Voimaperheet

Voimaperheet on Turun yliopiston lastenpsykiatrian tutkimuskeskuksessa kehitetty toimintamalli neuvolaikäisten lasten käytösongelmien hoitoon. Mallissa yhdistyvät riskiryhmien tunnistaminen ja kohdennettu matalan kynnyksen psykoedukatiivinen vanhempainohjaus, joka annetaan internetin ja puhelimen välityksellä. Uutta teknologiaa hyödyntävän mallin tavoitteena on tunnistaa ongelmat varhaisessa vaiheessa ja puuttua niihin nopeasti.

Neuvolaikäinen lapsiTausta

Kansainvälisten tutkimusten mukaan vähintään 10 prosentilla kouluikäisistä lapsista on mielenterveyteen liittyviä häiriöitä (Collishaw 2015). Tavallisimpia näistä ovat ahdistuneisuushäiriöt, käytöshäiriöt ja aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriöt.

Neuvolaikäisistä lapsista arviolta noin 20 prosentilla on psyykkisiä oireita ja noin 10–30 prosentilla perheistä on tarvetta erityiseen tukeen. Enemmistö lapsista, joilla on tunne-elämän tai käyttäytymisen häiriö, ei kuitenkaan saa ongelmiinsa hoitoa. (Essau 2000, Sourander ym. 2001, Gyllenberg ym. 2014) Hoitoon päädytään usein vasta, kun oireilu on jatkunut pitkään ja toimintakyky on heikentynyt merkittävästi.

Hoitamattomina lapsuusiän psyykkiset ongelmat voivat johtaa muun muassa myöhemmin ilmeneviin sosiaalisiin ja mielenterveyden ongelmiin (Sourander ym. 2005, Sourander ym. 2007). Pitkittäistutkimusten mukaan varhaislapsuuden käytösongelmat ovat voimakkaasti yhteydessä psykososiaalisiin ongelmiin nuoruudessa ja aikuisuudessa ja selkeitä riskitekijöitä myöhempään psyykkiseen ja somaattiseen sairastavuuteen, syrjäytymiseen ja rikollisuuteen (Sourander ym. 2007).

Lapsuusiän käytösongelmat voidaan tunnistaa jo ennen kouluikää. Vanhempainohjaus on niiden vaikuttavin psykososiaalinen hoitomuoto. (Dretzke 2005 & 2009) Se on myös kustannusvaikuttavaa (Edwards ym. 2007) – pitkällä aikavälillä voidaan saavuttaa 3–6-kertaisia säästöjä intervention kustannuksiin nähden. Suurin osa säästöistä kertyy terveyspalveluiden käytön ja rikollisuuden vähenemisestä hoidon myötä (Bonin ym. 2011). Etäavusteiset hoitomuodot on todettu laajassa katsausartikkelissa varteenotettavaksi vaihtoehdoksi lasten lievien ja keskivaikeiden käyttäytymisongelmien hoidossa (Montgomery 2006).

Tavoitteet

Voimaperheet-tutkimuksen tavoitteena on lisätä lapsiperheiden hyvinvointia ja mielenterveyttä sekä ennaltaehkäistä mielenterveysongelmia ja syrjäytymiskehitystä tuomalla perheiden käyttöön uusia tutkittuja ja tehokkaaksi todettuja internetin ja puhelimen välityksellä toteutettavia hoito-ohjelmia. Toimintamallin päämääränä on ongelmien varhainen tunnistaminen ja ennaltaehkäisevä matalan kynnyksen hoito. Se on kehitetty vastaamaan mielenterveyspalveluiden ja niiden tarvitsijoiden kohtaamiin keskeisiin haasteisiin, joita ovat palveluiden heikko saatavuus ja alueellinen epätasa-arvoisuus, mielenterveysongelmiin liittyvä stigma, korkea palveluihin hakeutumisen kynnys ja vähäinen tutkimustieto palveluiden vaikuttavuudesta.

Kohderyhmä

Neuvolan nelivuotistarkastuksen yhteydessä toteutettava väestöseulonta toimii Voimaperheet-mallissa riskissä olevien varhaisessa tunnistamisessa ja oikea-aikaisen tuen tarjoamisessa. Kohderyhmänä ovat nelivuotiaiden lasten vanhemmat, joita pyydetään arvioimaan lapsensa vahvuuksia ja vaikeuksia sekä vaikeuksien kuormittavuutta arjessa.

Menetelmä

Lapsen psykososiaalista toimintakykyä arvioidaan väestötasolla strukturoidulla menetelmällä (Neuvolakysely) lastenneuvolan laajassa nelivuotisterveystarkastuksessa. Tavoitteena on tunnistaa arvioinnin perusteella perheet, jotka hyötyvät Voimaperheet-hoito-ohjelmasta.

Perhe täyttää neuvolan nelivuotistarkastuksen yhteydessä Vahvuudet ja vaikeudet -kyselylomakkeen (SDQ), jonka avulla kartoitetaan lapsen käytösoireita, levottomuus-/tarkkaamattomuusoireita, emotionaalisia oireita (ahdistus ja masennus), ystävyyssuhteita ja sosiaalisia taitoja (kuten empatiakyky ja avuliaisuus). Vastausten perusteella ohjelmaa tarjotaan perheille, joissa nelivuotiaalla lapsella on vanhemman ilmoituksen mukaan kuormittavia käyttäytymisen ongelmia (käytösosion pisteet ≥ 5) ja vanhemmat kokevat lapsella olevan vaikeuksia tunnetilojen, keskittymisen, käyttäytymisen tai muiden ihmisten kanssa toimeen tulemisen kanssa.

Keskeinen tavoite on pitää seulontaprosessi yksinkertaisena sekä siitä aiheutuva työ neuvolan terveydenhoitajille mahdollisimman vähäisenä. Seulontaprosessin tavoitteena on tuottaa seulonnan lisäksi tietoa lapsen psykososiaalisesta hyvinvoinnista sekä perusterveydenhuollolle että lapsen huoltajille. Voimaperheet-työryhmä laatii arvioinnista palautteen terveydenhoitajalle tai lääkärille ja ottaa yhteyttä suoraan perheeseen ja selvittää strukturoidulla puhelinhaastattelulla vanhemman halukkuuden hoito-ohjelman läpikäymiseen.

Hoito-ohjelma sisältää 11 erilaista teemaa, joita vanhemmat harjoittelevat perhevalmentajan ohjauksessa viikoittaisessa puhelussa noin kolmen kuukauden ajan. Näitä ovat muun muassa hyvän huomaaminen lapsen toiminnassa, huomion jakaminen, tilanteiden suunnittelu kotona ja kodin ulkopuolella, siirtymätilanteiden ennakointi ja yhteistyö päiväkodin kanssa. Lapsen molemmat huoltajat pyritään sitouttamaan hoito-ohjelmaan. Ohjelmaa käytetään suojatun internetyhteyden ja puhelimen välityksellä. Verkkosivustolle on koottu hoito-ohjelmassa käytettävä kirjallinen oppimateriaali, tehtävät sekä oppimista tukevaa ääni- ja videomateriaalia. Hoito-ohjelman jälkeen perheet saavat kertauspuhelun ja sähköistä kertausmateriaalia kahteen vuoteen asti hoidon alkamisesta. Sivusto jää perheen käyttöön hoito-ohjelman päätyttyä ja siihen on helppo palata koska tahansa myöhemmin. Hoito-ohjelma mukautuu asiakaslähtöisesti perheen aikatauluihin ja muuttuviin tilanteisiin. Perhettä kannustetaan hoito-ohjelman läpikäymiseen esimerkiksi sähköposti- ja tekstiviesteillä.

Perhevalmentajat ovat terveydenhuollon ammattihenkilöitä, joilla on kokemusta perheiden ja lasten kanssa työskentelystä. Perhevalmentaja työskentelee perheen kanssa strukturoidun käsikirjoituksen puitteissa ja työn laatua seurataan systemaattisesti. Näin vahvistetaan menetelmän vaikuttavuutta ja varmistetaan, että perheet saavat yhdenmukaisen hoidon. Perhevalmentajat saavat työnohjausta ja heillä on mahdollisuus konsultoida lastenpsykiatrian erikoislääkäriä. Tarvittaessa perhe ohjataan muiden sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen piiriin.

Vaikuttavuus

Voimaperheet-vanhempainohjaustutkimus on mittava. Sen vaikuttavuutta on tutkittu väestöseulontaan perustuvalla satunnaistetulla kontrolloidulla tutkimuksella (RCT), joka perustuu väestöseulontaan ja digitaalisessa hoitoympäristössä toteutettavaan vanhempainohjaukseen.

Kaikille tutkimusajankohtana 4 vuotta täyttäneiden lasten suomen- tai ruotsinkielisille huoltajille lähetettiin väestörekisteritietojen perusteella SDQ-lomake, jolla seulottiin neuvolan laajaan terveystarkastukseen tulevat lapset (n=4656).

Satunnaistettuun tutkimukseen osallistui 464 perhettä Varsinais-Suomesta vuosina 2010–2014. Puolet perheistä sai 11-viikkoisen hoito-ohjelman. Hoito-ohjelman jälkeen perheet saivat kertauspuhelun ja sähköistä kertausmateriaalia aina kahteen vuoteen asti hoidon alkamisesta. Vertailuryhmän perheet saivat vanhemmuuden taitoja tukevan tietopaketin sekä yhden puhelun perhevalmentajalta.

Hoito-ohjelmaan osallistuneessa ryhmässä lasten käytösongelmat vähenivät ja vanhemmuuden taidot paranivat merkittävästi verrattuna pelkän vanhemmuuden tietopaketin saaneeseen verrokkiryhmään. Vuoden seurannassa yli 80 prosenttia valmennusta saaneiden perheiden lapsista ei olisi enää valikoitunut hoito-ohjelmaan käyttäytymisen ongelmien takia. Suppeampaa tukea saaneissa verrokkiryhmän perheissä vastaava luku oli 66 prosenttia. Ohjelma vähensi lisäksi lasten ahdistuneisuutta, mielialaoireita ja uniongelmia sekä paransi lasten empatiakykyä verrattuna vertailuryhmään vuoden seuranta-aikana. Lisäksi interventioryhmän perheet käyttivät lähes puolet vähemmän terveyspalveluita kuin verrokit. Vanhempien tyytyväisyys ohjelmaan oli huomattavan korkea. Yli 90 prosenttia vanhemmista olisi valmis käymään ohjelman tarvittaessa uudelleen tai suosittelemaan sitä myös muille lapsiperheille. (Sourander ym. 2016)

Merkittävää on, että ryhmien väliset erot säilyivät kahden vuoden kuluttua hoidosta (Sourander ym. 2018). Tutkimus myös tavoitti suurimpaan riskiryhmään kuuluvat perheet, jotka usein eivät saa tarvitsemiaan palveluja (Sourander ym. 2016, Fossum ym. 2016).

Menetelmän käyttö Suomessa

Voimaperheet-toimintamallia on implementoitu useaan kuntaan, kuntayhtymään ja maakuntaan Suomessa (lokakuussa 2018: Kainuu, Eksote, SOITE, Siun sote, JIK, Härkätien sote-palveluiden yhteistoiminta-alue, Forssan seudun hyvinvointikuntayhtymä, Tampere, Kouvola, Turku, Espoo, Lahti, Naantali, Parainen ja Tuusula). Tällä hetkellä toimintamalli tavoittaa lähes kolmasosaan kohdeväestöstä. Voimaperheet-väestöseulontaan on osallistunut kaikkiaan yli 25 000 perhettä implementaatiovaiheessa. Vanhempainohjausohjelman on suorittanut kaikkiaan 1300 perhettä.

Lisätietoa

Voimaperheet-tutkimushankkeen verkkosivut www.utu.fi/voimaperheet

 

Kirjallisuutta

Bonin E, Stevens M, Beecham J, Byford S, Parsonage M. Costs and longer-term savings of parenting programmes for the prevention of persistent conduct disorder: a modelling study. BMC Public Health 2011;11:803.

Dretzke J, Davenport C, Frew E, Barlow J, Stewart-Brown S, Bayliss S, Taylor RS, Sandercock J, Hyde C. The clinical effectiveness of different parenting programmes for children with conduct problems: A systematic review of randomised controlled trials. Child Adolesc Psychiatry Ment Health 2009;3(1):7.

Dretzke J, Frew E, Davenport C, Barlow J, Stewart-Brown S, Sandercock J, Bayliss S, Raftery J, Hyde C, Taylor R. The effectiveness and cost-effectiveness of parent training/education programmes for the treatment of conduct disorder, including oppositional defiant disorder, in children. Health Technol Assess 2005;9(50):iii, ix-x, 1-233.

Edwards R, Céilleachair A, Bywater T, Hutchings J. Parenting programme for parents of children at risk of developing conduct disorder: cost effectiveness analysis. BMJ 2007;10:682–6.

Fossum S, Ristkari T, Cunningham C, McGrath PJ, Suominen A, Huttunen J, Lingley-Pottie P, Sourander A. Parental and child factors associated with participation in a randomised control trial of an Internet‐assisted parent training programme. Child Adolesc Psychiatry Ment Health 2018;23(2):71–77.

Gyllenberg D, Gissler M, Malm H, Artama M, Hinkka-Yli-Salomäki S, Brown AS, Sourander A. Specialized service use for psychiatric and neurodevelopmental disorders by age 14 in Finland. Psychiatr Serv 2014;65(3):367–73.

Montgomery P, Bjornstad G, Dennis JA. Media‐based behavioural treatments for behavioural problems in children. Cochrane Database Syst Rev 2006; Issue 1. Art. No.: CD002206. DOI: 10.1002/14651858.CD002206.pub3.

Sourander A, Helstelä L, Ristkari T, Ikäheimo K, Helenius H, Piha J. Child and adolescent mental health service use in Finland. Soc Psychiatry Psychiatr Epidemiol 2001;36(6):294-8.

Sourander A, McGrath PJ, Ristkari T, Cunningham C, Huttunen J, Hinkka-Yli-Salomäki S, Kurki M, Lingley-Pottie P. Two-year Follow-Up of Internet and Telephone Assisted Parent Training for Disruptive Behavior at Age 4. J Am Acad Child Adolesc Psychiatry 2018;57(9):658-668.e1.

Sourander A, McGrath PJ, Ristkari T, Cunningham C, Huttunen J, Lingley-Pottie P, Hinkka-Yli-Salomäki S, Kinnunen M, Vuorio J, Sinokki A, Fossum S, Unruh A. Internet-Assisted Parent Training Intervention for Disruptive Behavior in 4-Year-Old Children: A Randomized Clinical Trial. JAMA Psychiatry 2016;73(4):378-87. doi: 10.1001/jamapsychiatry.2015.3411.

Sourander A, Multimäki P, Nikolakaros G, Haavisto A, Ristkari T, Helenius H, Parkkola K, Piha J, Tamminen T, Moilanen I, Kumpulainen K, Almqvist F. Childhood predictors of psychiatric disorders among boys: A prospective community-based follow-up study from age 8 years to early adulthood. J Am Acad Child Adolesc Psychiatry 2005;44(8):756–67.

Sourander A, Jensen P, Davies M, Niemelä S, Elonheimo H, Ristkari T, Helenius H, Sillanmäki L, Piha J, Kumpulainen K, Tamminen T, Moilanen I, Almqvist F. Who is at greatest risk of adverse long-term outcomes? The Finnish from a boy to a man study. J Am Acad Child Adolesc Psychiatry 2007;46(9):1148–61.