Ankkuri
Ankkuritoiminnan tarkoituksena on edistää lasten ja alle 18-vuotiaiden nuorten hyvinvointia ja osallisuutta sekä ennaltaehkäistä rikoksia ja rikoskierteiden syntymistä. Ankkuritoiminnassa pyritään myös tunnistamaan ja ennalta ehkäisemään väkivaltaista radikalisoitumista ja ekstremismiä. Ankkuritoiminta on valtakunnallinen toimintamalli ja se perustuu moniammatilliseen yhteistyöhön ja yhteisesti sovittuihin pysyviin rakenteisiin.
Tausta
Ankkuritoiminta käynnistyi alun perin Hämeenlinnassa Ankkuri-projektina vuosina 2004–2006. Taustalla vaikutti tarve kehittää moniammatillista yhteistyötä nuorten hyvinvoinnin edistämisessä ja rikosten ennalta ehkäisemisessä. Projektissa saadut kokemukset olivat hyviä, ja moniammatillinen yhteistyö on koettu hyväksi malliksi sekä nuorten että ammattilaisten kannalta. Toiminta on nykyisin laajentunut hyvien käytäntöjen kautta kansalliseksi toimintatavaksi.
Rikoksentorjuntaneuvosto valitsi nykyistä ankkuritoimintaa edeltäneen Ankkuri-mallin Suomen edustajaksi Euroopan rikoksentorjuntakilpailuun vuonna 2012. Ankkuri-malli sai kilpailussa kunniamaininnan.
Tavoitteet
Ankkuritoiminnan tavoitteena on edistää alle 18-vuotiaiden nuorten hyvinvointia ja osallisuutta sekä puuttua nuorten rikoksentekijöiden toimintaan jo ennen kuin rikoskierre ehtii muodostua. Toinen keskeinen tavoite on sisäisen turvallisuuden edistäminen. Tämä kaikki tehdään moniammatillisessa yhteistyössä.
Ankkuritoiminnassa pyritään puuttumaan varhain alaikäisten rikolliseen käyttäytymiseen, selvittämään nuoren kokonaisvaltainen elämäntilanne ja ohjaamaan nuori tarkoituksenmukaisen avun ja tuen piiriin oikea-aikaisesti. Tavoitteena on myös ehkäistä ja tunnistaa väkivaltaista radikalisoitumista ja ekstremismiä. Lisäksi ankkuritoiminnan tehtäväkenttä voi sisältää myös muita tehtäviä kuten lähisuhdeväkivallan ehkäisyä ja torjuntaa.
Ankkuritoiminta on valtakunnallinen toimintamalli, jonka toteutus tapahtuu paikalliset erityistarpeet huomioiden eri tavoin. Toimintaa ohjaamaan on tehty Ankkurikäsikirja. Ankkuritoimintaa pyritään tarjoamaan kaikissa Suomen kunnissa. Näin halutaan varmistaa yhdenvertainen asema kaikille ankkuripalveluita tarvitseville nuorille.
Ennaltaehkäisevä työ ja varhaisen tuen tarjoaminen on yhteiskunnalle myös taloudellisempaa kuin nuoren auttaminen vasta siinä vaiheessa, kun tilanne on riistäytynyt käsistä ja syrjäytymiskehitys alkanut.
Kohderyhmä
Kohderyhmään kuuluvat nuoret alle 18-vuotiaat rikoksentekijät, joilla on taustalla huumeiden tai päihteiden käyttöä, viitteitä väkivaltaisesta radikalisoitumisesta tai ekstremismistä tai jotka tarvitsevat moniammatillista tukea elämäntilanteessaan esimerkiksi lähisuhdeväkivaltatapauksissa. Tavoitteena on varhainen puuttuminen ja tuki heti kun signaaleja tuen tarpeelle ilmenee ja ennen kuin rikoskierre ehtii syntyä (ks. esim. Haikkola, Hästbacka & Pekkarinen, 2019).
Menetelmä
Ankkuritoiminnan perustana on yhteinen valtakunnallinen moniammatillinen toimintamalli, jossa toiminta järjestetään vastaamaan paikallisia tarpeita ja erityispiirteitä. Toiminta tapahtuu ankkuritiimissä, joka koostuu poliisin, sosiaalitoimen, terveystoimen ja nuorisotoimen ammattilaisista, mutta paikallisesti toimijoiden kokoonpanossa voi myös olla vaihtelua. Keskeinen toimintaperiaate on, että ankkuritiimi tapaa nuoren ja hänen huoltajansa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, jotta apua ja tukea voidaan tarjota oikea-aikaisesti ja tarkoituksenmukaisesti heti kun sille on tarvetta. Ankkuritiimin moniammatillinen toimintatapa mahdollistaa tuen tarpeen arvioinnin kokonaisvaltaisesti yhdellä käynnillä.
Nuoren ankkuriprosessi käynnistyy, kun joku ankkuritiimin toimijoista saa ilmoituksen nuorta koskevasta huolesta. Ilmoituksen voi tehdä ammattilainen, läheinen tai nuori itse. Usein nuori ohjataan toimintaan poliisin, sosiaalitoimen, koulun tai oppilaitoksen kautta. Ankkuritoimintaan ohjatun nuoren tilanne käydään läpi moniammatillisessa tiimissä, minkä jälkeen sovitaan tapaaminen nuoren ja hänen läheistensä kanssa. Tapaamisen tarkoituksena on kartoittaa tilanne kokonaisvaltaisesti ja saada nuori tarkoituksenmukaisen tuen piiriin.
Ankkuritoiminnassa voidaan tehdä laajempaa yhteistyötä myös muiden sellaisten tahojen kanssa, joiden toiminnasta nuorelle voisi olla hyötyä. Tällaisia ovat esimerkiksi järjestöt, urheiluseurat, seurakunnat ja uskonnolliset yhteisöt sekä yksityiset toimijat.
Edellä kuvatun ankkuriprosessin lisäksi moniammatillisella ankkuritiimillä on tehtäviä, joiden tarkoituksena on edistävää toiminnan alueellista tunnettuutta ja mahdollistaa kohtaamisia nuorten kanssa. Tällaisia ovat ankkurikahvit, jalkautuminen nuorten pariin eri tapahtumissa sekä kouluissa ja oppilaitoksissa tehtävä työ.
Ankkurikahvit
Ankkurikahvit on tilaisuus, joka tarjoaa nuorten kanssa toimiville ammattilaisille mahdollisuuden päästä verkostoitumaan muiden nuorten kanssa toimivien kanssa saman katon alla tai virtuaalisesti esimerkiksi Teamsin välityksellä ja keskustelemaan ajankohtaisista aiheista ja alueellisista ilmiöistä. Näin yhteistyötä sidosryhmien kanssa edistetään säännöllisellä yhteydenpidolla ja kasvokkaisilla tapaamisilla, mikä edistää toimijoiden tutustumista toisiinsa ja helpottaa yhteistyön tekemistä ja tiedon jakamista ajankohtaisista asioista.
Jalkautuminen
Ankkuritoiminta jalkautuu nuorten pariin erilaisissa tapahtumissa ja tilaisuuksissa, joissa nuoret liikkuvat. Jalkautumisella on valvonnallinen elementti, mutta tämän lisäksi on myös tärkeää olla läsnä nuorille. Alueen nuoret ja ankkuritoimijat oppivat näin tuntemaan toisensa, ja nuorten kanssa käytävä vapaamuotoinen keskustelu madaltaa yhteistyön kynnystä ja lisää nuorten luottamusta. Nuorten on jatkossa helpompi lähestyä tutuiksi tulleita toimijoita, mikä madaltaa toimintaan osallistumisen kynnystä.
Ankkuritoimijat liikkuvat tyypillisesti niin sanotuissa kenttävuoroissa poliisiautoilla siten, että autossa on kaksi poliisia ja lisäksi muita ankkuritoimijoita. Poliisit eivät ole hälytysvalmiudessa vaan jalkautumassa nuorten pariin. Jo pelkkä tiimin läsnäolo tuo rauhoittavaa vaikutusta mutta tilanteen vaatiessa poliisipartio voi myös puuttua mahdollisiin ongelmiin nopeasti ennen niiden eskaloitumista. Ankkuritoimijoilla on kenttätoiminnassa yhteneväinen tunnistettava vaatetus, kuten liivit ammattitunnisteilla.
Koulu- ja oppilaitosyhteistyö
Ankkuriin ohjautuvista nuorista suuri osa tulee koulujen ja oppilaitosten kautta ja yhteistyötä koulujen kanssa pidetään arvokkaana. Nuoria tavataan kouluissa päivittäin ja nuoren oireilu on siten mahdollista havaita jo varhaisessa vaiheessa ja siihen voidaan puuttua ennen kuin suurempia ongelmia ilmenee.
Avoin keskusteluyhteys ankkuritoimijoiden ja koulun välillä on ankkuritoiminnassa avainasemassa. Toimijat voivat näin käydä yhdessä keskusteluja haastavista tilanteista ja antaa niihin apua. Henkilötietojen käsittelyssä noudatetaan aina tiedonsiirtoa ja salassapitoa koskevia säädöksiä.
Ankkuritoimintaan osallistuminen on koulun tai oppilaitoksen näkökulmasta vapaaehtoista, ja nuoren ja ankkuritiimin tapaamisia voidaan pitää myös koululla. Koulu- ja oppilaitosyhteistyöhön voi kuulua myös läsnäolo koululla järjestettävissä tilaisuuksissa paikan päällä tai virtuaalisesti sekä tiedon välittäminen ankkuritoiminnasta esimerkiksi pitämällä oppitunteja.
Vaikuttavuus
Ankkuritoiminnasta on tehty vaikuttavuustutkimus (Kaakinen & al. 2022), jonka on toteuttanut Helsingin yliopiston Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutin (Krimo). Tutkimus tehtiin Ankkuritoiminnan vaikuttavuus -tutkimushankkeessa vuosina 2021–2022 ja sitä rahoitti valtioneuvoston kanslia.
Tutkimus perustuu analyysiin ankkuritoiminnan vaikuttavuudesta, ankkuritoimijoiden kokemuksista ja ankkuriprosessin kuvauksesta. Analyysin taustalla ovat kattavat kvantitatiiviset ja kvalitatiiviset tutkimusaineistot. Tutkimuksessa arvioitiin ankkuritoiminnan vaikutuksia nuorten rikoskäyttäytymiseen sekä selvitettiin ankkuritoiminnassa työskentelevien ammattilaisten kokemuksia ja niiden pohjalta nousevia toiminnan kehittämisen mahdollisuuksia.
Tutkimuksen keskeisen johtopäätöksen mukaan ankkuri-intervention vaikutus näyttäisi ehkäisevän tulevaa rikoskäyttäytymistä paremmin kuin pelkkä rikosepäily ja siitä seuraava prosessi. Ankkuritoiminnan kohteina olleilla nuorilla oli verrokkeihin nähden merkittävästi pienempi riski päätyä uudestaan rikoksesta epäillyksi seuraavan vuoden aikana.
Moniammatillinen yhteistyö
Moniammatillinen yhteistyö on ankkuritoiminnan keskiössä. Tutkimus osoittaa, että ankkuritoiminnan keskeiset elementit olivat tyypillisesti mukana ankkuriprosessin paikallisissa toteutuksissa, mutta toiminnassa oli yksilöllistä ja alueellista vaihtelua. Tämä paikallinen vaihtelu liittyi pääasiassa ankkuri-intervention kohdejoukkoon ja intervention laajuuteen ja sen taustalla olivat tyypillisesti epätasaiset resurssit, nuorten yksilölliset tarpeet, paikalliset olosuhteet sekä moniammatilliset käytännöt.
Ankkuriammattilaiset näkivät, että ankkuritoiminnan tavoitteet olivat toteutuneet hyvin heidän oman tiiminsä toiminnassa ja moniammatillisen työskentely oli sujuvaa. Ankkuritiimin jäsenten työskentely yhteisissä tiloissa koettiin hyväksi käytännöksi. Ankkuritoiminnan tulosten kannalta olennaista on lisäksi ankkuritiimin käytössä olevan laajemman ja hyvin toimivan yhteistyöverkoston takaaminen kunnassa. Ankkuritiimin yhteydet kouluihin ja oppilaitoksiin nähtiin tärkeinä. Ankkuritiimit saivat tätä kautta tarvitsemaansa tietoa ja tavoittivat paremmin nuoria ja nuorten ryhmiä. Yhteistyö hyödytti myös kouluja, jotka pystyivät saamaan ankkuritiimeiltä tukea havaitsemiinsa ongelmiin.
Suurimmat haasteet ankkuritoiminnan toteutuksessa liittyivät puutteellisiin resursseihin, ankkuritoiminnan ohjaukseen ja asiakkaiden motivaatioon. Tutkimuksen johtopäätöksissä todetaan, että riittävät resurssit ovatkin ankkuritoiminnan systemaattisen toteutuksen edellytys. Tutkimus tuo myös esiin, että ankkuriammattilaiset kokevat tarvetta oman ammattiyhteisön suurempaan tukeen ja erityisesti ankkuritiimien yhteisiin koulutuksiin ja työnohjaukseen. Ankkuriammattilaisten kokemaa motivaatiota ja uskoa moniammatillisen työn mahdollisuuksiin on tärkeää tukea myös jatkossa.
Nuoren yksilölliset tarpeet
Tutkimuksessa todetaan Ankkuritoiminnan käsikirjan tavoin, että ankkuri-intervention ei tule olla täysin samanlainen jokaisen nuoren kohdalla vaan se tulee mukauttaa yksilöllisiin tarpeisiin. Sen sijaan intervention systemaattisuuden kannalta olisi tärkeää, että samankaltaisiin ongelmiin ja riskitekijöihin vastattaisiin mahdollisimman yhdenmukaisesti paikkakunnasta riippumatta. Myös aiemmat tutkimukset osoittavat, että toiminnan yksilöllinen mukauttaminen asiakkaan tarpeita vastaavaksi on suositeltavaa, kun se tehdään relevantin harkinnan mukaan.
Ankkuritoiminnan tulee kohdistua intervention tavoitteiden kannalta olennaiseen joukkoon nuoria ja tämän tavoitteen toteutuminen tulee varmistaa. Samalla on tärkeää myös varmistua siitä, ettei toiminnan tavoitteiden kannalta olennaisia nuorten ryhmiä jää ennalta estävän työn ulkopuolelle.
Tutkimus nostaa esiin kaksi tämänkaltaista helposti ulkopuolelle jäävää ryhmää. Näistä ensimmäinen ryhmä on 15–17-vuotiaat nuoret. Heihin ei aina kohdisteta ankkuritoimintaa ja samaan aikaan kevyeksi jäävä rikosprosessi ei välttämättä ole riittävä ennaltaehkäisevä toimi ehkäisemään tulevaa rikoskäyttäytymistä. Toiseen ryhmään kuuluvat vakavia ja mahdollisesti toistuvia rikoksia tekevät nuoret. Heille ankkurin ei välttämättä katsota enää soveltuvan mutta kiinnittymistä muihinkaan palveluihin ei ole tapahtunut ja he putoavat palveluiden väliin. Tällaista työtä on kehitetty esimerkiksi oikeusministeriön rahoittamassa Rikoksilla oireilevien nuorten toimintamallissa (OM 2019:26) ja Helsingin kaupungin lastensuojelun toteuttamassa TOIVO-toiminnassa.
Lisätietoa
Ankkuritoiminnan käsikirja (2023). Sisäministeriön julkaisuja 2022:40.
Haikkola, L., Hästbacka, N. & Pekkarinen, E. (2019). Kuka vastaa nuorten rikoksiin? Ammattilaisten, nuorten ja kustannusten näkökulmia palveluihin. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2019:34.
Kaakinen, M., Vauhkonen, T., Tanskanen, M. & Hoikkala, T. (2022). Ankkuritoiminnan vaikuttavuus. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2022:40.
Oikeusministeriö (2019:26) Toimintamalli rikoksilla oireileville nuorille: Kehittämistyöryhmän ehdotus. Oikeusministeriön julkaisuja, Selvityksiä ja ohjeita 2019:26.