Pakka-toimintamalli

Pakka-toimintamallin (paikallinen alkoholi-, tupakka- ja pelipolitiikka) tavoitteena on päihdehaittojen ehkäiseminen paikallisesti. Toimintamallissa puututaan alkoholin, tupakan ja rahapelien saatavuuteen.

Tausta

Tutkimuksissa paikallistason yhteisölähtöiset toimintamallit ovat osoittautuneet tehokkaiksi alkoholihaittojen vähentämisessä (Holmila ym. 2009, Karlsson ym. 2013). Vastaavasta paikallisesta toiminnasta on saatu eri vuosikymmenillä paljon hyviä kokemuksia niin Suomessa kuin ulkomaillakin.

Pakka-toimintamallin taustalla on Pakka-hanke, jonka Stakes (nykyinen Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL) toteutti yhteistyössä Hämeenlinnan ja Jyväskylän seutukuntien kanssa vuosina 2004−2008. Hankkeessa keskityttiin alkoholin käytön haittoihin, mutta toimintamallissa kiinnitetään huomiota myös tupakan ja rahapelien aiheuttamiin seurauksiin.

Tavoitteet

Pakka-toimintamallissa puututaan ensisijaisesti alkoholin mutta myös tupakan ja rahapelien paikalliseen saatavuuteen. Tärkeää on rajata alkoholin, tupakan ja rahapelien saatavuutta etenkin alaikäisiltä nuorilta sekä päihtyneiltä henkilöiltä. Saatavuuden rajoittamisella tähdätään alkoholin käytön ja tupakoinnin sekä ongelmia aiheuttavan pelaamisen vähentämiseen. Lisäksi pyritään nostamaan juomisen, tupakoinnin ja rahapelaamisen aloitusikää sekä vähentämään humalajuomista ja sen haittoja.

Kohderyhmä

Paikallisyhteisöt ja kaikki paikalliset toimijat, mutta aikuisten lisäksi etenkin lapset ja nuoret, jotka ovat erityisen alttiita päihteiden haittavaikutuksille.

Menetelmä

Pakka-toimintamallin toteuttamiseen sisältyy eri osakokonaisuuksia. Osakokonaisuuksia ovat vastuullisen myynnin ja elinkeinon omavalvonnan kehittäminen, valvonnan ja lupahallinnon tehostaminen, paikallispoliittinen vaikuttaminen, nuorten ja vanhempien aktivoiminen sekä mediayhteistyö. Osakokonaisuuksiin liittyy konkreettisia hyviä käytäntöjä, joiden toteuttaminen on keskeistä onnistumisen kannalta. Koska tehtäviä on jaettu eri sektoreille, toimintamallilla on hyvä olla alueellinen koordinaattori, joka vastaa toiminnasta kokonaisuutena.

Keskeisiä toimijoita Pakka-toiminnan toteutuksessa ovat koordinaattori, viranomaiset, ravintoloiden ja vähittäismyyntipaikkojen henkilökunta, kunnan työntekijät ja poliittiset päättäjät, järjestötoimijat sekä median edustajat ja kansalaiset, etenkin nuoret ja heidän vanhempansa. Myös monet muut palvelun tuottajat ja yhteisön asukkaat ovat toiminnan kannalta avainasemassa, sillä heillä on monesti tietoa paikallisista ongelmista.

Vaikuttavuus

Pakka-hankkeen vaikutuksia moneen eri osa-alueeseen tutkittiin vertailemalla kohdekaupunkeja, Hämeenlinnaa ja Jyväskylää, kontrollipaikkakuntiin (Holmila ym. 2009). Jonkin verran tehtiin havaintoja myös siitä, että Pakka-hankkeen vaikutukset "valuivat" kohdekaupunkien lisäksi kontrollipaikkakunnille, jotka sijaitsivat samojen läänien alueilla.

Kontrollipaikkakuntiin verrattuna Pakka edesauttoi Hämeenlinnassa ja Jyväskylässä selvästi sitä, että alkoholijuomien saatavuuden säännöstelystä tuli osa paikallista ehkäisevää päihdetyötä. Pakka-toiminta oli hankkeen aikana laajempaa ja kokonaisvaltaisempaa Hämeenlinnan seudulla kuin Jyväskylässä, mutta tähän vaikuttivat jo ennen toiminnan aloittamista olemassa olleet rakenteet ja toimintakulttuuri.

Hämeenlinnassa ikärajakontrollin havaittiin tiukentuneen kaupoissa hankkeen aikana. Osittain ikärajakontrollin tiukkuus Hämeenlinnassa johtui aktiivisesta paikallistoiminnasta jo ennen Pakka-hanketta. Sekä Hämeenlinnassa että Jyväskylässä alkoholin tarjoaminen nuorille vähentyi ja siihen liittyvät asenteet tiukentuivat. Lisäksi päihtyneille anniskelun havaittiin vähentyneen Jyväskylässä.

Hankkeen vaikutuksia on voitu tarkastella myös poliisitilastojen perusteella. Poliisin tietoon tulleita väkivaltatapauksia tarkasteltiin niin ikään vertaamalla Pakka-hankkeen kohdekaupunkeja kontrollipaikkakuntiin. Poliisin tietoon tulleiden pahoinpitelytapausten määrät laskivat Hämeenlinnassa ja sen verrokkialueella vuosina 2004–2006, mutta määrät lähtivät taas nousuun vuonna 2007. Pahoinpitelyjen määrällinen kehitys oli samanlaista myös Jyväskylässä ja sen kontrollikaupungissa tarkasteltuna ajanjaksona. Pakka-hankkeen toimenpiteet eivät siis laskeneet pahoinpitelyiden koko-naismäärää kohdekaupungeissa.

Poliisirekisteristä on mahdollista myös poimia tietoa väkivallan tekopaikan mukaan. Tämä tarkastelu osoitti, että Hämeenlinnan seudun ravintoloissa tapahtuneet väkivaltatapaukset vähenivät Pakka-hankkeen aikana kun taas verrokkipaikkakunnalla määrät nousivat. Jyväskylässä ja sen verrokkialueella ei ollut keskinäistä eroa trendissä; molemmilla alueilla ravintolaväkivalta kasvoi.

Koko kaupungin alueella tapahtuneiden pahoinpitelytapausten määrät eivät vähentyneet Pakka-toiminnan aikana, mutta ravintolaväkivallassa oli Hämeenlinnassa vähenemistä. Tämä tulos viittaa siihen, että ravintoloiden toimintaan tehdyt interventiot vaikuttivat Hämeenlinnassa ravintolaväkivaltaa vähentävästi. Tutkimuksessa todettiin myös, että päivystyspoliklinikalla asioineiden nuorten miesten määrä väheni Hämeenlinnassa hankkeen aikana kun taas verrokkikaupungissa määrät lisääntyivät.

Pakka-hankkeen vaikutusten arviointi perustui Hämeenlinnan ja Jyväskylän kaltaisten kontrollipaikkakuntien valintaan. Kontrollipaikkakunnat olivat kooltaan kohdepaikkakuntien kokoisia ja niillä ei ollut käynnissä Pakka-toimintaa. Tietoja Hämeenlinnan ja Jyväskylän Pakka-hankkeiden toimintaprosesseista kerättiin asiantuntijahaastatteluilla. Ikärajakontrollia ja humalaisille anniskelua tutkittiin ostokokeiden avulla, ja toiminnan vaikutuksista nuoriin saatiin tietoja kouluterveyskyselyistä. Vaikutuksia tutkittiin sekä hanke- että kontrollipaikkakunnilla.

Pakka-hankkeen aikana tehtiin ennen−jälkeen-mittaus poliisin tietoon tulleesta väkivallasta ja päivystyspoliklinikkakäynneistä. Mittaus toteutettiin hanke- ja kontrollipaikkakunnilla.

Menetelmän käyttö Suomessa

Pakka-toimintaa on Hämeenlinnan ja Jyväskylän pilottitoiminnan jälkeen levitetty useille paikkakunnille. Vuonna 2012 Pakka-toimintaa oli sovellettu Suomessa alueilla, joilla asui yhteensä 1,8 miljoonaa suomalaista, ja tämänkin jälkeen toimintaan on tullut mukaan uusia paikkakuntia. Toimintamallin toteuttamisen keinot ovat vaihdelleet eri paikkojen tai alueiden tarpeiden mukaan.

Lisätietoa

Pakka-toimintamallin kotisivu (THL)

Paikallinen alkoholi-, tupakka- ja rahapelihaittojen ehkäisy - Käsikirja yhdessä toteutettavaan Pakka-toimintamalliin. THL 2013.

Holmila, M. & Warpenius, K. & Warsell, L. & Kesänen, M. & Tamminen, I. (2009) Paikallinen alkoholipolitiikka. Pakka-hankkeen loppuraportti. THL 5/2009.

Holmila, M. Päihdehaittojen ehkäisyä paikallisesti ja yhteisöllisesti. Haaste-lehti 1/2015.

Karlsson, T. & Kotovirta, E. & Tigerstedt, C. & Warpenius, K. (toim.) (2013) Alkoholi Suomessa. Kulutus, haitat ja politiikkatoimet. THL, raportti 13/2013.