Rikos- ja riita-asioiden sovittelu
Rikos- ja riita-asioiden sovittelu on lakisääteinen palvelu, jossa rikoksesta epäilty ja rikoksen uhri kohtaavat toisensa luottamuksellisesti puolueettomien sovittelijoiden välityksellä. Sovittelijat ovat vapaaehtoisia, tehtävään koulutettuja henkilöitä ja sitoutuneita noudattamaan vaitiolovelvollisuutta.
Sovittelijat mahdollistavat ja edistävät rikoksen osapuolten välistä vuoropuhelua. Lisäksi sovittelijat huolehtivat, että molemmat osapuolet tulevat kuulluksi ja että sovittelun lopputulos syntyy osapuolten vapaasta tahdosta ja yhteisenä päätöksenä.
Sovitteluun osallistuvat
- rikoksen osapuolet
- kaksi sovittelijaa
- mahdolliset erikseen sovittavat avustajat, tukihenkilöt tai tulkit
- alaikäisten ja vajaavaltaisten tapauksissa huoltaja tai edunvalvoja.
Oikeudenkäynnistä poiketen sovittelu on aina vapaaehtoista, ja se edellyttää kaikkien osanottajien suostumusta. Sovittelussa käsitellään rikoksesta seuranneita vahinkoja ja pyritään löytämään molempia osapuolia tyydyttävä ratkaisu niiden hyvittämiseksi. Erimielisyyksiä ja ongelmia pyritään ratkaisemaan keskustellen ja neuvotellen. Sovittelussa oleellista on, että rikoksen osapuolet saavat itse vaikuttaa oman asiansa käsittelyyn.
Sovittelun eteneminen
Sovittelu alkaa sovittelutoimistoon lähetettävästä sovittelualoitteesta. Sovittelualoitteen voi tehdä joko rikoksen osapuoli, poliisi, syyttäjä tai muu viranomainen. Alaikäisten tapauksissa sovittelualoitteen voi tehdä myös nuoren huoltaja ja vajaavaltaiseksi julistettua täysi-ikäistä henkilöä koskevassa asiassa edunvalvoja. Sovittelualoitteen tekoa helpottamaan on laadittu sovittelualoitelomake, joka on saatavilla THL:n sivuilla. Samoilta sivuilta voit etsiä myös lähimmän sovittelutoimistosi yhteystiedot.
Sovittelutoimistossa arvioidaan, sopiiko rikos sovitteluun. Tarvittaessa rikoksesta epäilty ohjataan lisäpalvelujen, kuten päihdehuollon tai nuorisopalvelujen pariin. Sovittelun järjestämiseksi sovittelutoimisto ottaa yhteyttä osapuoliin sekä hankkii asiaan liittyvät tiedot ja asiakirjat. Ennen varsinaista sovittelutapaamista sovittelijat voivat järjestää rikoksen osapuolten kanssa erillistapaamiset, joissa osapuolet saavat purkaa turvallisesti ja yksityisesti rikokseen liittyviä tunteitaan sekä odotuksiaan sovittelusta. Osapuolet ja sovittelijat tapaavat sovitteluistunnossa. Tapaamisessa käytyjen keskustelujen pohjalta laaditaan sovittelijoiden avustuksella sopimus yhdessä sovituista asioista, joiden toteutumista sovittelutoimisto seuraa.
Sovittelusopimus ja vahingonkorvaus
Sovittelun päätteeksi osapuolet voivat laatia sopimuksen, joka sitoo osapuolia oikeudellisesti ja jossa sovitaan mahdollisesta vahingonkorvauksesta. Sovittelussa voidaan sopia, että sovittelutoimisto seuraa sopimuksen toteutumista.
Tyypillisin vahingonkorvaustapa on raha, mutta tilanteesta riippuen myös työkorvaus, anteeksipyyntö, omaisuuden palautus, käyttäytymissopimus tai näiden yhdistelmä on mahdollinen. Vahingon korvaava työ voidaan tehdä vahingon kärsineessä yrityksessä tai kolmannelle taholle lahjoitetulla työllä. Sovittelutoimisto vakuuttaa työkorvauksen suorittajan henkilövahinkojen varalta.
Menetettyyn omaisuuteen liittyvät vakuutukset on syytä selvittää ennen sovittelusopimuksen laadintaa. Jos vakuutusyhtiö korvaa vahingon, uhri voi sopia sovittelussa vain omavastuuosuuden korvaamisesta.
Kumpi tahansa osapuoli voi missä tahansa vaiheessa keskeyttää sovittelun, jolloin asian ratkaiseminen jää oikeusviranomaisille. Rikosoikeudelliseen menettelyyn voidaan palata myös, jos tekijä ei syystä tai toisesta noudata sopimusta esimerkiksi jättämällä tulematta työhön, jolla vahinko on sovittu korvattavan.
Sovittelussa ei ratkaista rikosoikeudellista syyllisyyttä, mutta sovinnolla voi olla vaikutusta oikeusviranomaisten päätöksiin. Rikoksen laadusta riippuen sovittelun seurauksena viranomaiset voivat luopua toimenpiteistä tai lieventää niitä.