Uusintarikollisuuden ehkäisy

Kertaalleen rikokseen syyllistyneillä on usein merkittävä riski tehdä rikos uudelleen. Uusintarikollisuutta voidaan vähentää erilaisilla rikoksiin syyllistyneille ja vankeinhoidon asiakkaille suunnatuilla toimilla.

Uusintarikollisuuden vähentäminen on yksi rikoksentorjunnan tehtävistä. Puuttuminen rikosten uusimiseen on myös vankeinhoidon keskeisenä tavoitteena. Tutkimusten mukaan suomalaisista miesvangeista 37–60 prosenttia uusii rikoksen. Uusimisriski vaihtelee seuranta-ajan ja rikoslajin mukaan.  Uusintarikollisuutta ehkäisevät toimenpiteet on kannattavaa suunnitella rikoksentekijätyypin mukaan ja ehkäisytyössä tulisi hyödyntää rikoksentekijöitä koskevaa tutkimustietoa.

Riski uusia rikos on sitä suurempi, mitä useammin vanki on ollut vankilassa. Haastavimpia ovat ns. urarikolliset, jotka tekevät ensimmäiset rikoksensa jo varhain ja jatkavat rikoksia läpi elämänsä. Heidän osuutensa ikäluokasta on noin 1–2 prosenttia, mutta puuttumisen tekee vaikeaksi se, että heille kasaantuvat monenlaiset ongelmat, kuten päihteet, asunnottomuus, työttömyys. 

Uusintarikollisuutta voidaan vähentää ehkäisemällä nuorten rikollisuutta esimerkiksi päihdehoidon, työpajatoiminnan tai nuorisotyön avulla. Myös kontrollin lisäämisellä voi olla rikosaktiivisuutta vähentävä vaikutus nuoriin.

Rikosseuraamusalalla on käytössä ohjelmamuotoista toimintaa uusintarikollisuuden ehkäisemiseksi. Ohjelmat voivat olla erimuotoisia ja eri tarkoituksiin ja ongelmiin keskittyviä kuntouttavia ohjelmia. Ne vaihtelevat muutosmalliensa, laajuutensa, menetelmiensä sekä tavoitteidensa suhteen. Yksi tapa luokitella ohjelmia on jakaa ne motivointi- ja vaikuttavuusohjelmiin.  Motivointiohjelmat toteutetaan yleensä joko yksilö- tai ryhmämuotoisena toimintana. Vaikuttavuusohjelmat ovat pääsääntöisesti ryhmämuotoisia. Rikosseuraamusalalla käytettävät ohjelmat hyväksytään aina akkredi­tointiprosessissa ennen niiden laajamittaista käyttöönottoa.

Motivointiohjelmat ovat yleensä lyhytkestoisia. Niillä pyritään motivoimaan asiakasta muutokseen ja ryhtymään jatkotoimenpiteisiin rikoksista luopumiseksi. Motivointiohjelmien tavoite on, että asiakas tunnistaa käytöksensä ongelmallisuuden, kyseenalaistaa vallitsevan tilanteen ja valmistelee itseään muu­tospäätökseen. Motivointiohjelmissa pyritään herättämään muutosmotivaatiota jat­kotyöskentelyä varten.

Vaikuttavuusohjelmat ovat pidempikestoisia ja useat niistä ovat myös intensiivisiä. Ne on suunnattu asiakkaille, joiden rikoksen uusimisriski on korkea tai keskikorkea. Ohjelmilla pyritään vai­kuttamaan taustalla oleviin ajattelu- ja käyttäytymismalleihin. Ohjelman onnistumisen kannalta on tärkeää arvioida ohjelmaan valittavien asiakkaiden uusimisriskiä ja motivaatiota, sillä ohjelman keskeyttäminen lisää tutkimustiedon mukaan uusimisriskiä. Vaikuttavuusohjelmien tavoitteena on saada asiakas tulemaan ensin tietoiseksi rikoskäyttäyty­mistä ylläpitävistä ajattelu- ja käyttäytymismalleistaan. Tämän jälkeen häntä autetaan arvioimaan uudelleen haitallisia ajattelu- ja käyttäytymismallejaan ja kehittämään niiden tilalle rikoksetonta elämäntapaa tukevia toimintamalleja.

Rikosseuraamusalalla on käytössä myös muita uusintarikollisuuteen vaikuttavia työmuotoja. Niiden toteutuksessa ei tavoitella selkeää muutosta vaan vangin arjen taitojen lisääminen tai ylläpito, erilaisten taitojen opettelu tai informaation lisääminen. Hyviin käytäntöihin kuuluvien kurssien tai ohjelmien tavoitteena on esimerkiksi arjen taitojen harjoittelu, elämänhallinnan kohentaminen tai terveydellisten asioiden huomioiminen. Myös hyvät käytännöt hyväksytään aina Ohjelmatyön ohjausryhmässä ennen niiden käyttöönottoa.

Lisätietoa

Rikosseuraamuslaitoksen Tilastollinen vuosikirja

Kaijalainen (2014) Elinkautisvangit 1980−2013 ja heidän uusintarikollisuutensa. Rikosseuraamuslaitoksen monisteita 5/2014.

Tyni (2015) Vankeinhoidon vaikuttavuus. Onko kuntoutukselle tilastollisia perusteita? Rikosseuraamuslaitos / Itä-Suomen yliopisto.