisuus ja turvattomuus eivät kulje käsi kädessä. Ihmiset voivat pelätä rikoksia ja kokea turvattomuutta, vaikka riski joutua rikoksen kohteeksi olisikin hyvin pieni.

Hyvä ympäristö siis myös koetaan turvalliseksi. Kriteerinä ei saisi olla niiden ihmisten käsitykset, jotka liikkuvat ympäristössä kuin ympäristössä rohkeasti. Suunnittelun lähtökohtana täytyy olla se, että myös pelokkaimmat ihmiset voivat kokea ympäristönsä turvalliseksi.

Turvallinen rakennettu ympäristö kannustaa kaikkia ihmisiä käyttämään yhteistä julkista tilaa, kuten katuja ja puistoja. Kun alueelle tulee lisää käyttäjiä, samalla heidän tuottamansa niin sanottu luonnollinen valvonta lisääntyy. Rikoksentorjunnassa tästä on käytetty termiä ”silmiä kadulle”. Luonnollinen valvonta lisää turvallisuutta ja turvallisuuden tunnetta. Toisaalta tämänkaltainen sosiaalinen aktiivisuus voi aiheuttaa myös turvattomuutta joillekin alueen käyttäjille.

Suomalaisessa yhteiskunnassa julkisen tilan avoimuutta on korostettu. Tärkeää on, että kaikki ihmisryhmät voivat nauttia siitä omalla tavallaan ja että kaikilla on samat oikeudet ja edellytykset julkisen tilan käyttöön ja turvallisuuden tunteeseen. Lähiympäristön tunteminen turvalliseksi vaikuttaa olennaisella tavalla ihmis­ten hyvinvointiin.

Rikoksentekoympäristöihin huomiota

Yksi rikoksentorjunnan keskeisiä periaatteita on puuttua paikkoihin, joissa rikoksia tapahtuu – eli rikoksentekoympäristöihin. Rikokset tapahtuvat usein ympäristössä, jossa epävirallinen sosiaalinen kontrolli on heikkoa tai valvonta puutteellista. Ongelmaympäristölle on tyypillistä useat epäkohdat kuten ympäristön huono suunnittelu, rakentamisen laiminlyönnit, heikot asuinolot, huonot palvelut, rakennusten ulkoinen rapistuminen, väestön sosiaalisten suhteiden toimimattomuus, huono viihtyvyys sekä suuri määrä sosiaalisia ongelmia ja rikollisuutta.

Rikollisuuden ja turvattomuuden tunteeseen pitäisi kiinnittää nykyistä enemmän huomiota kaikissa rakentamista koskevissa ratkaisuissa, niin kaupunkisuunnittelussa yleensä kuin asuinalueiden sekä yksittäisten rakennusten ja tilojen suunnittelussa. 

Toimenpiteet kannattaa priorisoida riskipaikkoihin

Tutkimusten mukaan rikokset, häiriöt ja onnettomuudet kasaantuvat usein selvästi maantieteellisesti kaupunkien sisällä. Moniammatillisen yhteistyön avulla kaupungeissa voidaan selvittää alueet ja paikat, joissa rikoksia tapahtuu huomattavasti keskimääräistä enemmän tai joissa turvattomuuden kokemukset ovat selvästi keskimääräistä korkeammat. Näin toimenpiteet voidaan kohdistaa sinne, missä niiden tarve on suurin.

Kansainvälisen tutkimuksen (Sherman ym. 1989) mukaan vain 3,5 prosentissa kaupunkien osoitteista tapahtuu 50 prosenttia rikoksia. Merkittävä tulos tutkimuksessa oli myös se, että rikokset siirry toisaalle vaan ne poistuvat. Tämä tarkoittaa, että kyseinen rakennettu ympäristö todennäköisesti tarjosi huomattavasti paremman tilaisuuden rikoksen toteuttamiseen kuin ympäröivä alue.

Myös Suomessa on nähtävissä sama ilmiö. Rikokset ja häiriöt kasaantuvat hyvinkin pienille alueille kaupunkien sisällä. Yleensä rikokset keskittyvät paikkoihin, joissa liikkuu paljon ihmisiä ja rikoksentekijä kohtaa otollisia uhreja tai kohteita. Tyypillinen esimerkki rikosten kasautumisesta on kaupunkien keskustoissa yöaikaan tapahtuvat rikokset ja järjestyshäiriöt, jotka liittyvät alkoholinkäyttöön ja yöelämään. Paikallisessa turvallisuustyössä onkin tärkeää kartoittaa nämä rikollisuuskeskittymät (hot spots) ja löytää korkean ja matalan rikollisuuden alueille ominaiset piirteet. Näin on mahdollista suunnitella ja muuttaa kaupunkiympäristöä rikollisuuden ehkäisyn näkökulmasta. Esimerkiksi Porissa poliisi toteutti yhteistyössä kaupungin kanssa hankkeen, jossa kartoitettiin rikollisuuskeskittymiä ja kohdistettiin erilaisia toimia niihin. Hankkeesta valmistui myös opinnäytetyö (Hannula 2014).

Rikoskeskittymät hotspot

Asukkaiden ääni kuuluviin

Asukkaita on tärkeä kuulla, kun vanhoja rakennettuja ympäristöjä muutetaan ja korjataan. Asukkailla on tärkeää tietoa esimerkiksi turvattomina pidetyistä paikoista, ja tätä tietoa on tärkeää kerätä.

Paikalliset turvallisuuskyselyt on havaittu hyväksi keinoksi täydentää viranomaisten tietoja rikollisuudesta. Kyselyllä saadaan uhrikokemusten lisäksi kerättyä tietoa myös paikoista, joissa rikollisuus on viranomaistietojen perusteella alhainen mutta jotka alueen käyttäjät kokevat turvattomiksi. Turvallisuuskyselyissä ongelmallisiksi esiin nousseilla alueilla voidaan myös järjestää yhteistyössä asukkaiden ja viranomaisten kanssa turvallisuuskävelyitä, jolloin ongelmasta saadaan entistä tarkempi kuva ja asukkailla on mahdollisuus osallistua keskusteluun.

Tutustu turvallisuuskyselyyn, turvallisuuskävelyihin ja muihin yhteisöllisyyden lisäämisen keinoihin.

Lisätietoa

● Hirvola (2016) Turvallinen kaupunki. Näkökohtia rakennetun ympäristön suunnitteluun ja toteutukseen. Suomen ympäristö 4/2016. Ympäristöministeriö.

Julkaisussa käsitellään rakennetun ympäristön vaikutusta turvallisuuteen ja turvallisuudentunteeseen. Teemoja ovat sosiaalisesti turvallinen elinympäristö, rikoksia ja ilkivaltaa ehkäisevä elinympäristö, tapaturmia ja onnettomuuksia ehkäisevä elinympäristö sekä liikenneturvallinen elinympäristö. Lisäksi tarkastellaan elinympäristön laadun vaikutuksia turvallisuuteen ja koettuun turvallisuuteen sekä eräitä suunnittelukohteita. julkaisu on tarkoitettu asukkaille, suunnittelijoille, asiantuntijoille ja päättäjille sekä muille, jotka ovat kiinnostuneet perehtymään rakennetun ympäristön turvallisuuteen liittyviin hyvin monenlaisiin eri näkökulmiin.

● Marketta Kyttä ym. (2008) Turvallinen asuinalue. Tampereen Muotiala suunnitelmissa ja kokemuksissa. Yhdyskuntasuunnittelun tutkimus- ja koulutuskeskuksen julkaisuja B93.

Tampereen Muotialan asuinalue Suomessa on ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa asuinalue, jonka suunnittelussa on hyödynnetty rikollisuuden ennaltaehkäisyn periaatteita ja toimintatapoja. Raportissa pohditaan, missä määrin fyysisen ympäristön suunnittelun keinoin voidaan vähentää rikollisuutta ja edistää asuinalueiden koettua turvallisuutta. Raportissa on analysoitu Muotialan suunnittelua ja toteutusta verraten sitä kansainvälisiin turvallisuuslähtöisen suunnittelun teorioihin ja malleihin. Siinä on myös tutkittu Muotialan suunnittelusta ja toteuttamisesta saatuja kokemuksia sekä kartoitettu asukkaiden kokemuksia erityisesti turvallisuudesta. Raportissa esitellään myös turvallisuuslähtöiseen suunnitteluun sekä turvattomuuteen liittyviä teorioita.

Rakennettu ympäristö, rikollisuus ja turvattomuus (1995). Rikoksentorjunnan neuvottelukunta ja ympäristöministeriö.

Julkaisussa esitellään kattavasti rakennetun ympäristön ratkaisujen vaikutusta rikollisuuteen ja turvattomuuteen. Julkaisu sisältää myös useita suosituksia, esimerkiksi:

  • Kaupunkirakenteessa pitäisi edistää alueiden monikäyttöisyyttä.
  • Asunnot ja asuinalueet pitäisi suunnitella siten, että ne edistäisivät eri ikäisten ja erilaisen sosiaalisen taustan ihmisten vuorovaikutusta.
  • Tilan julkinen, puolijulkinen/puoliyksityinen tai yksityinen luonne on selvästi osoitettava.
  • Rakennusten ja toimintojen sijoittelussa ja muissa rakentamista koskevissa ratkaisuissa on edistettävä luonnollista valvontaa ja turvallisuutta edistäviä näköyhteyksiä.

CPTED Manual for Police Officers (2016). EUCPN.

Euroopan rikoksentorjuntaverkosto (EUCPN) on laatinut erityisesti poliiseille tarkoitetun käsikirjan kaupunkisuunnitteluun osallistumisen tueksi. Käsikirjassa esitellään ensin CPTED:n idea ja miten sitä on toteutettu Euroopassa, esimerkkinä myös Tampereen Muotialan kaupunginosan rakentaminen. Oppaassa on konkreettisia esimerkkejä rakennus- ja kaupunkisuunnittelusta, jotka on havainnollistettu kuvin ja piirroksin. Lisäksi esitellään kaavoitusprosessia ja neuvotaan, miten suunnitelmia luetaan.

Muuta kirjallisuutta

Hannula, Jussi (2014) Kaupunkirutiinit ja väkivalta: tutkielma Porissa julkisella alueella tapahtuneesta väkivallasta. Sosiologian pro gradu -tutkielma. Tampereen yliopisto.

Sherman, Lawrence, Gartin, Patrick & Buerger, Michael (1989) Hot Spots of Predatory Crime: Routine Activities and the Criminology of Place. Criminology vol. 27, Issue 1, 27–56.

Kaupunki-suunnittelu ja rikoksentorjunta

CPTED-menetelmällä arkkitehtien, poliisin ja rakentajien on mahdollista yhteistyössä selvittää uusien rakennuskohteiden mahdolliset vaikutukset rikollisuuteen ja löytää rikoksia vähentäviä ratkaisuja.

CPTED-menetelmä

Hyvä käytäntö: Muotiala

Rikosten ehkäisy ja turvallisuus voivat olla lähtökohtana kokonaisten asuinalueiden suunnittelussa ja toteuttamisessa. Tampereella on saatu hyviä kokemuksia.

Turvallisuuslähtöinen suunnittelu