Turvallisuuslähtöinen suunnittelu – Tampereen Muotialan asuinalue

Rikosten ehkäisy ja turvallisuus voivat olla lähtökohtana kokonaisten asuinalueiden suunnittelussa ja toteuttamisessa. Muotialan esimerkki osoittaa, että asuinalueen turvallisuuteen voidaan vaikuttaa alueen kokonaisuuden suunnittelulla ja kortteli- ja rakennuskohtaisilla ratkaisuilla sekä yksityiskohtien harkitulla toteutuksella.

Tausta

Turvallisuus on hyvän elinympäristön tärkeä ominaisuus. Turvallisuudella viitataan tässä objektiiviseen turvallisuuteen ja subjektiiviseen eli koettuun turvallisuuteen. Turvallisuuden tunne vaikuttaakin keskeisesti ihmisten käyttäytymiseen.

Rakennettu ympäristö luo etenkin kaupungeissa puitteet ihmisten turvallisuudelle. Fyysisen ympäristön suunnitteluratkaisut voivat lisätä tai vähentää ihmisten pelkoja, kun he liikkuvat alueella vuorokauden eri aikoina. Rikollisuuden pelkoon vaikuttaminen on tärkeää, sillä vaikka rikollisuus on ollut Suomessa tasaisessa laskussa, rikoksen pelko on ristiriitaisesti ollut tasaisessa kasvussa. Niin sanotun CPTED-mallin (Crime Prevention Through Environmental Design) ideana on, että rikoksia ja rikoksen pelkoa voidaan vähentää erilaisilla fyysisen ympäristön suunnittelun keinoilla.

Tampereella kiinnitettiin 1990-luvun puolivälissä huomiota siihen, miten fyysinen ympäristö vaikuttaa ihmisten turvallisuuden tunteeseen. Tampereen kaupungin rikoksentorjuntaohjelman teon yhteydessä 1990-luvun lopulla vahvistui kaupungin asiantuntijoiden keskuudessa Tanskan esimerkkien pohjalta näkemys, että turvallisuusnäkökulma tulisi ottaa huomioon jo uusien alueiden suunnittelussa eikä vasta sitten, kun alue on jo rakennettu. Siten voidaan välttää turvallisuuden kannalta ongelmallisiksi koetut suunnitteluratkaisut, joiden muuttaminen jälkikäteen on kallista. Saneerauksen ongelmaksi havaittiin myös se, että alue oli saattanut jo leimautua ongelmalliseksi. Tällöin alueen maineen parantaminen on työlästä ja hankalaa.

Tampereella päätettiin toteuttaa kaavahanke, jossa turvallisuuslähtöistä suunnittelua kokeiltaisiin käytännössä. Ajatuksena oli toteuttaa alusta asti kohde, jossa turvallisuusnäkökulma olisi keskeisenä suunnitteluperiaatteena ja kokeilla, millaiseksi alueen rakenne muodostuu. Kohteeksi valikoitui keskustan eteläpuolella sijaitseva Muotialan alue, jonka asemakaavoitus oli lähdössä käyntiin samoihin aikoihin. Asemakaava hyväksyttiin vuonna 2002.

Tavoitteet

Suunnittelun keskeisenä tavoitteena oli vähentää häiriökäyttäytymistä ja rikollisuutta sekä parantaa koettua turvallisuuden tunnetta alueella.

Kohderyhmä

Ensisijaisena kohderyhmänä olivat Muotialan asukkaat ja toissijaisena siellä vierailevat henkilöt.

Menetelmä

Muotialassa hyödynnettiin jo 1960- ja 1970-luvuilla Yhdysvalloissa kehitettyjä näkökulmia ja menetelmiä, kuten Jane Jacobsin ajatuksia kaupunkisuunnittelusta ja yhteisöllisyydestä sekä Oscar Newmanin puolustettavan tilan mallia. Puolustettavalla tilalla tarkoitetaan ympäristöä, joka viestittää potentiaaliselle rikoksentekijälle, että asukkaat kontrolloivat aluettaan ja välittävät siitä. Tällöin rikos on helpompi havaita ja kiinnijäämisen riski on suuri. Newmanin mallin keskeisin käsite on territoriaalisuus, jolla tarkoitetaan oman alueen tunnistamista ja siihen identifioitumista. Territorinen tila lisää turvallisuuden tunnetta ja sitä voidaan vahvistaa suunnittelulla muun muassa seuraavin keinoin:

  • lisäämällä asukkaiden ulkotilojen kontrollimahdollisuuksia
  • jaottelemalla ulkotilat selkeästi yksityisiin ja puoliyksityisiin tiloihin
  • suunnittelemalla yhteiset sisäänkäynnit palvelemaan mahdollisimman pientä joukkoa asukkaita
  • sijoittamalla julkiset ulkotilat, kuten leikkikentät ja puistikot, mahdollisimman lähellä asuntojen sisäänkäyntejä tai yksityisten pihojen välittömään läheisyyteen.

Toinen mallin tärkeä ajatus on lisätä alueen niin sanottua luonnollista valvontaa, jolloin kuka tahansa asukas tai ohikulkija voi tarkkailla ympäristöään ja samalla lisätä rikollisten kiinnijäämisen riskiä. Ideana on, että myös potentiaaliset rikoksentekijät havaitsevat heihin kohdistuvan luonnollisen valvonnan. Suunnittelun keinoja luonnollisen valvonnan lisäämiseksi ovat:

  • ikkunoiden sijoittaminen siten, että niistä on näkymät jalkakäytäville ja parkkipaikoille
  • kevyen liikenteen väylien sijoittaminen siten, että ne tuovat elävyyttä ja potentiaalisia tarkkailijoita alueelle
  • sisäänkäyntien sijoittaminen niin, että niitä on mahdollista valvoa (ne voidaan nähdä muualta)
  • läpinäkyvien materiaalien käyttö sisäänkäyntien yhteydessä olevissa eteisissä ja tuulikaapeissa
  • matalien, näkyvyyttä rajoittamattomien aitojen ja muurien käyttö
  • valaistuksen huolellinen suunnittelu siten, että näkyvyys on esteetön mutta valojen aiheuttama häikäisy on minimoitu, pimeitä kohtia vältetään ja valaistus mahdollistaa henkilöiden kasvojen tunnistamisen.

Kolmantena puolustettava tila -mallissa korostetaan yhteisöllisyyttä. Yhteisöllisyyttä voidaan tavoitella korostamalla suunnittelussa:

  • inhimillistä mittakaavaa
  • urbaaneja kohtauspaikkoja
  • nuorison tapaamispaikkoja ja harrastusmahdollisuuksia
  • asukkaiden osallistumismahdollisuuksia alueen yhteiseen toimintaan
  • asukkaiden vastuuta omasta alueestaan.

Suunnittelu

Turvallinen asuinalue -tutkimuksen (Kyttä ym. 2008) mukaan Muotialan suunnittelussa on hyödynnetty lähes kaikkia edellä mainittuja periaatteita. Suunnittelijoiden käytössä ei ollut valmiita suunnittelun kriteerejä, joita olisi voitu suoraan hyödyntää. Muotialan suunnittelu oli prosessi, jossa kokonaisuus hahmottui suunnittelutyön edetessä. Jokainen suunniteltava paikka asemakaava-alueella mietittiin tapaus- ja korttelikohtaisesti ja miettien esimerkiksi alueella liikkumista. Kaavatyön pohjaksi laadittiin konsulttityönä Muotialan turvallisuuden yleisohjeet. Yleisohjeessa korostetaan, että turvallisuustavoitteet rakentuvat useasta eri suunnittelun ja toteutuksen tasosta: alueellisista tavoitteista, rakentamisesta, valaistuksesta sekä asukasosallisuudesta eli yhteisöllisyydestä.

Kaavan laadintaan liittyi tavanomaista tiiviimpi ja laajempi viranomaisyhteistyö. Turvallisuusteema oli pinnalla koko kaavaprosessin ajan. Toimijoiden (kaupungin eri sektorien viranomaiset, poliisi, konsultit) kesken pidettiin monia palavereja, joissa sekä suunnittelun periaatteita että ratkaisuja mietittiin tonttikohtaisesti.

Asukkaiden kokemaa vastuuta omasta asuinympäristöstään haluttiin lisätä laajalla vuorovaikutusmenettelyllä. Tampereella perustettiin ensimmäistä kertaa osallisryhmä, joka oli tiiviisti mukana asemakaavaprosessissa. Myös kaavatyön julkisuuteen panostettiin normaalia enemmän.

Toteutus

Nykyisin vajaan 2000 asukkaan asuinalueella on pääasiassa rivi- ja kerrostaloja sekä koulu ja päiväkoti. Muotialassa turvallisen ympäristön periaatteita on toteutettu esimerkiksi erottamalla julkisia ja yksityisiä tiloja, sijoittamalla alueelle erilaisia rakennustyyppejä, rakentamalla sopivan kokoisia kortteleita ja toteuttamalla turvallisia liikenneratkaisuja. Eri tarkoituksiin sopivia tiloja on eroteltu fyysisillä ratkaisuilla, kuten porteilla ja istutuksilla. Mahdollisuudet lähinaapureihin tutustumiseen ja yhteisten tilojen käyttöön edistävät asukkaiden yhteisöllisyyttä ja turvallisuuden tunnetta.

Keskeistä Muotialassa on luonnollisen valvonnan mahdollisuuksien parantaminen esimerkiksi siten, että asukkaat näkevät helposti, mitä muiden asuntojen luona, piha-alueilla tai yhteisissä tiloissa tapahtuu. Tähän on vaikutettu rakennusten, istutusten ja muiden rakenteiden sijoittelulla sekä valaistuksella. Valvonnalla voidaan ehkäistä esimerkiksi asuntomurtoja ja varkauksia ja parantaa asukkaiden tunnetta siitä, että ihmiset ja heidän omaisuutensa on alueella turvassa. Oviin ja ikkunoihin on myös tehty murtoja vaikeuttavia ratkaisuja.

Turvallisuuslähtöisen suunnittelun ja rakentamisen menetelmää kuvataan laajemmin ja yksityiskohtaisemmin Turvallinen asuinalue -julkaisussa.

Vaikuttavuus

Muotialaa koskevassa Teknillisen korkeakoulun (Nykyinen Aalto yliopisto) kattavassa tutkimuksessa haluttiin selvittää, missä määrin fyysisen ympäristön suunnittelun keinoin voidaan vähentää rikollisuutta ja edistää asuinalueiden koettua turvallisuutta.

Tutkimuksen toimijahaastattelut osoittivat, että Muotialan suunnittelussa ja toteutuksessa mukana olleiden viranomaistoimijoiden sekä rakennusliikkeiden edustajien kokemukset CPTED-menetelmän käytöstä olivat lähes pelkästään myönteisiä. Turvallisuuslähtöisen suunnittelun toteuttaminen asuntotonteilla ei tullut lainkaan tai vain vähän tavanomaista kalliimmaksi, vaikka kyseessä oli pilottikohde. Sen sijaan lopputulos, erityisesti pihojen toteutus, oli rakennuttajien mukaan tavallista huomattavasti onnistuneempi.

Asukkaille suunnatussa kyselyssä hyödynnettiin PehmoGIS-menetelmää. Rikosturvallisuus oli Muotialan asukkaille tärkeä kriteeri asuinpaikan valinnassa. Rikosturvallisuus arvioitiin kolmanneksi tärkeimmäksi tekijäksi noin kahdestakymmenestä kysytystä vaihtoehdosta. Edellä olivat vain keskustan saavutettavuus ja hyvä kävely-/pyöräily-ympäristö. Eniten rikosturvallisuus merkitsi lapsiperheille.

Tutkimus painottaa, että asukkaiden kokemaan turvallisuuteen vaikuttavat monet muutkin asiat kuin CPTED-suunnittelu. Tällaisella yhden asuinalueen kyselyllä ei näitä muita tekijöitä pystytä vakioimaan. Siten tulokset eivät voi tutkimuksen mukaan aukottomasti todistaa CPTED-suunnittelun vaikutusta. Kyselytulokset kuitenkin puhuvat enemmän alueen turvallisuussuunnittelun myönteisten vaikutusten puolesta kuin niitä vastaan. Tällaisia myönteisiä tuloksia ovat ainakin seuraavat:

Suurin osa vastaajista koki, että Muotiala tuntuu turvallisemmalta kuin vastaajan edellinen asuinalue, ja hyvin harva piti edellistä asuinaluettaan turvallisempana. Muotialalaiset kokivat kävelyn viikonloppuiltaisin omalla asuinalueellaan turvallisemmaksi kuin tamperelaiset keskimäärin. Rikosongelmat arvioitiin Muotialassa ja sen lähiympäristössä selvästi vähäisemmiksi kuin Tampereella keskimäärin.

Menetelmän käyttö Suomessa

Ruotsissa ja Tanskassa turvallisuusnäkökulmaa on jo kattavasti alueiden suunnittelussa. Suomessa Tampereen Muotialan asuinalue on toistaiseksi ainoa asuinalue, jonka suunnittelussa on tietoisesti ja monipuolisesti toteutettu rikollisuuden ennaltaehkäisyyn luotuja periaatteita ja toimintatapoja. CPTED-menetelmiä on hyödynnetty suunnitelmallisesti joidenkin mittakaavaltaan pienempien hankkeiden toteutuksessa. Muotialasta on kuitenkin saatavilla kattavin tutkimustieto.

Lisätietoa

Kyttä, Marketta, Puustinen, Sari, Hirvonen, Jukka, Broberg, Anna ja Lehtonen, Hilkka (2008) Turvallinen asuinalue. Tampereen Muotiala suunnitelmissa ja kokemuksissa. Yhdyskuntasuunnittelun tutkimus- ja koulutuskeskuksen julkaisuja. B, 93.

Muita lähteitä

Jacobs, Jane (1961) Death and Life of Great American Cities. Random House.

Newman, Oscar (1972) Defensible Space: Crime Prevention through Urban Design. New York: Macmillan.