FRIENDS

FRIENDS on lasten ja nuorten mielen hyvinvointia tukeva ohjelma, jonka tavoitteena on ennaltaehkäistä ahdistusta ja masennusta. Ohjelmassa opetellaan tunnistamaan ja käsittelemään tunteita ja arkipäiväisiä vastoinkäymisiä. Ohjelmasta on käytössä eri-ikäisille lapsille soveltuvia versioita, joiden sisältöä voidaan toteuttaa erilaisissa ryhmissä tai yksilötyönä.

Tausta

Ahdistushäiriöt ovat tyypillisimpiä lapsuusiän psykologisia ongelmia, ja niillä on vakavia seurauksia lapsen sosiaaliselle kehitykselle ja sopeutumiselle. Tutkimusten mukaan moni aikuisiällä ahdistushäiriöistä kärsivä kertoo ongelmien alkaneen jo lapsuudessa. Lapsuudenaikaiset mielenterveysongelmat ovat yksi merkittävä rikollisuuden ja väkivallan riskitekijä sekä lapsuudessa että myöhemmin elämässä.

FRIENDS on yhteisöllisesti orientoitunut interventio, joka perustuu selkeään teoreettiseen malliin. Ohjelma ottaa huomioon kognitiivisia, fysiologisia ja käyttäytymiseen liittyviä prosesseja, jotka tutkimustiedon mukaan ovat yhteydessä ahdistuksen syntyyn ja kokemiseen. Ohjelman on kehittänyt australialainen psykologian professori Paula Barrett. Se perustuu kattavaan tieteelliseen tutkimukseen ja arviointiin ja on käytössä eri puolilla maailmaa.

Kohderyhmä

FRIENDS-toiminnan kohderyhmänä ovat 4–16-vuotiaat lapset ja nuoret. Ohjelmasta on käytössä eri versiot eri-ikäisille. Suomessa on käytössä kolme FRIENDS-versiota: 4−8-vuotiaille tarkoitettu Fun Friends, 9−12-vuotiaille tarkoitettu Lasten Friends sekä 13−16-vuotiaille tarkoitettu Nuorten Friends. Australiassa ohjelmasta on käytössä myös 16-vuotiaille ja sitä vanhemmille suunnattu Adult Resilience -toimintamuoto, jossa tuetaan aikuisuuteen valmistautuvia teini-ikäisiä ja aikuisia ajankohtaisissa elämänmuutoksissa.

Ohjelmaa toteutetaan monimuotoisissa toimintaympäristöissä ja erikokoisissa ryhmissä tai yksilötyössä varhaiskasvatuksen ja kouluopetuksen yhteydessä. Ohjelman eri versioissa käsitellään samoja teemoja, mutta niiden toteuttamistapoja voidaan vaihdella ikäryhmien tarpeen mukaan.

Ohjelman vetäjinä toimivat Suomessa FRIENDS-koulutuksen läpikäyneet opettajat tai muu koulujen henkilökunta. Myös esimerkiksi terveydenhuollon tai nuorisotyön ammattilaiset sopivat vetäjiksi. Vanhempien kiinnostus ja osallistuminen ohjelmaan on tärkeää. Tavoitteena on, että koko perhe yhdessä pohtii FRIENDS-ohjelman sisältöjä.

Menetelmä

FRIENDS-ohjelma perustuu ryhmä- ja vertaisoppimiseen ja se koostuu yhteensä 12 tapaamisesta. Tapaamisten tarkemmat työmuodot riippuvat ikäryhmästä ja ohjelmaversioista.

Fun Friends -versiossa lapset opettelevat ymmärtämään omia sekä muiden tunteita leikkien, satujen ja muiden harjoitteiden avulla. Lasten Friends -versiossa pyritään käsittelemään arkipäiväisiin tilanteisiin liittyviä huolia ja käsittelemään tunteita erilaisten toiminnallisten harjoitusten sekä keskustelujen avulla. Nuorten Friends -version toiminnallisissa harjoituksissa hyödynnetään esimerkiksi draaman keinoja ja lisäksi tehdään pari- ja ryhmätöitä. Tavoitteena on kehittää tunne-, ongelmanratkaisu- ja kommunikaatiotaitoja sekä parantaa nuorten itsetuntoa.

Fun Friends ja Lasten Friends -ohjelmissa tarjotaan myös materiaalia lasten vanhemmille, jotta he voivat tukea lasta kehittymisessä ja oppimisessa. Lasten ja nuorten ohjelmaversioon osallistuvat koululaiset saavat lisäksi oman työkirjan, jonka harjoituksia he voivat tehdä itsenäisesti.

FRIENDS-ohjelmaa toteutetaan koko koululuokalle opetussuunnitelmaan upotettuna ilman kliinisten arvioiden tai mielenterveysdiagnoosien tekemistä. Ajatuksena on, että kun ohjelmaa toteutetaan universaalisti, vältytään lasten leimaamiselta rauhattomiksi tai poikkeaviksi. Ohjelman on todettu olevan tehokas menetelmä ahdistushäiriöiden ehkäisemiseksi riippumatta siitä, toteuttaako sitä FRIENDS-koulutettu luokanopettaja vai psykologi (Barret ja Turner, 2001).

Fun Friends -versioon kuuluvat ryhmänohjaajan opas sekä osallistuvien lasten perheille tarkoitettu materiaali. Lasten ja nuorten Friends -versioissa käytössä ovat työkirjat lapselle tai nuorelle sekä ohjaajan opas. Aseman Lapset ry:n nettisivuilta löytyy lisäksi linkki sähköiseen extranet-materiaalipankkiin, jossa on lisämateriaalia ohjelman toteuttamisen tueksi.

Vaikuttavuus

Tutkimustieto FRIENDS-ohjelman vaikuttavuudesta on laajaa ja vakuuttavaa. Ohjelmasta on tehty kansainvälisesti lukuisia koe−kontrolliasetelmaan sekä ohjelmaan osallistuneiden haastatteluihin perustuvia arviointitutkimuksia vuodesta 1996 lähtien. Nykyään ohjelma on käytössä useassa maassa. Myös maailman terveysjärjestö WHO (2004, 42–43) on suositellut ohjelmaa lupaavana menetelmänä ahdistuneisuuden ja masennuksen ehkäisyssä.

Useat tutkimukset (esim. Barrett & Turner 2001; Lock & Barrett 2003; Lowry-Webster ym. 2001, 2003) ovat osoittaneet, että FRIENDS-ohjelma vähentää ahdistus- ja depressio-oireita heti ohjelman päätyttyä ja että vaikutukset säilyvät vielä kuukausia ohjelman päättymisen jälkeen. Suomessa ohjelman vaikuttavuutta on tutkittu Koulupohjaisen Syrjäytymiskehityksen ehkäisy (SYKE) -pilottihankkeessa (Pennanen & Joronen 2007), ja lisäksi aiheesta on tehty useita opinnäytetöitä.

Ohjelman kehittäjä Paula Barrett kollegoineen (1996) evaluoi ohjelmaa jo sen ensimmäisessä kokeiluvaiheessa, jolloin ohjelmaan osallistui 79 lasta iältään 7–14 vuotta. Näillä lapsilla oli diagnosoitu eroahdistus tai sosiaalinen fobia. Heidät jaettiin satunnaisesti kolmeen ryhmään, joista ensimmäisessä toteutettiin kognitiivis-behavioraalista terapiaa ja toisessa edellisen lisäksi vanhemmuuden ohjausta. Kolmannen ryhmän lapset olivat jonotuslistalla eivätkä olleet minkään intervention kohteena tutkimusaikana. Kaikkien lasten ahdistuneisuutta arvioitiin heti ohjelmien päättymisen jälkeen sekä kuusi ja 12 kuukautta myöhemmin. Tulokset osoittivat, että 70 % niistä lapsista, jotka olivat osallistuneet jompaankumpaan terapiaan, ei täyttänyt enää ahdistushäiriön diagnostisia kriteereitä ohjelman päätyttyä. Odotuslistalla olevien lasten vastaava prosenttiosuus oli 26. 12 kuukauden seurantavaiheessa 70 % ensimmäisen ryhmän lapsista ja 96 % toisen ryhmän lapsista ei täyttänyt enää kriteereitä. Toisin sanoen vanhemmuuden ohjausta saaneella ryhmällä oli pidemmällä tarkasteluvälillä merkittävä positiivinen vaikutus hoitotulokseen.

Toisessa Barretin ym. (2006) tutkimuksessa ohjelman vaikutusten seuranta-aika oli kolmiportainen: 12 kuukautta, 24 kuukautta ja 36 kuukautta. Tarkoituksena oli tarkastella FRIENDS-ohjelman pitkäkestoisia vaikutuksia ahdistukseen ja depressioon. Tutkittavat lapset (n=669) olivat 9–10-vuotiaita ja 14–16-vuotiaita. Tutkimuksessa oli kolme interventiokoulua ja kolme kontrollikoulua. Kellään interventio- tai kontrolliryhmän lapsista ei diagnosoitu ahdistushäiriötä tai depressiota ennen tutkimusperiodia, vaan kaikki lapset olivat samalla viivalla tutkimuksen alkaessa. Sen sijaan ahdistusta ja depressiota mitattiin kliinisillä mittaristoilla erikseen jokaisen seurantavaiheen yhteydessä ohjelman päätyttyä. Tulokset osoittivat, että ohjelma vähensi ahdistus- ja depressio-oireita pitkäkestoisesti. Interventioryhmän lapset olivat huomattavasti vähemmän ahdistuneita ja depressiivisiä kuin kontrolliryhmässä. Vaikutus oli lisäksi merkittävämpi tyttöjen kuin poikien kohdalla.

Britanniassa FRIENDS-ohjelman toteuttajina toimivat käyttöönottovaiheessa opettajien sijasta kouluterveydenhoitajat. Stallardin ym. (2005) tutkimuksen tarkoituksena oli arvioida ohjelman vaikutuksia ja vastaanottoa sekä ennen ohjelman toteutusta että sen jälkeen. Kaiken kaikkiaan kuusi peruskoulua ja 213 lasta iältään 9–10 vuotta osallistui tutkimukseen. Tutkimuksen mukaan ohjelman jälkeen 93 % lapsista oli vähemmän ahdistuneita ja heillä oli parempi itsetunto kuin ennen ohjelmaa. 81 % lapsista piti ohjelmaa hauskana ja 78 % olisi suositellut ohjelmaa ystävilleen. 73 % lapsista koki oppineensa uusia taitoja ja 41 % oli auttanut jotakuta uusien taitojensa avulla.

4−7-vuotiaille lapsille suunnatun Fun Friends -ohjelmaversioon keskittyneessä tutkimuksessa (Anticich ym. 2013) tarkasteltiin ohjelman vaikutuksia lasten ahdistukseen. Tutkimuksessa oli mukana 488 ikäryhmän lasta, jotka jaettiin interventio-, vertailu- ja kontrolliryhmään. Lapsia havainnoitiin ennen ohjelman toteutusta, sen aikana ja 12 kuukautta sen jälkeen. Interventioryhmän lasten monet käyttäytymisongelmat vähenivät selvästi ja tunnetaidot kehittyivät. Myös vanhempi−lapsi-suhde parani monien kohdalla.

Suomessa Pennanen ja Joronen (2007) tarkastelivat hankkeessaan FRIENDS-ohjelman ja siinä käytettyjen mittareiden soveltuvuutta Suomen oloihin. Tavoitteena oli lisäksi selvittää tutkimukseen osallistuvien lasten masennus- ja ahdistuneisuusoireiden esiintymistä ennen ja jälkeen ohjelman. Ohjelma toteutettiin kolmessa helsinkiläisessä koulussa. Tutkimukseen osallistui kuusi viidettä luokkaa. Mukana oli ohjelmaluokka ja vertailuluokka kustakin koulusta. Aikajana mittausten välissä oli noin puoli vuotta. Alkumittaukseen osallistui 92 oppilasta ja loppumittaukseen 82 oppilasta. Alku- ja loppumittaukset tehtiin kyselylomakkeen avulla, jossa oli kysymyksiä oppilaiden terveydestä, terveyskäyttäytymisestä, hyvinvoinnista koulussa ja koulukiusaamisesta. Huoltajien täyttämä terveyskysely oppilaan terveystarkastusta varten liitettiin myös osaksi tutkimusta. Lisäksi loppumittauksessa ohjelmaryhmään kuuluneilta oppilailta kysyttiin mielipiteitä ohjelmasta.

Tutkimuksen mukaan sekä lapset, vanhemmat että opettajat pitivät ohjelmaa tarpeellisena ja hyödyllisenä (Pennanen ja Joronen 2007; ks. myös Gerkman ja Sykkö 2010 ). Myös tutkimuksessa käytetyt mittarit toimivat hyvin, vaikkakin tutkittavat esittivät niihin liittyvää kritiikkiä muun muassa siitä, että lomakkeet olivat liian pitkiä ja monimutkaisia täytettäviksi. Suomen tutkimuksessa sen sijaan ei havaittu tilastollisesti merkitsevää eroa ahdistuneisuusoireiden tasossa alku- ja loppumittausten välillä.

Menetelmän käyttö Suomessa

Ohjelma on nykyään käytössä useissa maissa ympäri maailmaa. Euroopan maista ohjelmaa toteutetaan Suomen lisäksi Ruotsissa, Alankomaissa, Iso-Britanniassa ja Portugalissa.

Suomessa FRIENDS-ohjelman kouluttajaorganisaationa ja materiaalin tuottajana toimii Aseman Lapset ry. Ohjelma aloitti Suomessa 2006. Nykyään ohjelmasta on käytössä Suomessa eri-ikäisille lapsille ja nuorille suunnatut versiot, Fun Friends, Lasten Friends ja Nuorten Friends.

FRIENDS-ohjaajien koulutuksia järjestetään tarpeen mukaan ja niihin voivat hakeutua kasvatus-, terveys-, sosiaali- ja nuorisoalan ammattilaiset. Koulutuksia pidetään suomen lisäksi myös ruotsin kielellä.

 

Lisätietoa

FRIENDS-toiminnan kansainväliset nettisivut

FRIENDS-toiminta Suomessa (Aseman Lapset ry)

Kirjallisuutta

Anticich, S.A.J., Barrett, P.M., Silverman, W., Lacherez, P. & Gillies, Robyn (2013) The prevention of childhood anxiety and promotion of resilience among preschool-aged children: a universal school based trial. Advances in School Mental Promotion 6(1), 37−41.

Barrett, P.M., Dadds, M.R., & Rapee, R.M. (1996) Family treatment of childhood anxiety: A controlled trial. Journal of Consulting and Clinical Psychology 64, 333–342.

Barrett, P.M., Duffy, A.L., Dadds, M.R., & Rapee, R.M. (2001) Cognitive-behavioral treatment of anxiety disorders in children: Long-term (6-year) follow-up. Journal of Consulting and Clinical Psychology 69, 135–141.

Barrett, P.M., Farrell, L.J., Ollendick, T., H., & Dadds, M. (2006) Long-Term Outcomes of an Australian Universal Prevention Trial of Anxiety and Depression Symptoms in Children and Youth: An Evaluation of the Friends Program. Journal of Clinical Child and Adolescent Psychology 35(3), 403–411.

Barrett, P.M., & Turner, C.M. (2001) Prevention of anxiety symptoms in primary school children: Preliminary results from a universal trial. British Journal of Clinical Psychology 40, 399–410.

Gerkman, Maria & Sykkö, Pauliina (2010) Friends-ohjelma interventiona kuudenteen luokkaan - kokemuksia tunneprojektista. Kasvatustieteen pro gradu -tutkielma, Tampereen yliopisto.

Pennanen, Marjaana & Joronen, Katja (2007) Koulupohjaisen Syrjäytymiskehityksen ehkäisy (SYKE) -pilottihankkeen loppuraportti. Kansanterveyslaitoksen julkaisuja B 23/2007.

Stallard, P., Simpson, N., Anderson, S., Carter, T., Osborn, C., & Bush, S. (2005) An Evaluation of the FRIENDS programme: A Cognitive Behavior Therapy Intervention to Promote Emotional Resilience. Archives of Disease in Childhood 90, 1016–1019.