Väkivalta on maailman terveysjärjestö WHO:n käyttämän määritelmän mukaan fyysisen voiman tai vallan tahallista käyttöä tai sillä uhkaamista, joka kohdistuu ihmiseen itseensä, toiseen ihmiseen tai ihmisryhmään tai yhteisöön. Määritelmän mukaan väkivalta johtaa tai voi hyvin todennäköisesti johtaa kuolemaan, fyysisen tai psyykkisen vamman syntymiseen, kehityksen häiriytymiseen tai perustarpeiden tyydyttymättä jäämiseen.
Suomessa tyypillisesti väkivallan tekijät ovat miehiä, ja väkivallan riskiryhmää sekä tekijöinä että uhreina ovat nuoret miehet. Huomattavaan osaan Suomessa tilastoitavista väkivallanteoista liittyy alkoholinkäyttö. Julkisilla paikoilla tapahtuva katuväkivalta on Suomessa suhteellisen harvinaista. Väkivaltaa koetaan useimmiten yksityisissä paikoissa, kuten omassa asunnossa, ja väkivallan tekijänä on usein uhrin oma läheinen tai muu tuttu. Etenkin perheenjäsenten keskeinen väkivalta eli lähisuhdeväkivalta jää usein ilmoittamatta poliisille, jolloin sen laajuus ei näy tilastoissa. Lievistä väkivallanteoista ei myöskään yleensä ilmoiteta yhtä herkästi kuin vakavammista.
Väkivalta aiheuttaa terveydellisiä, sosiaalisia ja taloudellisia haittoja yhteiskunnalle ja yksilöille. Väkivallan ehkäisy ja vähentäminen vaativat laajaa yhteistyötä. Väkivallan ehkäisy on tavoitteena monissa kansainvälisissä sopimuksissa ja ohjelmissa. Suomessa on toteutettu esimerkiksi rikoksentorjuntaneuvoston Kansallinen väkivallan vähentämisohjelma vuosina 2007−2008 ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen koordinoima Naisiin kohdistuvan väkivallan vähentämisen ohjelma vuosina 2010−2015.
Väkivallan määritelmä ja tietoa väkivallasta (WHO)
Lähisuhdeväkivalta on perheenjäsenten tai muiden läheisessä suhteessa elävien välistä ja usein kodeissa tapahtuvaa väkivaltaa. Lähisuhdeväkivaltaa voivat olla parisuhdeväkivalta, seurusteluväkivalta, lapsen kaltoinkohtelu, kunniaan liittyvä väkivalta sekä ikääntyneisiin tai vammaisiin kohdistuva väkivalta.
Alkoholin käyttö ja erityisesti humalahakuinen juominen lisäävät riskiä sekä syyllistyä väkivaltarikokseen että joutua sen uhriksi.
Naisten ja miesten kohtaaman väkivallan määrässä ei ole juurikaan eroja, mutta eri sukupuoliin kohdistuvan väkivallan muodot eroavat.
Lapset ja nuoret kokevat esimerkiksi koulukiusaamista, seksuaalista häirintää tai väkivaltaa, kuritusväkivaltaa ja seurusteluväkivaltaa.
Ikääntyneillä ja vammaisilla henkilöillä on haavoittuvan asemansa vuoksi verrattain korkea riski joutua väkivallan tai kaltoinkohtelun uhreiksi.
Etnisiin vähemmistöihin kuuluvien arvioidaan joutuvan väkivallan uhreiksi jopa kaksi kertaa todennäköisemmin kuin kantaväestön edustajien.
Työpaikkaväkivalta voi ilmetä esimerkiksi fyysisenä väkivaltana, väkivallan uhkana, kiusaamisena tai ahdisteluna. Väkivaltaa kohdataan tietyissä ammateissa useammin kuin muissa.
