PATHS
Vaihtoehtoisten ajattelumallien tukemiseen perustuva PATHS (Promoting Alternative Thinking Strategies) on lapsille suunnattu sosiaaliseen kehitykseen keskittyvä toimintaohjelma. PATHSin tavoitteena on parantaa lasten sosiaalisia taitoja ja tunnetaitoja sekä vähentää käytösongelmia.
Tausta
Alun perin ohjelma kehitettiin yhdysvaltalaisten kuulovammaisten lasten tarpeisiin 1980-luvulla. Sen jälkeen ohjelma on levinnyt moniin maihin sekä universaalina että erityisryhmille kohdennettuina versioina. Jälkimmäisessä ohjelman sovelluksessa kohteena ovat lapset, joilla on kohonnut riski ongelmakäyttäytymiseen.
Tavoitteet
Ohjelman tavoitteina on ehkäistä ja vähentää lasten käytöshäiriöitä ja tunne-elämän ongelmia, vahvistaa emotionaalista kompetenssia. Ohjelman tavoitteena on myös, että lapset sisäistävät PATHSin opetukset niin hyvin, että he osaavat hyödyntää taitoja myös luokkahuoneen ja koulupäivän ulkopuolella. Tämän mahdollistamiseksi ohjelma tarjoaa erilaisia toimintamalleja ja strategioita, joita sekä opettajat että vanhemmat voivat toteuttaa kasvatustyössään.
Kohderyhmä
Kohderyhmänä ovat 3–12-vuotiaat lapset.
Menetelmä
PATHS-menetelmää toteutetaan tavallisen luokkaopetuksen yhteydessä. Opetus sisältyy opetussuunnitelmaan, ja ohjelman vetäjänä toimii luokan oma opettaja. Myös vanhempia kannustetaan hyödyntämään ohjelman sisältöjä lasten kanssa kotona. PATHS-opetuksessa pyritään muun opetuksen rinnalla vahvistamaan esimerkiksi kirjoittamisen, lukemisen ja kuuntelemisen taitoja.
PATHS-opetus vastaa kestoltaan noin kahden vuoden tavallista opetusta. Oppitunteja toteutetaan kahdesta kolmeen kertaan viikossa vähintään 20−30 minuuttia kerrallaan. Oppituntien aikataulut voidaan sovittaa kunkin luokan tai ryhmän tarpeisiin. Yleisen PATHS-version rinnalla toteutetaan myös päiväkoti- ja esikouluopetukseen osallistuville 3−6-vuotiaille suunnattua versiota ohjelmasta. Molempien versioiden oppituntien harjoitukset voivat pitää sisällään monipuolisesti esimerkiksi piirtämistä, lukemista, laulamista, matemaattisten pulmien ratkomista.
Ohjelmaan sisältyy erillistä opettajakoulutusta ja opetusmateriaalia, joiden tarkoitus on tarjota opettajille systemaattisesti rakennetut ohjeet siihen, miten lisätä lasten emootioiden tunnistamista, itsekontrollia, sosiaalista kompetenssia, positiivisia ryhmäsuhteita ja ongelmanratkaisutaitoja. Vanhemmille kohdennettuun kirjalliseen materiaaliin sisältyy kotiin lähetettäviä kirjeitä, monisteita ja kotitehtäviä. Niiden tarkoitus on paitsi tiedottaa ohjelmasta vanhemmille myös sitouttaa heidät ohjelman toteutukseen.
Vaikuttavuus
PATHsin vaikuttavuutta on tutkittu lukuisissa satunnaistetuissa koeasetelmissa viimeisten 30 vuoden aikana, lähinnä Yhdysvalloissa. Näihin tutkimuksiin on osallistunut tavallisia ja erityistarpeisia (esim. kuulovammaisia) lapsia. Sekä peruskouluikäisiä että tätä nuorempia lapsia on tutkittu. Erilaisten ohjelmaan osallistuneiden lasten kohdalla on saatu yhtä lailla positiivisia tuloksia: ohjelman avulla on onnistuttu tukemaan lasten tervettä kehitystä ja koulunkäyntiin liittyviä taitoja sekä vähentämään tunne-elämän ongelmia.
Tulokset ovat olleet johdonmukaisia tutkimusasetelmasta ja -menetelmästä riippumatta. Itse ilmoitettuun tietoon perustuvissa hankkeissa sekä opettajat että lapset ovat raportoineet vaikutuksista samalla tavalla. Yhdenmukaisia tuloksia on saatu myös haastattelututkimuksilla ja psykologisilla kokeilla. Merkittävä tekijä tutkimusaineiston luotettavuuden arvioinnissa on, että tutkimuksissa on käytetty hyvin yhteensopivia kontrolliryhmiä. Tämä on olennaista kun halutaan arvioida lapsiin kohdistuvan ohjelman vaikutuksia, sillä lasten käytös muuttuu luontaisesti sitä mukaan kun he kasvavat ja kehittyvät. Siten monet havaitut vaikutukset eivät välttämättä selittyisi ohjelmaan osallistumisella, jos luotettavia vertailuryhmiä ei olisi tutkimuksissa muodostettu.
Arvioinnin menetelmät
Yhdysvalloissa on tehty lukuisia arviointitutkimuksia PATHSista. Seuraavassa esitellään tarkemmin kaksi kontrolloituun koeasetelmaan perustunutta tutkimusta, joista jälkimmäisessä asetelmaan on kuulunut myös seurantatutkimus.
Conduct Problems Prevention Research Group (1999a) tarkasteli PATHS-ohjelman vaikutusta 6–7-vuotiaiden lasten käyttäytymiseen. Kyseessä oli satunnaistettu koeasetelma, jossa tutkittiin paitsi ohjelman universaaleja vaikutuksia tavallisessa lapsiryhmässä myös ohjelman vaikutuksia osana laajempaa käytöshäiriöiden keinoarsenaalia. Tutkimuksen kohteena oli 7560 lasta, joista 10 prosentilla oli tunnistettu kohonnut riski ongelmakäyttäytymiseen.
Tutkimuksessa toteutettiin hieman muokattu versio PATHSista, jossa 80 % käytetyistä menetelmistä perustui alkuperäiseen ohjelmaan. Ohjelman kohdistettiin lapsille, jotka olivat muidenkin antisosiaalisuutta vähentävien interventioiden kohteena (koeryhmä) sekä lapsille, jotka eivät olleet (kontrolliryhmä). Koeryhmän lapsille tarjottiin lisäksi opinto-ohjausta, heidän vanhemmilleen koulutusta ja mahdollisuus sosiaalialan ammattilaisten kotikäynteihin.
Tulokset ohjelman universaaleista vaikutuksista (kontrolliryhmä) osoittivat, että ohjelma vähensi aggressiivisuutta ja hyperaktiivista, häiritsevää käyttäytymistä koululuokissa. Lisäksi ohjelmaan osallistuneissa luokissa oli vertaisarvioiden mukaan positiivisempi ilmapiiri kuin kontrolliryhmien luokissa. Samaa koeryhmää kolme vuotta myöhemmin tarkastellut seurantatutkimus osoitti, että ohjelman vaikutukset olivat pitkäkestoisia sekä lasten että vanhempien kohdalla (Conduct Problems Prevention Research Group 1999b).
Toisessa yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa (Bierman ym. 2010) PATHSin vaikutuksia tutkittiin pitkittäisaineistoon perustuvalla asetelmalla, jossa tutkittavia lapsia oli 2937. Lapset edustivat eri etnisiä taustoja ja he pysyivät koko tutkimuksen ajan joko interventiokouluissa tai kontrollikouluissa. Koulujen sijainnit oli määritelty satunnaistetulla otannalla kolmelle eri paikkakunnalle Yhdysvalloissa.
Tutkimuksessa selvitettiin sekä opettajien että oppilaiden käsityksiä aggressiivisuudesta, hyperaktiivisesta käytöksestä ja sosiaalisesta kompetenssista. Ohjelman käyttöä seurattiin kolmen vuoden ajan, luokalta 1 luokalle 3. Tutkimus selvitti ohjelman päävaikutuksia ja sitä, miten oppilaan yksilölliset ominaisuudet (mm. ongelmakäyttäytymisen aste, sukupuoli) että sosioekonomiset tekijät (mm. perheen tulotaso) olivat yhteydessä ohjelman vaikuttavuuteen.
Sekä opettajien että oppilaiden näkemysten mukaan PATHSilla oli positiivisia vaikutuksia aggressiivisuuteen ja antisosiaalisen käyttäytymiseen, mutta vaikutukset olivat voimakkuudeltaan pieniä. Lisäksi ohjelmalla oli opettajien mukaan lieviä positiivisia vaikutuksia oppimistuloksiin. Oppilaiden arvioissa sukupuolella oli suuri merkitys; ohjelman nähtiin merkittävästi parantaneen ainoastaan poikien käyttäytymistä.
Tutkimuksessa havaittiin lisäksi, että valtaosa ohjelman vaikutuksista oli yhteydessä oppilaan yksilöllisiin ja sosioekonomisiin taustatekijöihin. Tutkimus osoitti muun muassa, että ohjelman vaikutukset ovat sitä suurempia, mitä huono-osaisempia oppilaat ovat. Myös aggressiivisuus väheni eniten niillä oppilailla, jotka olivat alun perin keskimääräistä aggressiivisempia. Riskiryhmän lapsille suunnattu laajennettu paketti erilaisia interventioita vähensi aggressiivista käyttäytymistä ja paransi lasten sosiaalisia ja emotionaalisia taitoja.
Menetelmän käyttö Suomessa
Ohjelma ei ole käytössä Suomessa.
Tutkimukset ovat osoittaneet, että hyvin toteutettuna sosiaaliseen kehitykseen keskittyvät ohjelmat ehkäisevät merkittävästi aggressiivisuutta väestötasolla sekä lisäävät sosiaalista kompetenssia ja oppimishalukkuutta ja -tuloksia.
Laajempi Fast Track -interventio, johon sisältyi PATHS ja joka kohdistui korkean riskin lapsiin, on myös todettu kustannustehokkaaksi (Foster & Jones 2003).
PATHSia tarkastellut mittava tutkimusmateriaali ei ole tuonut esiin mitään negatiivisia yksilötason vaikutuksia. Korkeatasoisen ohjelman implementoinnin ja vahvan rehtorien tuen on nähty olevan olennaisia tekijöitä ohjelman onnistumiselle (Kam ym. 2003). Sen sijaan ohjelman myönteiset vaikutukset ovat tutkimusmateriaalin valossa kiistattomia. On syytä uskoa, että PATHSia voidaan soveltaa Suomen kouluissa yhtä hyvin tuloksin kuin muissakin maissa.
Lisätietoa
Bierman, Karen L. & Coie, John D. & Dodge, Kenneth A. & Greenberg, Mark T. & Lochman, John E. & McMahon, Robert J. & Pinderhughes, Ellen (2010) The Effects of a Multiyear Universal Social-Emotional Learning Program: The Role of Student and School Characteristics. Journal of Consulting & Clinical Psychology 78:2, 156–168.
Conduct Problems Prevention Research Group (1999a) Initial impact of the Fast Track prevention trial for conduct problems: I. The high-risk sample. Journal of Consulting and Clinical Psychology 67:5, 631–647.
Conduct Problems Prevention Research Group (1999b) Initial impact of the Fast Track prevention trial for conduct problems: II. Classroom effects. Journal of Consulting and Clinical Psychology 67:5, 648–657.
Foster E.M. & Jones D. & Conduct Problems Prevention Research Group (2006) Can a costly intervention be cost-effective? An analysis of violence prevention. Archives of General Psychiatry 63:11, 1284–1291.
Kam C. & Greenberg M.T. & Walls C.T. (2003) Examining the role of implementation quality in school-based prevention using the PATHS curriculum. Prevention Science 4:1, 55–63.