Naapuriapu

Naapuriapumallit – naapurivalvonta ja naapuriapu – ovat yhteistyömuotoja, joilla pyritään lisäämään turvallisuutta ja turvallisuuden tunnetta asuinalueilla sekä ehkäisemään häiriökäyttäytymistä ja rikoksia. Tässä käsitellään erityisesti naapuriapua, joka on naapurivalvontaa laajempi käsite ja ajankohtaisempi toimintamalli Suomessa.

Pimeä omakotitaloalue.

Tausta

Naapurivalvonnan mallit pohjautuvat Yhdysvalloissa ja Isossa-Britanniassa käytössä olevaan neighbourhood watch -konseptiin. Naapurivalvonnan tavoitteena on arkirikollisuuden torjuminen ja turvallisuuden lisääminen. Naapurivalvonta on tärkeä osa rikostentorjuntatyötä. Tutkimukset ovat osoittaneet, että esimerkiksi murrot ovat vähentyneet alueilla, joilla on aktiivista naapurivalvontaa. Kun asukkaat raportoivat epäilyttävistä ilmiöistä poliisille, rikoksesta kiinni jäämisen riski kasvaa ja rikos jää usein tekemättä. Valvonnalla voidaan vähentää otollisia tai otollisiksi tulkittuja rikostilaisuuksia, kun tyhjinä oleviin asuntoihin jätetään asumisen merkkejä. Naapurivalvonnan kaltainen epävirallinen sosiaalinen kontrolli ehkäisee rikostilaisuuksia tai niiden houkuttelevuutta ja lisää yhteisöllisyyttä. Yhteisöllisyys taas vahvistaa yhteisiä sääntöjä ja rohkaisee puuttumaan rikoksiin. Naapurivalvontaan liittyy usein myös muuta rikoksia ehkäisevää toimintaa kuten omaisuuden merkitseminen sekä alueiden ja asuntojen turvakatsastukset, joiden perusteella tehdään murtoja vaikeuttavia parannuksia.

Naapuriapu voi olla konkreettista apua yksittäisten henkilöiden kesken. Se voi olla jokapäiväistä toisen huomioimista tai järjestäytyneempää vapaaehtoistoimintaa. Järjestäytyneessä vapaaehtoistoiminnassa vapaaehtoiseksi ilmoittautunut haastatellaan, jotta hänelle voidaan suunnitella juuri hänen osaamiseensa perustuva tehtävä. Naapuriapumallien tavoitteena on naapurivalvonnan tapaan yhteisöllisyyden ja viihtyvyyden edistäminen asuinalueella. Pelkästään rikoksentorjuntaan tähtäävä toiminta ei riitä, sillä rikoksentorjuntatavoite ei välttämättä motivoi asukkaita osallistumaan. Yhteisöllisyyttä edistävä toiminta herättää suurempaa kiinnostusta.

Selkeä etu naapuriapumalleissa on se, että ne tarjoavat osallistumishaluisille asukkaille helpon keinon tehdä jotakin turvallisuuden lisäämiseksi. Toiminta on koordinoitua ja keskusjärjestön kehittämää. Yksittäisten kaupunkien ja kaupunginosien asukkaiden ei siten tarvitse itse kehittää omaa versiotaan, vaan valmista tietoa eri menettelytavoista on saatavilla. Tämä voi helpottaa naapuriaputoiminnan aloittamista.

Toimivan naapuriapumallin on oltava joustava ja annettava tilaa kaupunkien ja kaupunginosien välisille kulttuurieroille. Asukkailla on parhaat tiedot omasta kaupunginosastaan ja tämä tieto on otettava huomioon toimintaa suunniteltaessa.

Tavoitteet

Naapuriavun ja naapurivalvonnan ensisijaisena tavoitteena on ennaltaehkäistä rikoksia. Toissijaisena tavoitteena on lisätä viihtyisyyttä ja turvallisuutta.

Kohderyhmä

Asukkaat, muut paikallistoimijat, koko kansalaisyhteiskunta.

Menetelmä

Naapuriyhteistyössä poliisilla on merkittävä osa ja vetovastuu. Muita toimijoita voivat olla rikoksentorjuntaelimet, kunnat, vakuutusyhtiöt sekä omakotitalojen ja suurten vuokrakiinteistöjen omistajat. Asuinalueilla naapurien valppaus toimii suojana murroilta, varkauksilta ja vahingonteoilta. Naapuriapu lähtee siitä, että ihmisillä pitää olla kiinnostus osallistua toimintaan, jotta se on kannattavaa. Siksi aloitteen naapuriaputoiminnan käynnistämiselle asuinalueella on tultava asukkailta itseltään, ja tämä voi tapahtua jonkun järjestön tukemana.

Tavallisesti naapuriapuyhteistyö alkaa kokouksella, jossa järjestöedustajat kertovat naapuriavusta. Kiinnostuneet asukkaat voivat jättää yhteystietonsa. Sen jälkeen valitaan asuinalueen yhteyshenkilö, joka edustaa asukkaita yhteistyössä muiden osapuolten kuten poliisin ja kunnan kanssa. Seuraavaksi allekirjoitetaan yhteistyösopimus naapuriapujärjestön, poliisin ja kunnan viranomaisten kanssa. Tällä tavalla korostetaan yhteistyön merkitystä ja asukkaille viestitetään, että naapuriyhteistyötä pidetään arvossa. Asukkaat saavat kansiot, joissa on tietoa turvallisuudesta ja yhteistyökumppaneista sekä tarpeellisia yhteystietoja. Lisäksi jaetaan kylttejä, jotka osoittavat että alueella on toiminnassa naapuriapu. Valvonnan ja epäilyttäviin tapahtumiin reagoimisen lisäksi naapuriaputoimintaan voi kuulua partiointia, vapaa-ajantoimintaa nuorille tai siivoustalkoot.

Ruotsissa, Tanskassa ja Virossa on hyvin toimivat naapuriapumallit, jotka pohjautuvat yhteistyöhön kunnan, poliisin, yritysten ja kansalaisten kesken. Eri maiden mallit muistuttavat toisiaan, mutta eivät ole aivan samanlaisia. Naapuriapua tai -yhteistyötä on kokeiltu myös muun muassa Norjassa ja Islannissa ja naapuriaputoimintaa koordinoidaan Euroopan tasolla.

Naapuriyhteistyö Ruotsissa

Ruotsin naapuriyhteistyö käynnistettiin alun perin hallituksen aloitteesta. Varsinainen naapuriyhteistyö alkoi Linköpingissä vuonna 1985. Nykyisin naapuriyhteistyötä koordinoi Ruotsissa erillinen yhteistoimintaorganisaatio Samverkan mot brott. Paikallisella tasolla organisaatiossa toimii aina poliisin edustaja, ja järjestöjen tehtävänä on rahoittaa toimintaa.

Ruotsissa naapuriyhteistyö pohjautuu neighbourhood watch -konseptiin. Ruotsissa yhteen sovitettua naapuriapua kutsutaan naapuriyhteistyöksi (grannsamverkan). Lisäksi käytetään käsitettä yhteistyö rikoksia vastaan (samverkan mot brott), joka tarkoittaa naapuruston yhteistyötä poliisin tai vastaavan toimijan kanssa. Toimintamuoto on suunniteltu vähentämään niin kutsuttua arkirikollisuutta, kuten asuntomurtoja ja ilkivaltaa sekä lisäämään turvallisuuden tunnetta naapurustossa. Naapuriyhteistyötä tehdään joka puolella Ruotsia kaikentyyppisillä asuinalueilla. Grannsamverkan- ja Samverkan mot brott -alueet voi tunnistaa kylteistä.

Samverkan mot brott on laatinut koulutusaineistoa kaikille, jotka haluavat osallistua toimintaan ja oppia enemmän rikollisuuden ehkäisystä. Lisäksi poliisi kouluttaa ja tiedottaa, miten naapuriyhteistyön voi käynnistää ja ylläpitää omalla asuinalueella.

Naapuriapu Tanskassa

Tanskan rikoksentorjuntaneuvosto (Det Kriminalpræventive Råd) lanseerasi virallisen ja järjestäytyneen naapuriavun (Nabohjælp) Tanskassa ensimmäisen kerran vuonna 1986. Toiminta keskittyy naapurivalvontaan. Alueet, joilla on aktiivista naapuriaputoimintaa, tunnistaa kylteistä ja tarroista. Syksyllä 2012 toimintaa uudistettiin ottamalla käyttöön uudenlaista yhteydenpitoa helpottavaa tekniikkaa, kuten naapuriapu-mobiilisovellus.

Naapuriaputoiminta käynnistyy yleensä asukasyhdistyksen tai vastaavan järjestön aloitteesta. Sen jälkeen kuka tahansa voi rekisteröityä Nabohjælpin kotisivuilla ja ladata mobiilisovelluksen. Sovelluksen avulla rakennetaan naapuriverkosto mukaan tulevista henkilöistä, joihin voi kuulua naapureiden lisäksi muita, kauempana asuvia tuttuja. Kukin verkosto on yksilöllinen ja koostuu niistä henkilöistä, joihin luotetaan. Lähiverkoston ihmisille kerrotaan, milloin ollaan matkoilla ja tarvitaan apua talon valvonnassa. Verkostoon kuuluvat voivat asukkaan poissaolon aikana ilmoittaa hänelle sovelluksen kautta kaiken olevan kunnossa. Naapuriapuaineistossa annetaan vinkkejä, miten asukkaan poissa ollessa asunto pidetään asutun näköisenä esimerkiksi täyttämällä jäteastioita tai pitämällä pyörää pihalla. Lähiverkoston lisäksi voidaan rakentaa laajempi verkosto, johon kuuluu useampia kotitalouksia. Laajemmalle verkostolle ei tiedoteta yksittäisten kotitalouksien poissaoloista, vaan yleisemmin esimerkiksi siitä, onko alueella tapahtunut murtoja tai murtautumisyrityksiä.

Naapuriapu Virossa

Naapuriapumalli Naabrivalve Virossa kehitettiin vuonna 2000 aktiivisten kansalaisten aloitteesta vastareaktiona poliisien määrän vähentämiselle. Naapuriapua ylläpitää keskusjärjestö MTÜ Eesti Naabrivalve, joka tukee turvallisuutta edistäviä hankkeita, järjestää koulutusta, välittää tietoa ja tekee yhteistyötä viranomaisten sekä yritysten kanssa. Järjestön tavoite on tiedottaa ihmisille naapuriavusta, sen periaatteista, pyrkimyksistä ja mahdollisuuksista. Naapuriavun lisäksi keskusjärjestöllä on ollut useita innovatiivisia ajatuksia ja hankkeita, muun muassa päättynyt kouluvalvontahanke Koolivalve sekä nykyinen ikääntyneiden asumisen turvallisuutta tukeva Hälytysnappi-hanke yhteistyössä Viron Punaisen Ristin kanssa.

Alkuperäinen ajatus Viron naapuriapumallissa on ollut valvonta ja kontrolli epäilyttävien tapahtumien havaitsemiseksi, mutta yhä useammin syyn naapuriaputoimintaan osallistumiselle on huomattu olevan asukkaiden halu tuntea naapurit paremmin. Yhdessä tekeminen naapureiden kanssa on koettu Virossa tärkeäksi.

Vastaava koordinoitu naapuriapu Norjassa, Islannissa ja muualla Euroopassa

Norjassa oli aikaisemmin naapuriapujärjestelmä, mutta se lakkautettiin taloudellisista syistä. Norjan rikoksenehkäisyneuvosto KRÅD on pyrkinyt useamman vuoden ajan käynnistämään uutta järjestäytynyttä naapuriaputoimintaa. Tällä hetkellä Norjan rikoksenehkäisyneuvosto jakaa kotisivuillaan tietoa siitä, miten yksittäiset henkilöt voivat naapurustossaan käynnistää naapuriaputoiminnan. Paikallisia naapuriapujärjestöjä toimii eri puolilla maata.

Islannissa Nágrannavarsla eli naapurivalvontaa tai naapuriyhteistyötä on eri paikkakunnilla, mutta kansallisella tasolla koordinoitua naapuriapua ei ole. Myös epävirallinen naapuriapu on tavallista, erityisesti pienillä asuinalueilla, joilla naapurit huolehtivat toisistaan ilman, että siitä on varsinaisesti sovittu etukäteen. Poliisi on myös julkaissut verkossa käsikirjan naapuriyhteistyöstä.

Euroopan tasolla on vuonna 2014 syksyllä perustettu järjestö European Neighbourhood Watch Association (EUNWA), joka on Euroopan naapuriapujärjestöjen kattojärjestö. Verkoston tarkoitus on mahdollistaa vuoropuhelu ja tiedonvaihto eri toimintojen välillä. Itävallan naapuriapujärjestö proNachbar teki aloitteen verkoston perustamisesta. Pohjoismaista Ruotsi ja Tanska ovat verkoston jäseniä, myös Viro on jäsen. Suomi (rikoksentorjuntaneuvosto) osallistuu verkoston järjestämään yhteistyöhön.

Vaikuttavuus

Bennettin ym. (2008) tutkimuksen mukaan vähän yli puolet arvioiduista naapurivalvontamalleista onnistui vähentämään rikoksia tehokkaasti, kun taas vain muutamalla ei onnistuttu vähentämään rikoksia. Meta-analyysin mukaan naapurivalvonta vähensi rikoksia 16–26 prosenttia. Pohjois-Amerikassa tulokset olivat parempia kuin Englannissa.

Ruotsin rikoksentorjuntaneuvosto Brå:n teettämän tutkimuksen (2008) mukaan naapuriaputoiminnalla kyettiin vähentämään rikollisuutta keskimäärin 16 tai 26 prosenttia mittausmenetelmästä riippuen. Hyvin toteutettu naapuriaputoiminta voi vähentää niin kutsuttua arkirikollisuutta, kuten murtoja, automurtoja ja vahingontekoja sekä myös joitakin henkilöön kohdistuvia rikoksia. Monissa tapauksissa naapuritoiminta johtaa myös vahvempaan naapuruston yhteisöllisyyteen. Naapuriapualueen sosiaalinen kontrolli vahvistuu ja mahdollinen tekijä jää helpommin kiinni. Ruotsin Hallannissa kahdella kerrostaloalueella toteutetun naapuriyhteistyöjärjestön arvioinnin (Brå 2012) mukaan rikollisuus väheni alueella noin 37 % ja turvallisuus lisääntyi.

Tanskalaisen tutkimuksen mukaan naapuriaputoiminta tunnetaan hyvin kansalaisten parissa. Noin 74 % kansalaisista tuntee virallisen naapuriapumallin, jota ylläpitää Tanskan rikoksentorjuntaneuvosto. Noin 76 prosentilla asukkaista on jonkinlaista epävirallista naapuriapua asuinalueellaan ja noin 64 % haluaisi järjestäytyneempää yhteistyötä. Naapuriapuyhteistyön ja erityisesti uusitun toiminnan vaikutukset riippuvat asuntoalueesta. Esimerkiksi omakotitaloalueella, jossa naapurit tuntevat toisensa entuudestaan ja pitävät yhteyttä, ei sovelluksella tai virallisella naapuriaputoiminnalla ole saatu merkittävää hyötyä. Sellaisilla asuinalueilla, joissa muutetaan usein eivätkä asukkaat siten tunne toisiaan ja yhteisöllisyys puuttuu, on sovelluksella ollut suurempi menestys. Sovellus ja naapuriapuyhteistyö ovat luoneet tavan ottaa yhteyttä naapureihinsa ja oppia tuntemaan heidät paremmin.

Virossa toimintaa on arvioitu säännöllisesti kahden vuoden välein. Tulosten mukaan naapurivalvonta-alueilla rikollisuus on vähentynyt ja turvallisuus lisääntynyt. Myös poliisi vahvistaa että näillä alueilla ei ole kovinkaan paljon ongelmia. Hälytysten määrä saattaa kasvaa toiminnan aloittamisen jälkeen, mutta rikosten määrä vähenee. Naapurivalvontaan liittyminen seuraa usein rikollisuuden kehityskäyrää. Eniten naapurivalvonta-alueita on Harjunmaalla, missä asuu eniten ihmisiä ja missä tilastojen mukaan on paljon rikollisuutta.

Menetelmän käyttö Suomessa

Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkimuksessa (Salmi & Danielsson 2014) kysyttiin kansalaisten mielipiteitä muun muassa naapurivalvonnasta rikoksia ennaltaehkäisevänä menetelmänä. Puolet vastaajista piti yhteisten asukastapahtumien järjestämistä parhaimpana keinoa ehkäistä häiriökäyttäytymistä ja rikollisuutta omalla asuinalueellaan. Poliisipartioiden ja kameroiden suosio rikoksentorjunnan keinoina oli selvästi pienempi. Kielteisimmin suhtauduttiin vartijoiden lisäämiseen asuinalueella sekä asukkaiden järjestämään vartiointiin ja valvontaan (nk. neighbourhood watch -toiminta). Erityisesti asukkaiden järjestämään valvontaan suhtauduttiin kriittisesti, sillä yli puolet vastaajista (63,6 %) ei pitänyt tämän toimenpiteen käyttöä tarpeellisena omalla asuinalueellaan. Yhtenä syynä tähän voi olla, että Suomessa asuntomurrot eivät ole niin yleisiä kuin muissa pohjoismaissa, erityisesti Tanskassa.

Suomessa esimerkiksi venekerhot ovat perinteisesti valvoneet venesatamien turvallisuutta, ja tämän kaltaisella epävirallisella toiminnalla on saatu ehkäistyä veneisiin kohdistuvia rikoksia. Epävirallisessa toiminnassa on kuitenkin huomioitava, että turvallisuutta valvottaessa ei saa ryhtyä sellaisiin toimenpiteisiin, joihin itsellä ei lain mukaan ole oikeutta.

Suomessa koordinoidun naapurivalvonnan kehittämiseen ei niinkään ole tarvetta, mutta naapuriavun tyyppiselle toiminnalle on. Suomessa ei tällä hetkellä ole koordinoitua naapuriaputoimintaa. Pohjoismaista naapuriapua vastaavaa toimintamuotoa on ehdotettu jo 1990-luvulla rikoksentorjuntaneuvoston laatimassa kansallisessa rikoksentorjuntaohjelmassa Turvallisuustalkoot (1999). Naapuriapu ja muun paikallisen yhteisöllisyyden lisääminen on nostettu uudelleen keskiöön uudessa rikoksentorjuntaohjelmassa Turvallisesti yhdessä (2016-2020).

Vuonna 2012 Sisäisen turvallisuuden ohjelman nojalla rikoksentorjuntaneuvosto asetti työryhmän kehittämään naapuriapu- tai naapuritiimijärjestelmää Suomessa. Naapuriapu-työryhmä tarkasteli asukkaiden mahdollisuuksia osallistua asuinalueensa turvallisuutta ja viihtyisyyttä lisäävän työhön alkuperäistä toimeksiantoa − naapuriapua, naapuriapumalleja ja niiden toimintaedellytyksiä – laajemmin. Työryhmän tausta-ajatus oli, että lisäämällä yhteisöllisyyttä ja ihmisten osallisuutta paikallisyhteisöissä, kuten heidän omilla asuinalueillaan, voidaan vaikuttaa sekä viihtyisyyteen että turvallisuudentunteeseen ja välillisesti myös rikosten ehkäisemiseen. Naapuriapu-työryhmä keskittyi toimivan paikallisyhteisön rakenteiden, yhteisöllisyyden, luottamuksen, sosiaalisen pääoman ja kansalaisyhteiskunnan vahvistamiseen, minkä seurauksena naapuriapu yksittäisten kansalaisten ja/tai paikallistoimijoiden välillä on oma-aloitteista, luonnollinen osa arkea ja kumppanuutta.

Esimerkkinä tästä ovat useat paikallisista olosuhteista käynnistyneet asukasliikkeet ja -aloitteet Kannelmäki-liike, Hyvä kasvaa Järvenpäässä -liike, Uusi paikallisuus -hankkeet sekä uusi, innovatiivinen paikkaperusteinen sosiaalisen naapurustoverkoston rakentaja Nappinaapuri.

Asukasliikkeiden vaikuttavuutta ei ole Suomessa arvioitu.

 

Lisätietoa

Naapuriapu Suomessa

Naapuriapu-työryhmän loppuraportti 

Naapuriapu-työryhmän väliraportti

Naapuriapu-työryhmän suositukset

Turvallisuustalkoot - kansallinen rikoksentorjuntaohjelma 1999

Turvallisempi huominen - Sisäisen turvallisuuden ohjelma 2012

Turvallisesti yhdessä - kansallinen rikoksentorjuntaohjelma 2016-2020

Salmi Venla & Danielsson Petri (2014) Suomalaisten käsityksiä rikoksentorjunnasta – Kansallisen rikosuhritutkimuksen tuloksia 2013. OPTL:n verkkokatsauksia 41/2014.

Naapuriapu muissa maissa

Bennett Trevor, Holloway Katy & Farrington David (2008) The Effectiveness of Neighborhood Watch. The Campbell Collaboration Reviews of Intervention and Policy Evaluations 18.

Brå (2008) Grannsamverkans effekter på brottsligheten. En systematisk forskningsgenomgång. Rapport 2008: 9.

Brå (2012) Grannsamverkan i flerfamiljshus – effektiv och uthållig metod. Rapport från en utvärdering som genomförts som följeforskning.

Grannsamverkan Ruotsin Brån sivuilla.

Samverkan mot brott.

Nabohjælp. Det Kriminalpræventive Råd og TrygFonden.

MTÜ Eesti Naabrivalve.