Rikollisuus Suomessa

Rikollisuustilannetta Suomessa tarkastellaan pääosin poliisin tilastojen perusteella. Myös Tulli ja Rajavartiolaitos kirjaavat rikoksia. Suuri osa tapahtuneista rikoksista jää kuitenkin viranomaisilta piiloon, eikä näitä rikoksia näy tilastoissa. Vakavat rikokset tulevat poliisin tietoon todennäköisemmin kuin lievät rikokset. Voidaan puhua kokonaisrikollisuudesta ja piilorikollisuudesta. Kokonaisrikollisuudesta voidaan arvioida laskemalla yhteen tilastoidun rikollisuuden ja oletetun piilorikollisuuden määrä. Piilorikollisuuden määrää kartoitetaan uhri- ja väestötutkimuksissa.

Rikollisuuden taso vaihtelee eri aikoina yhteiskunnallisten muutosten ja olosuhteiden vaikutuksesta. Rikollisuuden kokonaistasoon vaikuttaa monia eri tekijöitä, joita ovat esimerkiksi taloudelliset suhdanteet ja teknologinen kehitys. Poliisin tietoon tulleen rikollisuuden määrään vaikuttavat esimerkiksi ihmisten kynnys ilmoittaa rikoksista ja ilmoittamisen helppous, kulttuuriset asenteet ja voimassaoleva lainsäädäntö.  

Yleisesti ottaen Suomessa melko pieni joukko aktiivisia rikoksentekijöitä tekee suurimman osan rikoksista. Useista rikoksista tuomitut tekevät ensimmäiset rikoksensa jo hyvin nuorina. Tällä ryhmällä rikollisuus kulkee yleensä käsi kädessä muiden sosiaalisten ongelmien kanssa. Rikollisuuden taso vaihtelee Suomessa jossain määrin myös alueittain ja on kytköksissä alueiden sosioekonomisiin piirteisiin.

Rikollisuuden määrän tietolähteitä

Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutti seuraa ja analysoi rikollisuuden kehitystä. Instituutin julkaisemat Rikollisuustilanne-katsaukset kootaan poliisin tilastotietojen pohjalta. Kansallisessa rikosuhritutkimuksessa kerätään tietoa rikollisuudesta väestökyselyn perusteella.

Tilastokeskuksen Rikos- ja pakkokeinotilasto kuvaa poliisin, Tullin ja Rajavartiolaitoksen tietoon tullutta rikollisuutta ja siihen liittyviä piirteitä. Myös poliisin tilastopalvelu julkaisee tilastokoosteita rikoksista ja poliisin tehtävistä.