Rikoksentorjunta kaupunkisuunnittelun keinoin (CPTED)

Rakennetun ympäristön toimivuus on keskeistä rikollisuuden ennaltaehkäisyssä.

Asuintaloja Tampereen MuotialassaYhdyskuntasuunnittelussa ja rikoksentorjunnassa pohditaan samoja asioita hieman eri näkökulmista. Yhdyskuntasuunnittelussa tavoitteena on hyvä rakennettu ympäristö, rikoksentorjunnassa taas tarkastellaan rakennetun ympäristön vaikutuksia rikollisuuteen ja turvattomuuden tunteeseen.

Fyysisen ympäristön suunnittelulla voidaan poistaa ja vaikeuttaa rikostilaisuuksia eli ehkäistä rikoksia (Crime Prevention through Environmental Design, CPTED-ajattelu). Hyvillä ratkaisuilla parannetaan myös ihmisten turvallisuuden tunnetta. CPTED:n keinoja voidaan käyttää suuriin tai yksityiskohtaisiin rakenteellisiin toteutuksiin, mutta niillä voidaan myös vaikuttaa ihmisten käyttäytymiseen ja vuorovaikutukseen. Suunnittelua voidaan kohdentaa sen mukaan, millaisia rikoksia missäkin ympäristössä arvioidaan tapahtuvan. CPTED:n rinnalla on alettu käyttää myös lyhennettä CP-UDP (Crime Prevention through Urban Design and Planning). Näiden lähestymistapojen teoreettinen perusta on ympäristökriminologiassa ja niiden keskeinen ajatus on, että erilaiset rakennetut ympäristöt ”tuottavat” eriasteista rikollisuutta.

Rakennetun ympäristön turvallisuus on yksi keskeinen yhdyskuntasuunnittelun tavoite. CPTED-menetelmällä arkkitehtien, poliisin ja rakentajien on mahdollista yhteistyössä selvittää uusien rakennuskohteiden mahdolliset vaikutukset rikollisuuteen ja löytää rikoksia vähentäviä ratkaisuja. Ennakoivalla työotteella yhdyskuntasuunnittelussa voidaan ottaa huomioon turvallisuusseikat. Mitä aiemmin päästään puuttumaan ongelmiin, sitä helpompaa on vaikuttaa asioihin. Yleensä rikollisuus- ja turvattomuusongelmat tulevat ajankohtaisiksi kaupunkisuunnittelussa vasta kun mietitään, miten jotakin ongelmalliseksi osoittautunutta aluetta voitaisiin parantaa. Turvallisuuteen vaikuttaminen on kuitenkin helpointa, kun merkittävissä kaavoitus- ja perusparannushankkeissa tehdään yhteistyötä pelastuslaitoksen ja poliisin kanssa jo alusta lähtien. Turvallisuusseikkojen huomioon ottaminen jo suunnitteluvaiheessa on myös taloudellisesti kannattavaa toimintaa pitkällä tähtäimellä, kun onnettomuudet, tapaturmat, rikokset ja ilkivalta samoin kuin korjaustarpeet vähentyvät.

Rakennettu ympäristö ei suinkaan ole ainoa rikollisuuden alueellisia eroja selittävä tekijä. Rikollisuuden määrä ja sen vaihtelut johtuvat monista muistakin tekijöistä ja ne kaikki liittyvät toisiinsa. Jos kuitenkin johonkin rakentamisratkaisuun tiedetään yleensä liittyvän rikollisuutta enemmän kuin toiseen tai jonkin muutoksen ympäristössä tiedetään vähentävän rikoksia, tämä kannattaa ottaa suunnittelussa huomioon ja hyödyntää rikollisuuden ehkäisyn keinona.

Puolustettava tila

Yksi keskeinen CPTED-menetelmä on arkkitehti Oscar Newmanin (1972) kehittämä ns. puolustettava tila. Siinä asuinalueiden suunnittelussa ja rakentamisessa huomioitavia turvallisen ympäristön osatekijöitä ovat mm. territoriaalisuus, luonnollinen valvonta ja yhteisöllisyys.

Puolustettava tila

(Lähde: Newman 1972)

Territoriaalisuus tarkoittaa asukkaiden tunnetta siitä, että he kuuluvat alueelle ja identifioituvat siihen. Omaksi koetusta alueesta halutaan pitää hyvää huolta. Rakennetun ympäristön ratkaisuilla viestitetään, ketkä alueelle kuuluvat ja mitä alueella saa tehdä. Territoriaalisuutta voidaan vahvistaa tilahierarkialla, joka tarkoittaa julkisten, puolijulkisten, puoliyksityisten ja yksityisten tilojen erottamista toisistaan suunnittelun keinoin. Selkeä tilahierarkia viestittää ihmisille, miten kussakin tilassa käyttäydytään. Territoriaalisuutta edistetään myös rakentamalla useita sisäänkäyntejä rakennuksiin, jotta melko pieni väkimäärä käyttää yhtä sisäänkäyntiä. Tämä auttaa tunnistamaan tuntemattomat henkilöt helposti. Pysäköintialueilla territoriaalisuutta hyödynnetään jakamalla pysäköintialueet pienempiin osiin ja osoittamaan yksilölliset pysäköintipaikat asukkaille. Myös tämä auttaa tuntemattomien henkilöiden tunnistamisessa.

Luonnollinen valvonta tai epävirallinen sosiaalinen kontrolli tarkoittaa sitä, miten ihmisten läsnäolo voi estää rikoksia. Rikoksenteko vaikeutuu, kun ympärillä on muita ihmisiä ja kiinnijäämisriski kasvaa. Luonnollista valvontaa voidaan tehostaa ratkaisuilla, joilla tehdään alueista monimuotoisia ja eläviä. Monimuotoisella alueella on esimerkiksi asuntoja, työpaikkoja, liikehuoneistoja ja muita palveluita, joiden ansiosta alueella liikutaan eri vuorokaudenaikoina. Julkisilla ja joustavilla tiloilla voidaan myös lisätä ihmisten mahdollisuuksia kohtaamisiin ja harrastustoimintaan, ja näin rakentaa yhteisöllisyyttä. Rakenteellisilla ratkaisuilla, kuten avoimilla tilaratkaisuilla, lasipintojen käytöllä, esteettömillä kulkureiteillä ja riittävällä valaistuksella, parannetaan näkyvyyttä ja kaikkien mahdollisuuksia liikkua alueella. Luonnollista valvontaa edistetään sijoittamalla asuntojen ikkunat siten, että asunnoista on mahdollista valvoa piha- ja pysäköintialueita sekä sisäänkäyntejä. Näkyvyyttä edistetään myös käyttämällä matalia aitoja ja pensasaitoja korkeiden sijaan. Pensaiden tai pensasaitojen ei anneta kasvaa liian pitkiksi tai peittäviksi. Keskeisessä roolissa on myös alueen valaistussuunnittelu.

Yhteisöllisyys ja sosiaalisuus asukkaiden kesken lisää luottamusta ja turvallisuuden tunnetta alueella. Yhteisöllisyys on tärkeää myös territoriaalisuudelle ja luonnollisen valvonnan toimivuudelle. Yhteisöllisyyttä lisätään mm. luomalla asukkaille yhteisiä kohtaamispaikkoja ja harrastuspaikkoja sekä tarjoamalla asukkaille osallistumismahdollisuuksia ja pitämällä asuntoyksiköiden koko tarpeeksi pienenä.

Kirjallisuutta:

Newman, Oscar (1972) Defensible Space: Crime Prevention through Urban Design. New York: Macmillan.