Lasta lyömätön Satakunta

Lasta lyömätön Satakunta -hankkeessa pyrittiin vähentämään lapsiin ja nuoriin kohdistuvaa väkivaltaa. Tarkoituksena oli saada alueen viranomaiset verkostoitumaan keskenään sekä opettaa heitä tunnistamaan väkivallan merkkejä ja puuttumaan tilanteisiin varhain.

Lasten keinu leikkipuiston aidan takana.

Tausta

Lasta lyömätön Satakunta oli vuonna 2009 poliisin aloitteesta perustettu viranomaisten yhteistyöhanke. Hanke lähti selvästä tarpeesta yhdenmukaistaa ja selkeyttää viranomaisten ohjeita lapsia ja nuoria koskevissa perheväkivaltatapauksissa Satakunnan alueella.

Läheisväkivallan ehkäisy oli yksi silloisen Satakunnan poliisilaitoksen (nykyisin Lounais-Suomen poliisilaitos) painopisteistä. Tavoitteena oli erityisesti vähentää lapsiin kohdistuvaa perhe- ja muuta väkivaltaa. Näin ollen poliisilla oli kiinnostusta kehittää viranomaisten yhteistyötä ja luoda selkeitä nopean puuttumisen malleja. Satakuntaan haluttiin luoda verkostomainen yhteistyömalli, joka pyrkii ehkäisemään lapsiin ja nuoriin kohdistuvaa perheväkivaltaa ja lievittää siitä aiheutuvia haittoja. Lisäksi haluttiin kehittää yhteistyön muotoja ja tiedon kulkua. Tähän kaikkeen oli selvä tarve ja siihen puututtiin hankkeen avulla.

Lasten pahoinpitely on yleensä piilorikollisuutta, ja vain murto-osa tapauksista tulee viranomaisten tietoon. Ennen poliisin ideoiman hankkeen aloittamista tehtiin kysely, jossa kartoitettiin viranomaisyhteistyön sujuvuutta, tiedonkulkemista ja käytännön toimia eri kunnissa. Kyselystä selvisi, että vaikka työntekijälle oli syntynyt epäilys lapsen kokemasta väkivallasta esimerkiksi päivähoidossa, ei usein ollut riittävää osaamista puuttua asiaan. Viranomaiset kyllä tiesivät, että pitäisi tehdä lastensuojeluilmoitus, mutta kynnys sen tekemiseen näytti kuitenkin olevan korkealla. Selkeät toimintaohjeet puuttuivat, ja pelättiin mitä seurauksia väärästä arviosta voi aiheutua. Tavoitteeksi muodostui laskea puuttumiskynnystä ja nostaa tapausten ilmituloastetta.

Lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa pidettiin usein perheen sisäisenä asiana ja syyt rikoksista ilmoittamatta jättämiselle olivat moninaisia. Lapsen pahoinpitely on kuitenkin aina virallisen syytteen alainen rikos eikä perheen sisäinen asia. Hankkeen aikana jouduttiin oikomaan jopa viranomaisten käsityksiä. Ilmeni esimerkiksi epäselvyyttä siitä, kuuluvatko lasten pahoinpitelytapaukset itse asiassa rikoslain piiriin. Puutteita oli myös ammattilaisten yhteistyössä, tiedonkulussa ja ilmoitusvelvollisuuksissa. Hankkeessa haluttiin painottaa, että viranomaiset ovat aina velvollisia toimimaan, kun epäillään lapsen joutuneen väkivallan uhriksi.

Lapset kokevat väkivaltaa myös muualla kuin perheen sisällä, kuten koulussa tai harrastusten yhteydessä. Lasta Lyömätön Satakunta -hanke keskittyi kuitenkin lasten ja nuorten perheessä kokemaan väkivaltaan ja sen ehkäisyyn. Alkuun hankkeessa keskityttiin puuttumaan lasten kokemaan fyysiseen väkivaltaan ja myöhemmin myös seksuaaliseen väkivaltaan.

Tavoitteet

Hankkeen yleisenä tavoitteena oli vähentää lapsiin ja nuoriin kohdistuvaa perheväkivaltaa ja lievittää perheväkivallasta aiheutuvia haittoja. Tähän tavoitteeseen pyrittiin pääsemään rakentamalla viranomaisten välinen verkostoitunut toimintamalli, jolla haluttiin ehkäistä lapsiin ja nuoriin kohdistuvaa perheväkivaltaa. Lisäksi hankkeen tavoitteita olivat palveluketjun kehittäminen, tiedon tuottamisen parantaminen, esteetön tiedonkulku ja tiedon koordinointi yhteistyöverkoston välillä. Hankkeen tavoitteena oli myös lisätä kansalaisten tietoisuutta lapseen kohdistustuvasta perheväkivallasta.

Tarkoituksena oli kouluttaa yhteistyöverkoston jäsenet väkivallan tunnistamiseen, puheeksi ottoon, väkivallan seurauksia korjaavien toimintamenetelmien kehittämiseen ja lopulta omaksumaan käytännön puuttumisen keinoja. Hankkeessa haluttiin rakentaa jo olemassa olevan tiedon sekä uusien ideoiden pohjalta verkostoitunut ennaltaehkäisevä ja korjaava malli lapsiin ja nuoriin kohdistuvan väkivallan vähentämiseksi.

Hankkeessa rakennettiin Satakunnan alueelle verkostoitunut nettipohjainen toimintamalli palveluketjun kehittämiseksi. Tavoitteena oli nettipohjaisen järjestelmän luominen eri viranomaisille lapsiin ja nuoriin kohdistuvan väkivallan tunnistamiseksi ja tilanteiden toimintaohjeeksi sekä kehittää tiedon tuottamista, kulkua sekä koordinointia yhteistyöverkoston välillä. Lisäksi tavoitteena oli tuoda hankkeen tavoitteet lasten huoltajien tietoisuuteen.

Kohderyhmä

Kaikki Satakunnan alueen viranomaistoimijat ja muut toimijat, jotka kohtaavat työssään perheväkivallalle altistuneita lapsia ja nuoria. Välillisesti kohderyhmänä ovat tietysti myös lapset ja heidän vanhempansa.

Menetelmä

Verkostoituneen toimintamallin avulla päästiin puuttumaan perheväkivaltaan ja kehittämään palveluketjua. Lisäksi siinä panostettiin tiedon tuottamiseen ja kulkuun. Viranomaisten verkostoitumisella pyrittiin lisäämään tietämystä ilmiöstä, oppimaan havainnoimaan väkivallan merkkejä ja puuttumaan tilanteeseen mahdollisimman varhain.

Hankkeessa toimi kaksi ryhmää, ohjausryhmä ja työryhmä. Ohjausryhmä koostui seuraavista edustajatahoista: poliisi, sosiaalitoimi, sairaanhoito, koulutoimi, terveydenhoito, perusturvatoimi, suun terveydenhuolto sekä evaluoitsijat Tampereen yliopistosta. Työryhmässä olivat puolestaan mukana edustajat poliisista, sosiaalitoimesta, terveystoimesta ja sairaalasta. Työryhmän jäsenet olivat myös ohjausryhmän jäseniä.

Käytännössä lasten kanssa toimiville järjestettiin koulutusta pahoinpitelyn tunnistamisesta ja asiaan puuttumisesta. Koulutusseminaarissa kerrottiin viranomaisten välisestä yhteistyöstä ja sen juridisista seikoista, kuten salassapitosäännöksistä, sekä käytiin läpi tutkimustietoa lasten kokemasta väkivallasta. Lisäksi järjestettiin alueellisia jalkauttamistilaisuuksia. Koulutustilaisuuksien tarkoituksena on auttaa viranomaisia tekemään enemmän yhteistyötä keskenään ja hoitamaan siinä oman roolinsa, jotta tapauksen selvittely etenee juohevasti viranomaiselta toiselle. Koulutuksien sisältö oli kaikissa tilaisuuksissa sama; viranomaisille esiteltiin konkreettisesti internet-pohjaista mallia ja kerrottiin pahoinpitelytapausten havainnoinnista sekä lastensuojelusta. Kaiken kaikkiaan tilaisuuksiin osallistui noin 1 000 henkilöä. Arviointiraportin perusteella näyttää siltä, että ilman eri tilaisuuksiin tai koulutuksiin osallistumista tieto ei saavuta kenttää. Raportista ilmeni myös se, että tiedottamiseen tulee panostaa kunnolla, sillä tieto hankkeesta ei ollut saavuttanut kaikkia kentän toimijoita.

Koulutustilaisuuksien lisäksi konkreettinen toimenpide oli viranomaisille tarkoitetun verkkosivuston rakentaminen. Sivustolta löytyvät eri viranomaisten toimintaohjeet ja ajantasaiset työntekijöiden yhteystiedot sekä materiaalipankki, jonne on kerätty tietoa väkivallasta. Heti etusivuilta löytyy linkit lastensuojeluilmoitukseen sekä rikoslakiin ja lastensuojelulakiin. Omat alasivut luotiin esimerkiksi koulutoimelle, nuorisotoimelle, poliisille, sairaalalle, sosiaaliviranomaisille, terveydenhuollolle, päivähoidolle ja seurakunnalle. Viranomaissivut ovat salasanojen takana. Viranomaiset tuottivat sivuille itse oman alansa sisällön. Vaikka ohjeet ovat yksityiskohtaiset, ne pystyttiin tiivistämään lyhyiksi, jotta lukija löytää hakemansa tiedon nopeasti. Ohjausryhmän haastattelun mukaan verkkosivujen avulla uudet työntekijät perehdytetään lapsiin kohdistuvien pahoinpitelytapausten selvittämiseen.

Internet-pohjaisen mallin rakentamisessa käytettiin apuna ulkopuolista mainostoimistoa. Mainostoimisto suunnitteli ja toteutti käytännön työnä viranomaisille suunnatun Lasta lyömätön Satakunta -hankkeen verkkosivut. Asiasisällöstä vastasi hankkeen työryhmä. Asiasisältöä suunniteltiin yhdessä ja toisaalta jokainen työryhmän jäsen pääsi tuomaan esille omaa viranomaisnäkökulmaansa. Vastaavan hankkeen toteuttamisen kannalta on hyvä ottaa huomioon hankkeen ohjausryhmän näkemys, että verkkosivujen työstämiseen ja päivittämiseen olisi tarvittu palkattu projektityöntekijä, joka olisi voinut hoitaa muitakin hankkeeseen liittyviä tehtäviä.

Hanke sai oikeusministeriöltä rahoituksen vuosille 2009–2011. Oikeusministeriö tuki hankkeen toteutumisen lisäksi sen arviointia. Arvioinnin teki Tampereen yliopiston Porin yksikkö. Hanketta päätettiin tavoitettujen tulosten rohkaisemana jatkaa oikeusministeriön hankerahoituksen päätyttyä.

Vaikuttavuus

Lasta lyömätön Satakunta -hanketta arvioitiin ensisijaisesti laadullisin menetelmin. Arviointiraportissa todetaan, että Lasta lyömätön Satakunta -hankkeen vaikuttavuutta sen kohderyhmiin kuten alueen lapsiin ja nuoriin ja heidän perheisiinsä sekä viranomaisiin voidaan arvioida suhteellisen pinnallisesti arvioinnin suhteellisen lyhyen aikavälin (kaksi vuotta) vuoksi.

Lasten pahoinpitelyjen määrän kehitystä Satakunnan alueella ei kerätyn aineiston avulla voitu todentaa. Raportin mukaan nämä vaikutukset tulisivat näkymään kenties vasta vuosien kuluttua, ja niiden yhteyttä Lasta lyömätön Satakunta -hankkeeseen olisi vaikea todentaa. Hankkeen vaikutuksesta yleensä voidaan kuitenkin raportin mukaan todeta, että jo näkyvän hankkeen käynnistäminen ja mallin luominen luo tasa-arvoisen mahdollisuuden lapsille ja nuorille asuivatpa he minkä kunnan alueella tahansa. Se, että jokaisella viranomaiselle on mahdollisuus saada työhönsä tukea ja tietoa mallin avulla, edesauttaa lapsiin ja nuoriin kohdistuvan väkivallan ennaltaehkäisyä ja siinä auttamista.

Selvimmin onnistumisia nähtiin alan ammattilaisten työssä kehittymisessä. Lasta lyömätön Satakunta -mallin oleellisin merkitys oli raportin mukaan ohjeiden selkeytyminen ja yhtenäistyminen sekä oman varmuuden ja rohkeuden lisääntyminen lapsiin ja nuoriin kohdistuvissa (perhe)väkivaltaepäilyissä ja -tilanteissa. Lisäarvona voidaan mainita myös se, että mallin avulla viranomaiset tuntevat toistensa toimintatapoja paremmin. Mallin avulla viranomaiset rohkaistuivat tarttumaan asioihin tehokkaammin.

Arviointiraportin mukaan ohjausryhmän haastatteluissa tuli esille, että vanhemmat saivat tietoa hankkeesta ja lasten perheväkivallasta median kautta. Vanhemmat ymmärsivät, että puuttumiskuvio voi tulla vastaan missä tahansa tilanteessa. Haastatteluissa todettiin, että vanhemmat eivät käy enää näiden asioiden yhteydessä "silmille". Viranomaiset ovat entistä varmempia omasta ammattitaidostaan perheväkivaltatapauksissa ja pystyvät kommunikoimaan keskenään paremmin. Ymmärrettiin, että lapsiin kohdistuva väkivalta ei ole pelkästään poliisin tai sosiaalitoimen asia, vaan lapsiin kohdistuviin pahoinpitelyihin voi tarttua kuka tahansa.

Koulutustilaisuudet vaikuttivat myös viranomaisten asenteiden muuttumiseen. Kaikille koulutuksissa olleille ei ollut selvää esimerkiksi se, että lasten pahoinpitely ja fyysinen kurittaminen ovat rikoksia.

Arviointiraportissa poliisin tilastojen nähtiin osoittavan lapsiin kohdistuvien perheväkivaltatapausten nousua. Käytettävissä olevien tilastojen perusteella näkyy hienoinen nousu alaikäisiin kohdistuneissa pahoinpitelyissä vuonna 2011, jolloin kirjattiin yhteensä 302 ilmoitusta alle 18-vuotiaisiin kohdistuneista pahoinpitelyrikoksista Satakunnan alueella. Lapsiin kohdistuvat pahoinpitelyt eivät todennäköisesti ole oikeasti lisääntyneet, vaan ne tulevat nyt yhä useammin viranomaisten tietoon, jolloin niitä voidaan tilastoida.

Menetelmän käyttö Suomessa

Menetelmä oli käytössä Satakunnassa. Hanke sai myös valtakunnallista julkisuutta ja järjestettyihin seminaareihin on voinut osallistua myös muualta kuin Satakunnasta.

Varsinainen hanke päättyi vuonna 2011, jolloin julkaistiin hankkeen evaluointiraportin ensimmäinen osa. Hankkeen ohjausryhmä on jatkanut kokoontumisiaan ja järjestänyt varsinaisen hankkeen päättymisen jälkeen kolme seminaaria. Ohjausryhmä onkin painottanut sitä, että Lasta lyömätön Satakunta ei ole niinkään projekti vaan prosessi, joka jatkuu niin kauan kuin sille on tarvetta ja edellytyksiä.

Lisätietoa

Hankkeen verkkosivut

Kostiainen, Riikka: Lasta lyömätön Satakunta tavoitteena. Haaste-lehti 4/2010.

Leander, Anu & Eskelinen, Ossi (2014) Yhteistyöverkosto lapsiin kohdistuvan perheväkivallan ehkäisytyössä Lasta lyömätön Satakunta -hankkeen arviointi osat I ja II. Tampereen yliopisto, Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö, Pori.