Safe Dates – seurusteluväkivallan ehkäisy
Safe Dates on 1990-luvulla Yhdysvalloissa kehitetty, laajaan tutkimusnäyttöön perustuva seurusteluväkivaltaa ehkäisevä toimintaohjelma 13–17-vuotiaille nuorille. Interventiota toteutetaan kouluissa ja se ehkäisee sekä seurusteluväkivallan tekemistä että sen uhriksi joutumista.
Tausta
Suomalaisista seurustelevista nuorista 25 prosenttia on kokenut fyysistä väkivaltaa tai sen uhkaa nykyisen seurustelukumppaninsa tekemänä. Nykyisen seurustelukumppaninsa lyömäksi tai potkimaksi on puolestaan joutunut seurustelevista tytöistä kaksi prosenttia ja pojista yhdeksän prosenttia. (Salmi 2009.) Seurusteluväkivaltaa kokeneilla nuorilla on usein kokemuksia myös muunlaisesta väkivallasta, ja heillä on taustallaan myös tavallista enemmän perheongelmia ja omaa riskikäyttäytymistä (Niemi 2010). Seurusteluväkivallan uhriksi joutumisella ja nuorten muilla ongelmilla vaikuttaa olevan ainakin jonkinlainen yhteys.
Tavoitteet
Ohjelman tavoite on ehkäistä seurustelusuhteissa esiintyvää henkistä ja fyysistä väkivaltaa ja hyväksikäyttöä niiden kaikissa muodoissa. Päämääränä on:
- lisätä oppilaiden tietoja siitä, millainen on terve ja toisaalta epäterve seurustelusuhde,
- lisätä oppilaiden tietämystä seurusteluväkivallasta ja sen syistä ja seurauksista,
- opettaa taitoja ja tietoja, joiden avulla nuoret voivat auttaa itseään tai ystäviään, jotka ovat väkivaltaisessa seurustelusuhteessa ja
- opettaa positiivisen viestinnän, vihanhallinnan ja ongelmanratkaisun taitoja, joiden avulla nuoret kykenevät muodostamaan terveitä seurustelusuhteita.
Kohderyhmä
13–17-vuotiaat nuoret.
Menetelmä
Ohjelma koostuu kymmenestä 50 minuutin oppitunnista, jotka toteutetaan integroituna normaaliin opetukseen. Tunteja voidaan pitää esimerkiksi terveystiedon oppiaineen yhteydessä. Tunteja vetää koulun oma opettaja, ja ohjelman voi toteuttaa joustavasti eri tahdissa esimerkiksi viikoittain tai päivittäin. Ohjelma on mahdollista toteuttaa myös lyhyempänä kuuden tai neljän tunnin kestoisena kokonaisuutena.
Tunneilla käsitellään muun muassa seuraavia teemoja: välittävien ihmissuhteiden/hyväksikäytön tunnistaminen, sukupuolistereotypioiden kyseenalaistaminen, omien vihan tunteiden tunnistaminen ja hallinta sekä hyväksikäytön uhrin ja tekijän auttaminen. Eri aiheita käsitellään tunneilla esimerkiksi roolipelien, pienryhmäkeskusteluiden, tilasto- ja tutkimustiedon, tietovisojen, julistekilpailun, fiktiivisten tarinoiden ja tunnepäiväkirjan kirjoittamisen avulla. Ohjelman viimeisellä tunnilla oppilaat arvioivat ohjelman hyödyllisyyttä ja kiinnostavuutta seurusteluväkivallan ehkäisyssä.
Materiaali
Ohjelma koostuu opettajan materiaalisalkusta, jossa on yksityiskohtaiset kuvaukset ja ohjeet kunkin oppitunnin sisällöstä ja toteutuksesta. Lisäksi ohjelmaan on saatavilla vanhemmille tarkoitettu materiaalisalkku, joka sisältää muun muassa uutiskirjeen ja keskustelunavauslomakkeita, joiden avulla vanhempi voi ottaa nuoren kanssa kotona puheeksi seurusteluväkivaltaan liittyviä asioita.
Vaikuttavuus
Ohjelman vaikuttavuus erilaisen seurusteluväkivallan uhriksi joutumisen ja tekemisen vähentämisen välillä on todistettu useilla kokeellisiin asetelmiin perustuvilla tutkimuksilla, joissa pääaineistona on ollut vuosien 1994–1998 välillä kerätty 1885 amerikkalaisnuorta käsittävä aineisto (Foshee ym. 1998, 2004, 2005). Tulokset osoittavat, että Safe Dates -ohjelmaan osallistuneet nuoret kokevat seurustelusuhteissaan muita vähemmän hyväksikäyttöä ja väkivaltaa. Ohjelman läpikäyneet tekevät myös itse seurustelukumppanilleen vähemmän seksuaalista tai muuta fyysistä väkivaltaa. Myös vakavan henkisen väkivallan uhriksi joutuminen ja sen tekeminen vähenevät ohjelmaan osallistumisen myötä kontrolliryhmään verrattuna.
Arvioinnin menetelmät
Ohjelman vaikutuksia koskevia tutkimustuloksia on julkaistu useina artikkeleina (mm. Foshee ym. 1998, 2004, 2005, 2014), jotka perustuvat samaan vuonna 1994 amerikkalaiskouluissa kerättyyn aineistoon. Fosheen ja kumppaneiden vuonna 1998 tekemä tutkimus osoitti, että yhden kuukauden tarkastelujaksolla ohjelma ehkäisee ja vähentää nuorten tekemää psykologista hyväksikäyttöä ja seksuaalista väkivaltaa seurustelusuhteessa sekä muuttaa ohjelmaan osallistuneiden nuorten asenteita (mm. sukupuolinormit, ongelmanratkaisukyky, tietoisuus tukipalveluista) parempaan suuntaan. Vuonna 2004 tehty tutkimus (Foshee ym.) puolestaan tarkasteli yhden vuoden aikajännettä. Tässä tutkimuksessa huomattiin, että kognitiivisen tason muutokset (mm. asenteet, ongelmanratkaisukyky) säilyivät vuoden tarkasteluajanjaksolla, sen sijaan käyttäytymisen muutokset olivat luonteeltaan lyhytkestoisempia.
Fosheen ym. vuonna 2005 tekemä tutkimus perustui kontrolloituun koeasetelmaan, ja siinä vaikutuksia tutkittiin viitenä eri mittausajankohtana. Tutkimuskohteena olivat 14 julkisen koulun oppilaat Pohjois-Carolinan alueella. Oppilaista osa jaettiin satunnaisesti koeryhmään (osallistuivat Safe Dates -ohjelmaan) ja osa vertailuryhmään (eivät osallistuneet ohjelmaan). Kaikkiaan tutkimukseen osallistui 1885 amerikkalaisnuorta. Kaikki tutkimukseen osallistuneet nuoret täyttivät kyselylomakkeen ennen ohjelman alkua, uudelleen yhden kuukauden, yhden vuoden, kahden vuoden, kolmen vuoden ja lopulta neljän vuoden kuluttua ohjelman päättymisestä. Lomake oli jokaisella kyselykerralla samanlainen. Kyselyn toteuttamishetkellä poissaoleville oppilaille postitettiin lomake erikseen. Näistä lomakkeista vastausprosentti oli 50. Keräysajankohdasta riippuen neljästä yhdeksään prosenttia kokonaisoppilasmäärästä vastasi postitse lähetettyyn kyselyyn. Kaiken kaikkiaan ohjelmaan osallistuminen mitattuna osallistumisena luokkahuoneissa tapahtuneisiin toimintoihin vaihteli 95 ja 97 prosentin välillä eli oli erittäin korkea.
Tutkimuksen (Foshee ym. 2005) tarkoituksena oli tutkia ohjelman vaikuttavuutta vähentää ja ehkäistä psykologista, lievää fyysistä, vakavaa fyysistä ja seksuaalista seurusteluväkivaltaa. Tarkastelussa olivat mukana sekä vaikutukset uhriksi joutumiseen että väkivallan tekemiseen. Tutkimuksen pääkysymyksinä selvitettiin vaihteleeko ohjelman vaikutus (ja sen voimakkuus) sen mukaan onko nuorella omakohtaisia kokemuksia seurusteluväkivallasta ennen ohjelmaan osallistumistaan, ja määrittääkö sukupuoli tai etninen tausta ohjelman pitkäkestoisia vaikutuksia.
Tulosten mukaan sukupuoli tai etninen tausta ei selitä ohjelman vaikutuksia missään ohjelman vaikutusten mittaamisvaiheessa. Toinen keskeinen tulos on, että ohjelmaan osallistuneet nuoret kertoivat syyllistyneensä itse merkittävästi vähemmän sekä psykologisen, lievän fyysisen ja seksuaalisen väkivallan tekemiseen seurustelusuhteissaan kuin ne nuoret, jotka eivät osallistuneet ohjelmaan. Nämä tulokset olivat tilastollisesti merkitseviä ja pysyviä, vaikka nuoren aikaisempi väkivaltakäyttäytyminen seurustelusuhteissa otettiin huomioon. Vaikuttaa siis siltä, että nimenomaan Safe Dates -ohjelmalla oli keskeinen vaikutus myöhempään käyttäytymiseen. Ohjelman sisällöistä erityisesti asenteiden muutos, muutokset sukupuolirooleja koskevissa normeissa ja tietoisuus saatavilla olevista tukipalveluista selittivät eniten vaikutusten voimakkuutta. Tutkimuksen tekijät toteavat, että nuorten ongelmakäyttäytymisen korjaamiseen liittyvät interventiot onnistuvat harvoin pitkäkestoisesti muuttamaan käyttäytymismalleja. Safe Dates -ohjelman menestys johtuneekin pääosin siitä, että sen toteuttaminen oikeassa iässä, kun seurustelut aloitetaan ja käyttäytymismallit ja asenteet eivät ole vielä pysyviä, tehostaa ohjelman vaikutuksia.
Toisaalta vakavaan seurusteluväkivaltaan aikaisemmin syyllistyneiden kohdalla ohjelmalla ei ollut myöhempää väkivaltaa vähentäviä vaikutuksia. Tutkijat toteavatkin, että Safe Dates -ohjelma ei välttämättä sovellu vakavimman väkivallan uhrien ja tekijöiden auttamiseen, sillä he tarvitsevat monesti intensiivisempää ja henkilökohtaisempaa interventiota kuin mitä ohjelma pystyy tarjoamaan. Safe Dates ei tutkimuksen mukaan myöskään onnistunut vähentämään psykologisen hyväksikäytön uhriksi joutumista missään vaikutusten mittausvaiheessa. Tutkijat itse arvelevat, että tulos saattoi johtua fyysisen väkivallan ja sen seurausten liiallisesta korostumisesta oppimateriaalissa lievempien väkivallan muotojen kustannuksella. Näistä puutteistaan huolimatta näyttö Safe Dates -ohjelman vaikuttavuudesta väkivallan vähentämiseksi on varsin vakuuttavaa.
Samaan vuoden 1994 aineistoon perustuneessa tutkimuksessa (Foshee ym. 2014) tarkasteltiin myöhemmin ohjelman vaikutuksia muihin nuorten tekemän väkivallan muotoihin. Tutkimuksessa keskityttiin toisten nuorten väkivallan kohteeksi joutumiseen ja aseen kantamisen yleisyyteen koulussa. Safe Dates -ohjelmaan osallistumisella oli tämänkin tutkimuksen mukaan positiivisia vaikutuksia nuoriin, sillä ohjelmaan osallistuneiden joukossa väkivallan uhriksi joutuminen väheni 12 % ja aseen mukana kantaminen 31 %. Ohjelmaan osallistumisella oli vaikutusta erityisesti vähemmistönuoriin, joiden tekemä väkivalta väheni 23 % ohjelman seurauksena.
Menetelmän käyttö Suomessa
Safe Dates on laajasti käytössä Yhdysvalloissa. Ohjelma ei ole käytössä Suomessa, mutta se on ollut käytössä monissa Euroopan maissa, kuten Kreikassa, Islannissa, Irlannissa, Hollannissa, Sveitsissä ja Iso-Britanniassa.
Suomessa on ollut viime vuosina muutamia nuorten lähisuhdeväkivaltaa ehkäiseviä hankkeita. Mikkelissä toteutetussa My Space, Not Yours! -hankkeessa 2015−2017 yläkoulujen ja toisen asteen oppilaat pohtivat seksuaalisen häirinnän ehkäisemisen keinoja. Hankkeen tavoitteena on kokeilla uusia toimintamalleja, jotka toimisivat kouluympäristössä. THL:n koordinoimassa 15−17-vuotiaille suunnatussa Mun kroppa. Mä päätän -nettikampanjassa pyrittiin lisäämään nuorten tietoisuutta seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja siihen puuttumisesta. Myös sisäministeriön koordinoima Right to Choose -hanke pyrki lisäämään tietoisuutta seksuaalisesta häirinnästä erilaisten nettiaineistojen ja seminaarien avulla.
My Space, Not Yours! -hankkeen taustalla oli kasvava huoli nuorten väkivaltakokemuksista, joita raportoitiin paljon kouluterveyskyselyn 2013 vastauksissa. Moni suomalaisnuori kokee seksuaalista väkivaltaa, häirintää tai väkivallan uhkaa. Nuorille suunnatuille hankkeille olisi jatkuvasti tarvetta Suomessa. Hankkeiden vaikuttavuutta tulisi myös arvioida.
Lisätietoa
Ohjelmaa toteuttavat tahot: Hazelden, Child Trends, Blueprints Programs
Foshee, V. A. & Bauman, K. E. & Arriaga, X. B. & Helms, R. W. & Koch, G. G. & Linder, G. F. (1998) An evaluation of Safe Dates, an adolescent dating violence prevention program. American Journal of Public Health 88:1, 45–50.
Foshee, V. A. & Bauman, K. E. & Ennett, S. T. & Linder, G. F. & Benefield, T. & Suchindran, C. (2004) Assessing the long-term effects of the Safe Dates program and a booster in preventing and reducing adolescent dating violence victimization and perpetration. American Journal of Public Health 94:4, 619–624.
Foshee, V. A. & Bauman, K. E. & Ennett, S. T. & Suchindran, C. & Benefield, T. & Linder, G. F. (2005) Assessing the effects of the dating violence prevention program "Safe Dates" using random coefficient regression modeling. Prevention Science 6:3, 245–258.
Foshee, V.A. & Reyes, L. M. & Agnew-Brune, C. & Simon, T. R. & Vagi, K. J. & Lee, R. D. & Suchindran, C. (2014) The effects of the evidence-based safe dates dating abuse prevention program on other youth violence outcomes. Prevention Science 15:6, 907−916.
Niemi, Jenni (2010) Seurusteluväkivalta nuorten kokemana. Poliisiammattikorkeakoulun raportteja 89/2010.
Salmi, Venla (toim.) (2009) Nuorten rikoskäyttäytyminen ja uhrikokemukset. Nuorisorikollisuuskyselyiden tuloksia 1995−2008. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkimuksia 246.
Suomalaisia hankkeita ja kampanjoita
Right to Choose