Rangaistusten vaikutus rikollisuuteen

Rangaistusten ankaruus ja sisältö vaihtelevat tehdyn rikoksen ja sen aiheuttamien haittojen mukaan. Suomessa rangaistusten vaikutuksia rikollisuuteen tutkitaan ja rangaistusmuotoja kehitetään tutkimustiedon varassa.

Rangaistuksella tarkoitetaan oikeudellista seuraamusta, joka tuomitaan tekijälle lain rikkomisen seurauksena. Rangaistuksilla voidaan pyrkiä ehkäisemään tai vähentämään rikoksia joko yleisesti tai kohdistaa ne tiettyihin rikostyyppeihin tai tekijöihin. Yksittäisiin tekijöihin kohdistetulla erityispreventiolla pyritään ehkäisemään eritoten uusintarikollisuutta. Rangaistukset voivat myös toimia pelotteena tai moraalisena ohjenuorana kaikille yhteiskunnan jäsenille, jolloin niiden toivotaan ehkäisevän rikollisuutta yleisesti.

Rangaistusten langettamisesta päättävät tuomioistuimet ja niiden täytäntöönpanosta huolehtii Rikosseuraamuslaitos. Seuraamukset vaihtelevat tehdyn rikoksen vakavuuden mukaisesti. Sakko tai rikesakko annetaan lievästä rikoksesta, ehdottomat vankeustuomiot vakavimmista rikoksista.

Suomessa rangaistustaso on kansainvälisesti verraten suhteellisen lievä. Mahdollisimman ankarat rangaistukset vakavistakaan rikoksista eivät yleensä tuota parasta mahdollista lopputulosta; vankiluvut ja rikollisuuden taso eivät seuraa toisiaan, eli vankeustuomiot eivät merkittävästi vähennä rikollisuutta. Olennaista ei ole niinkään annetun rangaistuksen pituus, vaan sen sisältö, jolla voidaan pyrkiä ehkäisemään rikoksia ja katkaisemaan rikoskierre. Pohjoismainen kriminaalipolitiikka perustuu tieteelliseen tutkimukseen, jolla saadaan luotettavaa tietoa eri rangaistusmuotojen vaikuttavuudesta. Yhdyskuntaseuraamusten on havaittu olevan vankilarangaistuksia tehokkaampi ja kustannuksiltaan edullisempi tapa pyrkiä ehkäisemään rikoksia.

Suomessa on rangaistusten ohella korostettu muita keinoja rikollisuuden vähentämisessä ja ehkäisyssä. Kriminaalipolitiikassa on pyritty korostamaan rikoksentekijän kuntouttamista ja rikoskäyttäytymiseen liittyvien sosiaalisten ongelmien kitkemistä. Tavoitteena on rangaistuksen suorittaneen rikoksentekijän palauttaminen rikoksettomaan elämään. Rikollisuuden ja uusintarikollisuuden ehkäisy vaatii toimivien rangaistusten lisäksi monia yhteiskunnan palveluita ja kolmannen sektorin ja viranomaisten yhteistyötä.

Rangaistusasenteet ja oikeustaju

Ihmisillä on erilaisia käsityksiä siitä, millaisia rangaistuksia mistäkin rikoksesta kuuluisi määrätä. Voidaan puhua ihmisten rangaistushalukkuudesta tai oikeustajusta. Suomalaisten oikeustajua on selvitetty 2017 julkaistussa Helsingin yliopiston tutkimuksessa. Tutkimuksen mukaan suomalaisten käsitykset sopivasta rangaistusten tasosta vaihtelevat huomattavasti. Tutkimuksen pohjalta voidaan todeta, että yleistä oikeustajua on vaikea määritellä, sillä väestöllä ei ole siitä yhtä yhteistä näkemystä.

Oikeustajututkimuksessa tavallisia kansalaisia sekä tuomareita pyydettiin valitsemaan sopiva tuomio seitsemästä eri rikostapauksesta. Tapauksina oli törkeä pahoinpitely, pahoinpitely, raiskaus, lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö, törkeä huumausainerikos, törkeä veropetos ja törkeä rattijuopumus. Väestövastaajien ja tuomareiden antamat tuomiot olivat pitkälti samantyyppisiä. Väestövastaajat suosivat yhdyskuntaseuraamuksia hieman tuomareita enemmän ja tuomarit antoivat viidessä tapauksessa pidempiä sekä ehdollisia että ehdottomia vankeustuomioita. Väestövastaajat tuomitsivat seksuaalirikosten tekijät tuomareita ankarammin ja veropetoksen tekijän tuomareita lievemmin.

Suomalaisessa oikeustajututkimuksessa kysyttiin niin ikään väestön näkemyksiä rikosten ehkäisystä. Kansalaiset pitivät mm. perheiden ongelmiin puuttumista ja nuorisotyötä tehokkaampana rikosten ehkäisynä kuin vankiloiden rakentamisen ja vankeustuomioiden lisäämistä.

Euroopan maiden kansalaisten rangaistusasenteita tarkastelevassa tutkimuksessa on havaittu, että monet tekijät voivat selittää ihmisten erilaisia käsityksiä rangaistusten tasosta. Suomalaisten rangaistushalukkuutta lisää esimerkiksi yksilön luottamuksen puute yhteiskuntaan tai oikeuslaitokseen. Vastaavasti luottamus yhteiskuntaan ja sen instituutioihin vähentää halukkuutta antaa kovia rangaistuksia. Alhaisen koulutustason sekä toimeentulovaikeuksien on myös havaittu olevan yhteydessä rangaistushalukkuuteen. Ylipäänsä vaikuttaa siltä, että huono asema yhteiskunnassa tai kokemus syrjään jäämisestä saattavat lisätä rangaistushalukkuutta. Yleinen huolestuneisuus rikollisuudesta vaikuttaa myös rangaistushalukkuuteen, sen sijaan rikoksen uhriksi joutuminen ei välttämättä lisää sitä.

Suomessa nuorten ja naisten on havaittu olevan hieman rangaistushalukkaampia kuin iäkkäämmät ja miehet. Iän ja sukupuolen yhteys rangaistushalukkuuteen vaikuttaa vaihtelevan eri maissa ja eri tutkimusten välillä. Julkinen keskustelu seksuaalirikoksista saattaa vaikuttaa naisten rangaistusasenteisiin, sillä naiset ovat seksuaalirikoksissa miehiä useammin uhreina. On huomioitava, että suurella osalla kansalaisista ei ole henkilökohtaisia kokemuksia oikeuslaitoksen toiminnasta. Jossain määrin kansalaisten rangaistushalukkuuteen voi vaikuttaa median välittämä kuva etenkin erityisen raaoista rikoksista. Mediassa eniten huomiota saavat rikokset, jotka ovat poikkeuksellisia ja harvinaisia, mutta jotka jäävät ihmisten mieliin ja vaikuttavat asenteisiin rikollisia kohtaan.

Lisätietoa

Rikosseuraamuslaitoksen Tilastollinen vuosikirja ja Rikosseuraamusasiakkaat-julkaisu

Seuraamusjärjestelmä 2020. Kontrollijärjestelmä tilastojen ja tutkimusten valossa. Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutti. Katsauksia 50/2022.

Lappi-Seppälä (2000) Rikosten seuraamukset.

Lappi-Seppälä (2006) Rikollisuus ja kriminaalipolitiikka.

Kääriäinen (2016) Suomalaisten rangaistusasenteet. Yhteiskuntapolitiikka 81:6, 619−631.

Kääriäinen (2017) Seitsemän rikostapausta: käräjätuomareiden arvioima rangaistuskäytäntö ja väestön rangaistusvalinnat. Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutti. Katsauksia 21/2017.