Aggression portaat

Opetusohjelman keskeisenä tavoitteena on väkivallan vastainen asennekasvatus. Opetuksessa painotetaan vastuuta omasta käytöksestä ja pyritään löytämään vaihtoehtoja väkivallalle.

Tausta

Aggression portaat on opetusmateriaali, joka on työstetty Väestöliiton yhteistyöprojektina ”Aggression hallinnalla väkivallan ehkäisyyn” Viron perhesuunnittelujärjestön ja Latvian perhesuunnittelu‐ ja seksuaaliterveysjärjestön kanssa. Yhteistyöprojektin tavoitteena oli opettaa aggression ymmärtämistä ja hallinnan keinoja ja pyrkiä siten ehkäisemään väkivaltaista käyttäytymistä. Yhteistyöprojektin rahoittajina toimivat Euroopan Unionin Daphne II ‐ohjelma, sosiaali‐ ja terveysministeriö ja Opetushallitus.  Yhteistyöprojektin materiaalista tuotettiin Opetushallituksen ja Väestöliiton yhteistyönä Aggression portaat ‐ Opetusmateriaali kouluille (2007), joka on tunnetaitojen opettamiseen tarkoitettu kirja peruskoulujen terveystiedon opetusta varten. Opetusmateriaali on saanut Terveyden edistämisen keskuksen myöntämän Terveyden pylväs 2008 -palkinnon vuoden parhaana terveysaineistona.

Tavoitteet

Aggression portaiden tärkeimpänä tavoitteena on vähentää osallistujien väkivaltaista käyttäytymistä, lisätä heidän hyvinvointiaan ja parantaa heidän elämäntilannettaan. Edistyksen merkkinä pidetään sitä, kun osallistuja pystyy aiempaa paremmin arvioimaan tekojensa seurauksia ja suhdettaan rikolliseen elämäntapaan.

Kohderyhmä

1–25-vuotiaat lapset ja nuoret sekä perhevalmennukseen osallistuvat vanhemmat. Aggression portaat ‐materiaali on porrastettu ikäryhmittäin. Materiaali tarjoaa ennaltaehkäiseviä aggressionhallintamalleja etenkin koulujen ja perhevalmennuksen ammattilaisten käyttöön sekä lastenkasvatukseen ja parisuhteeseen.

Menetelmä

Opetusmateriaalin teoreettisena perustana on kehityspsykologinen näkökulma, jonka mukaisesti yksilön aggression tunteet ymmärretään ja hyväksytään ja samalla tuetaan yksilön normaalia kehitystä. Opetusmateriaalin avulla lapsille opetetaan aggression ymmärtämistä ja sen hallinnan keinoja ja pyritään siten ehkäisemään väkivaltaista käyttäytymistä. Perusajatuksena on, että väkivalta vähenee, kun ihmiset oppivat hallitsemaan aggression tunnetta, ottamaan tunnekuohujenkin aikana vastuun omista teoistaan sekä omaksumaan väkivallan vastaisen asenteen.

Aggressiokasvatuksen tavoitteena on tarjota lapselle ja nuorelle mahdollisuus luopua väkivaltaisista valinnoista ja ohjata käytöstä rakentavien vaihtoehtojen suuntaan. Se on mahdollista luottamuksen, turvallisuuden ja pysyvien vuorovaikutussuhteiden avulla. Aggressiokasvatuksella tavoitellaan sitä, että lapsi saavuttaa terveen itsearvostuksen, itsesäätelyn ja omat rajat ja saa myös mahdollisuuden sosiaaliseen kanssakäymiseen viiteryhmän kanssa (Cacciatore 2007, 88‐90).

Aggression portaat ‐teos sisältää oppituntimateriaalin kouluille. Alaluvuissa tuodaan esille perusasiat tunteista ja annetaan ohjeita materiaalin käyttöön. Oppituntikohtaiset ohjeet käsittelevät aggression tunnetta, väkivaltaa, riitelytaitoja sekä rauhoittumista ja rentoutumista. Teokseen kuuluu Aggression portaat ‐opettajan cd, jonka johdannossa esitellään kaavakuva ja 18 porrasta. Cd:llä on myös valmiita diasarjoja, jotka muodostavat eri‐ikäisille suunnattuja oppituntikokonaisuuksia. Lisäksi kirjassa on vinkkejä keskustelunaiheiksi, valmiita harjoitustehtäviä, kotitehtäviä sekä oppilaiden itsearviointia varten tarkoitetut monisteet ”Suuttumuksen ilmaisut viimeisen kuukauden aikana” ja ”Monenlaisia riitelytapoja”. Cd:n lopussa on myös materiaalia vanhempainiltaa varten.

Opettaja voi hyödyntää oppituntimateriaalia parhaaksi katsomallaan tavalla ja soveltaa sitä omien oppilaidensa iän ja kehitystason mukaan. Aggression tunne ‐teeman käsittelyssä pyrkimyksenä on, että jokainen oppilas oppii hyväksymään aggression luonnollisena tunteena, puhumaan omista suuttumuksen tunteistaan sekä kuvailemaan ja keskustelemaan, mistä asioista suuttuu. Näin parannetaan lapsen itsetuntemusta ja tunteiden hallintaa. Tavoitteena on, että oppilaat tiedostavat, että ikäviä ja vaativia tunteita on kaikilla, mutta niiden hallinta on mahdollista.

Väkivallasta opetellaan puhumaan ennakoiden, ennaltaehkäisyn näkökulmasta. Opetuksessa painotetaan, että väkivalta ja kiusaaminen ovat aina väärin. Väkivalta‐aiheen käsittelyssä tavoitteena on antaa lapsille ja nuorille tietoa siitä, mikä on väkivaltaa, sekä toimintamalleja ja keinoja kohdata pelottavat ja haasteelliset tilanteet. Keskusteluissa käydään läpi väärät ja oikeat mallit ja asenteet. Väkivaltaa pyritään estämään konkreettisten harjoitusten, arvokeskustelujen ja rentoutusharjoitusten avulla. Tunteiden hallintaa ja rakentavaa käyttäytymistä ristiriitatilanteissa opetellaan riitelyn teemaan liittyvillä oppitunneilla. Uhkaavassa tilanteessa oman käyttäytymisen hallinta ja itsesäätelyn taito korostuvat. Jämäkän ja asiallisen käytöksen opettelu antaa itseluottamusta ja rohkeutta ja auttaa selviytymään riitatilanteista. Opetuksessa korostuu, että vain omaa käytöstä voi hallita eikä väkivaltaan tule vastata väkivallalla.

Aggression tunteen hallinnan oppimisen lisäksi on tärkeää oppia hallitsemaan aggression fyysistä nousua rentoutumalla. Aggression tunteen rauhoittaminen ja pysäyttäminen ovat monien elämäntilanteiden kannalta hyödyllisiä taitoja. Itsensä rentouttaminen on avuksi erilaisten stressitilanteiden purkamisessa. Opetuksen tavoitteena on saada lapset ja nuoret ymmärtämään oma vastuu ja mahdollisuus aktiiviseen rauhoittumiseen, rentoutumisen tärkeys ja konkreettisten rauhoittumiskeinojen käyttö. Oppitunneilla tehdään yhdessä rentoutumisharjoituksia.

Vaikuttavuus

Jaana Hintikan kasvatustieteen väitöskirjan (2016) mukaan Aggression portaat -opetuksen interventioryhmään osallistuneet oppilaat hyötyivät Aggression portaat ‐interventiosta. Heidän tunne‐ ja itsesäätelytaitonsa kehittyivät: myönteiset tunnekokemukset lisääntyivät ja toisiin kohdistunut fyysinen väkivalta väheni. Hintikan tutkimus osoitti, että interventioryhmän oppilaiden toisiin kohdistama fyysinen väkivalta väheni merkittävästi tutkimusjakson aikana. Oppilaat suhtautuivat myös hyvin kielteisesti toisen yllyttämiseen väkivaltaiseen tekoon tutkimusjakson lopussa. Lisäksi oppilaiden fyysiset tunteiden hallintakeinot vähenivät intervention aikana.

Suhtautuminen väkivaltapelien ikärajoihin oli interventioryhmän oppilailla merkittävästi myönteisempää kuin kontrolliryhmän oppilailla, joilla kielteinen asenne lisääntyi selvästi tutkimusjakson aikana. Lisäksi interventioryhmän oppilaat käyttivät keinoja itsensä rentouttamiseksi, päinvastoin kuin kontrolliryhmän oppilaat, joilla keinottomuuden kokemus jopa lisääntyi. Interventioryhmän oppilaat suhtautuivat hyvin kielteisesti toisen yllyttämiseen väkivaltaiseen tekoon. Interventioryhmän oppilaat kirjoittivat kontrolliryhmän oppilaita enemmän ja monipuolisemmin näkemyksistään ja esittivät runsaasti ehdotuksia ja keinoja väkivallan vähentämiseksi.  Lisäksi oppilaat kertoivat kyselyn avoimissa vastauksissa kokemuksiaan interventiosta ja sen hyödyllisyydestä. Myös oppilaat ja opettajat kokivat interventio‐ohjelman oppilaiden kehityksen kannalta hyödylliseksi ja opettajat myös interventiomateriaalin käyttökelpoiseksi.

Hintikan tutkimukseen osallistuneet 8–13-vuotiaat oppilaat (n=36) oli siirretty erityisopetukseen sosioemotionaalisten vaikeuksiensa vuoksi. Pienessä opetusryhmässä he saivat erityistä pedagogista tukea. Interventioryhmän muodostaneet oppilaat saivat kolmen lukuvuoden ajan tunne- ja itsesäätelytaitoihin liittyvää opetusta, joka perustui Aggression portaat -opetusmateriaaliin. Kontrolliryhmän (n=26) oppilaat olivat interventioryhmän oppilaiden ikäisiä ja he opiskelivat Varsinais‐Suomen alueen kouluissa pienluokissa käyttäytymiseen ja tunne-elämään liittyvien haasteidensa vuoksi. Kontrolliryhmän oppilaat eivät saaneet tutkimusjakson aikana interventio‐ohjelman mukaista opetusta. Interventioryhmän oppilaat kävivät erityiskoulua, jossa kaikilla oppilailla oli sopeutumisongelmia ja kontrolliryhmän oppilaat opiskelivat yleisopetuksen koulujen yhteydessä olevilla sopeutumattomien oppilaiden pienluokilla.

Hintikan tutkimuksen aineisto kerättiin vuosina 2010−2012. Tutkimuksessa käytettiin oppilaille ja opettajille laadittuja Webropol‐kyselyjä ja oppilaiden kirjoittamia väkivalta‐aiheisia tekstejä. Tutkimus‐ ja kontrolliryhmän oppilaille pidettiin ”Tunteiden hallinta ja käyttäytyminen” ‐kyselyn avulla alkumittaus syksyllä 2009 ja mittaus toistettiin keväällä 2010, 2011 ja 2012. Kyselyiden avulla selvitettiin, miten oppilaiden tunteiden kokeminen ja ilmaiseminen sekä tunteiden hallinta ja käyttäytymisen itsesäätely muuttuivat tutkimusjakson aikana. Kyselyssä kartoitettiin myös oppilaiden kokemuksia kiusaamisena ilmenevästä väkivallasta. Aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla selvitettiin oppilaiden kirjoitelmista heidän ajatuksiaan ja näkemyksiään väkivallasta ja ehdotuksia keinoista väkivallan vähentämiseksi.

Keväällä 2012 interventioryhmän oppilaille ja opettajille laadittujen erillisten kyselyiden avulla selvitettiin sekä oppilaiden että opettajien arvioita ja kokemuksia oppilaiden tunne- ja itsesäätelytaitojen muutoksesta interventio‐ohjelman avulla. Tässä yhteydessä oppilaat ja opettajat arvioivat pidettyjen tunnetaitotuntien hyödyllisyyttä oppilaille ja interventioryhmän opettajat arvioivat myös Aggression portaat ‐materiaalin käyttökelpoisuutta.

Menetelmän käyttö Suomessa

Elokuussa 2016 käyttöön tulleissa uusissa opetussuunnitelmissa on vahvistettu turvataitojen opetusta. Kunnat ja koulut laativat valtakunnallisten opetussuunnitelman perusteiden pohjalta ohjatusti omia painotuksiaan opetussuunnitelmiin. Aggression portaat ‐opetusohjelmaan perustuva interventio‐ohjelma tarjoaa kouluille ja opettajille konkreettisen välineen kehittää uuden opetussuunnitelman mukaisesti oppilaiden tunne‐ ja vuorovaikutustaitoja ja siksi onkin tärkeää, että materiaalia on arvioitu ja todettu tuloksekkaaksi.  Pääsääntöisesti kouluissa toteutettavat erilaiset opetusohjelmat ja ‐materiaalit eivät ole tutkimusperustaisia (evidence‐based), joten niiden hyödyllisyyttä oppilaille ei ole tieteellisesti selvitetty.

Lupaavista tuloksista huolimatta Aggression portaat -opetuksesta tarvitaan lisää vaikuttavuustutkimusta. Hintikan arviointitutkimus noudatti interventiotutkimuksen tutkimusasetelmaa kaikilta muilta osin paitsi viivästetyn mittauksen osalta, joka olisi voinut antaa tietoa tutkimustulosten pysyvyydestä. Lisäksi tutkimusaineisto oli pieni ja tutkimus kohdistui vain Varsinais‐Suomen alueella asuviin sopeutumattomiin erityisoppilaisiin, joten tutkimustuloksia ei voida suoraan yleistää kaikkiin sopeutumattomiin erityisoppilaisiin. Tutkimus on kuitenkin mahdollista toistaa vastaavanlaisille erityisoppilaille tai sitten mille tahansa yleisopetuksen opetusryhmälle.

Tunne- ja itsesäätelytaidot ovat osa lapsen tai nuoren tunne- ja vuorovaikutustaitojen pätevyyttä eli sosioemotionaalista kompetenssia. Sen on todettu olevan suojaava tekijä monia riskitekijöitä vastaan. Lukuisat tutkimukset osoittavat, että lapsen sosioemotionaalisella kompetenssilla on keskeinen merkitys lapsen myöhempään elämään. Hintikan tutkimuksen pohjalta voidaan esittää, että suunnitellulla ja tieteelliseen näyttöön perustuvalla Aggression portaat ‐interventiolla voidaan tukea oppilaiden sosioemotionaalisen kompetenssin kehittymistä, erityisesti tunne- ja itsesäätelytaitoja. Interventio-ohjelmat ovat tarpeellisia kaikille oppilaille ja etenkin sosioemotionaalisilta taidoiltaan heikommille oppilaille. Opettajiksi opiskeleville ja jo opetustyötä tekeville tuleekin tarjota koulutusta oppilaiden tunnetaitoja tukevista interventio-ohjelmista ja niiden käytännön toteutuksesta.

Lisätietoa

Cacciatore, Raisa (2007) Aggression portaat. Opetusmateriaali kouluille. Helsinki: Opetushallitus.

Cacciatore, Raisa & Karukivi, Max (2014) Mieletön fiilis. Tammi.

Hintikka, Jaana (2016) Sopeutumattomien oppilaiden tunne- ja itsesäätelytaitojen kehittyminen: Oppilaiden ja opettajien arvioita ja kokemuksia Aggression portaat -interventiosta. Turun yliopiston julkaisuja C 416.