KiVa Koulu

Kiusaamisen vastainen toimenpideohjelma KiVa Koulu on kehitetty Turun yliopiston psykologian oppiaineen ja Oppimistutkimuksen keskuksen yhteistyönä 2006−2009. Ohjelma voitti Euroopan rikoksentorjuntakilpailun vuonna 2009. Ohjelma on nykyään laajalti käytössä suomalaisissa peruskouluissa.

Tausta

KiVa Koulun teoreettinen painotus on tutkimussuuntauksissa, joissa tarkastellaan aggressiivisten lasten yleistä sosiaalista asemaa ja kiusaamiseen osallistuvien roolia (Kärnä ym. 2011, 312). Ajatuksena on, että kiusaajan korkea sosiaalinen status vertaisryhmässä mahdollistaa kiusaamisen ja ylläpitää sitä. Lisäksi kiusaaminen ymmärretään ryhmätoimintana, jossa sivustakatsojien merkitys kiusaamisen jatkumiselle on merkittävä. KiVa-ohjelman ajatus on, että luokkakavereiden käytöksessä tapahtuva muutos alentaa kiusaajan motivaatiota jatkaa kiusaamista tai estää häntä aloittamasta sitä ollenkaan. KiVa korostaa sivustakatsojien empatiakykyä, kyvykkyyden tunnetta ja kiusaamisen vastaisia asenteita.

Tavoitteet

KiVa Koulu -ohjelman tavoitteet ovat koulukiusaamisen vähentäminen, ennaltaehkäisy sekä kiusaamisen negatiivisten seurausten minimointi.

Kohderyhmä

Peruskoulun oppilaat. Ohjelmassa on erikseen räätälöidyt moduulit luokka-asteille 1−3, 4−6 ja 7−9. Käytännössä ikähaarukka kattaa koko oppivelvollisuusiän. Välillisesti kohderyhmää ovat myös opettajat ja lasten vanhemmat, joille jaetaan tietoa koulukiusaamisesta, sen ehkäisystä ja siihen puuttumisesta.

Menetelmä

Ohjelma koostuu sekä yleisistä toimenpiteistä, jotka kohdistuvat kaikkiin oppilaisiin, että kohdennetuista toimenpiteistä, jotka otetaan käyttöön kiusaamistapauksen tultua ilmi.

Yleiset toimenpiteet

Alakoulussa ohjelma sisältää 20 tuntia opettajan vetämää kouluaikana pidettävää opetusta luokka-asteilla 1 ja 4. Opetuksen päätavoite on tietoisuuden lisääminen siitä, mikä merkitys ryhmällä on kiusaamisen ylläpitämisessä. Toisena tavoitteena on lisätä kiusaamisen uhria kohtaan koettua empatiaa. Kolmantena tavoitteena on edistää lasten omia kykyjä tukea kiusaamisen uhria. Opetustunnit koostuvat keskustelusta, ryhmätöistä, toiminnallisista harjoituksista ja kiusaamista käsittelevien lyhytelokuvien katselusta. Sitä mukaan kun opetuskerrat etenevät, luokka omaksuu yksittäisiä luokan sääntöjä, jotka liittyvät kulloisellakin kerralla käsiteltyihin teemoihin. Yläkoululaisille ohjelmassa on neljä teemaa, joita koulut voivat toteuttaa joko oppituntien sarjana tai esimerkiksi teemapäivien muodossa.

Opettajille järjestetään kaksipäiväisiä kasvotusten tapahtuvia koulutuspäiviä, joissa opetetaan soveltamaan KiVa Koulun ohjelmaa. Lisäksi luodaan koulutiimien verkostoja, joista jokainen koostuu kolmen eri koulun henkilökunnasta. Verkoston jäsenet tapaavat kolme kertaa kouluvuoden aikana. KiVa-ohjelman edustaja ohjaa verkoston toimintaa. Vanhemmille jaetaan opas, jossa kerrotaan kiusaamisesta ja annetaan neuvoja ongelman ehkäisyyn ja vähentämiseen.

Kohdennetut toimenpiteet

Kohdennetut toimenpiteet otetaan KiVa Koulu -ohjelmassa käyttöön, kun toistuva kiusaaminen on tullut ilmi. Tällöin kolmesta koulun opettajasta koostuva tiimi lapsen luokanopettaja mukanaan käsittelevät tapauksen yhdessä. Tapaukset käsitellään henkilökohtaisissa keskusteluissa sekä pienryhmissä, joissa ovat mukana kiusaaja ja kiusattu. Lisäksi järjestetään systemaattisia seurantatapaamisia. Tämän lisäksi luokanopettaja kokoontuu erikseen 2-4 sellaisen luokkatoverin kanssa, joilla on ryhmässä vaikutusvaltaa ja jotka ovat ns. korkean statuksen oppilaita. Tapaamisen tavoitteena on kannustaa näitä oppilaita tukemaan kiusaamisen uhria.

Materiaali

• Tietokonepelit ja virtuaalinen oppimisympäristö: Ohjelmaan kuuluu eri luokka-asteille suunnattuja kiusaamisen vastaisia tietokonepelejä ja virtuaalinen oppimisympäristö. Pelien ideana on oppia asioita kiusaamisesta ja testata lasten tietämystä. Pelit opettavat myös toimintatapoja, joita lapsi voi soveltaa kiusaamistilanteessa. Virtuaalinen oppimisympäristö on jaettu avoimeen ja suljettuun osioon ja se sisältää muun muassa lyhytfilmejä, keskustelufoorumin ja tietoa vanhemmille.
• Huomioliivit, julisteet, oppaat: Ohjelmaan sisältyvät värikkäät huomioliivit, joita välituntivalvojat voivat käyttää. Liivien tarkoitus on viestiä oppilaille, että kiusaamiseen suhtaudutaan koulussa vakavasti. Liivit helpottavat myös valvojien näkyvyyttä välitunneilla. KiVa Koulu -julisteet muistuttavat oppilaita ja henkilökuntaa ohjelmasta. Koulut saavat myös valmiin esitysmateriaalipaketin ohjelmasta, joka helpottaa KiVan esittelemistä henkilökunnalle ja vanhemmille. Oppilaiden vanhemmille jaetaan opas, jossa kerrotaan kiusaamisesta ja annetaan neuvoja ongelman ehkäisyyn ja vähentämiseen.
• Muu toiminta: Peruskoulujen henkilökunnalle, tutkijoille ja muille ammattilaisille on järjestetty yhteensä kolme kertaa KiVa-päivät, joilla on vaihdettu tietoa ja kokemuksia kiusaamisen vastaisesta työstä. Päivien sisältöihin on kuulunut esimerkiksi luentoja, työpajoja ja uusille opettajille tarkoitettuja koulutuksia.

Vaikuttavuus

Tutkimusnäyttö ohjelman vaikuttavuudesta on vahvaa. Satunnaistetulla koe- kontrolliasetelmalla toteutettu tutkimus, jossa tarkasteltiin ohjelman ensimmäisen toimintavuoden vaikuttavuutta (Kärnä ym. 2011), osoitti, että erityisen hyvin ohjelma tehoaa fyysiseen ja internetin kautta tapahtuvaan kiusaamiseen. Kun koe- ja kontrolliryhmiä vertailtiin, havaittiin useita positiivisia eroja koeryhmän hyväksi. Suurin ero näkyi itse ilmoitetussa kiusaamisen uhriksi joutumisessa, joka selvästi laski niissä kouluissa, joissa KiVa oli käytössä. Muidenkin kysymysten kohdalla vaikutukset koeryhmässä olivat positiivisia, joskin voimakkuudeltaan pienempiä kuin kiusatuksi joutumista mittaavan muuttujan kohdalla.

Kärnän (2012) väitöstutkimus osoittaa, että kiusaamisen vähentäminen onnistuu KiVa Koulu -ohjelmalla parhaiten alakouluissa ja vaikutukset ovat suurimmillaan neljännellä luokalla. Yläkouluissa kiusaamisen vähentäminen ohjelmalla puolestaan on haastavampaa.

Ohjelman alkuvaiheen implementointia tarkastelleiden tutkimusten mukaan KiVa-ohjelma vähensi kiusaamista 21 % ja kiusatuksi joutumista 19 % (Kärnä 2011). Ohjelman levittämisvaiheessa prosentit laskivat hieman: kiusaaminen väheni 16 % ja kiusatuksi joutuminen 14 %. Kaiken kaikkiaan vaikutukset ovat hieman voimakkaampia alakoulussa kuin yläkoulussa (mt.).

Systemaattinen meta-analyysi kiusaamisen vastaisten ohjelmien vaikuttavuudesta (Ttofi ym. 2008, Ttofi & Farrington 2011) antoi KiVa-ohjelmalle hyvät arviot. Kaiken kaikkiaan analyysi osoitti, että kouluun sijoittuvat kiusaamisen vastaiset ohjelmat ovat tehokkaita: ne vähentävät kiusaamista 20–23 % ja kiusaamisen uhriksi joutumista 17–20 %. Mitä intensiivisempi ohjelma, sitä paremmin se tehoaa. Samoin tapaamiset vanhempien kanssa, johdonmukaiset kurinpitomenetelmät ja tehostettu leikkialueiden valvonta lisäsivät kiusaamisen vastaisten ohjelmien tehokkuutta.

Arvioinnin menetelmät

Kärnän ja kumppaneiden (2011) tutkimuksessa ohjelman vaikuttavuutta tarkasteltiin usealla indikaattorilla. Ohjelman vaikutuksia tutkittiin vertailemalla KiVa-ohjelmaan osallistuneen koulun oppilaita toisen koulun oppilaisiin, joiden koulussa ohjelma ei ollut käytössä. Vertailu toteutettiin kahdessa osassa: lukukauden puolivälissä ja lukukauden lopussa. Kiusaamistason lähteinä käytettiin sekä vastaajien (oppilaiden) omia että raportointeja kiusaamisestaan että luokkatovereiden välittämää tietoa kiusaamisesta.

Rekrytointikirje lähettiin kaikkiin Suomen 3418:een peruskouluun syksyllä 2006. Vapaaehtoisia ohjelmaan osallistuvia kouluja oli 275, jotka luokiteltiin alueen ja kielen mukaan. Näistä kouluista valittiin satunnaisotannalla 78 joko interventiokouluksi (KiVa-ohjelma käytössä) tai vertailukouluksi (ohjelma ei käytössä). Tutkimukseen osallistuneet koulut sijaitsivat ympäri Suomea ja edustivat peruskoulua sellaisten piirteiden osalta kuten luokkakoko ja maahanmuuttajaoppilaiden osuus. Täten niiden voidaan nähdä edustavan suomalaista peruskoulua.

Aineistoa kerättiin kolmena eri ajankohtana lukuvuoden aikana. Oppilaat vastasivat internet-pohjaiseen kiusaamista käsittelevään kyselyyn koulutuntien aikana koulujen tietokoneluokissa. Opettajia oli ohjeistettu kyselyn toteutuksesta ja heillä oli myös mahdollisuus ottaa sähköpostitse tai puhelimitse yhteyttä hankkeen yhteyshenkilöihin aineistonkeruun aikana. Tutkimuksen otos oli 8237 oppilasta, joista 8166 osallistui tutkimukseen. Näistä noin puolet oli kokeilukouluista ja puolet vertailukouluista. Sukupuolen suhteenkin otos jakautui tasaisesti.

Kiusaamista ja sen uhriksi joutumista selvitettiin seuraavilla kysymyksillä: Kuinka usein sinua on kiusattu koulussa viimeisten kuukausien aikana? Kuinka usein olet kiusannut muita?

Vastausvaihtoehdot valittiin viisiportaisella asteikolla (0=en ollenkaan, 4=useita kertoja viikossa). Tämän lisäksi oppilailta kysyttiin heidän omasta roolistaan kiusaamistilanteessa. Nämä kysymykset kuvasivat erilaisia kiusaamistilanteita, ja vastaajan tuli arvioida erilaisten reagoimistapojen yleisyyttä kyseisissä tilanteissa. Vastaajien kiusaamisen vastaisia asenteita tarkasteltiin vielä 20-kohtaisella asteikolla ja kiusaamisen uhreja kohtaan kohdistuvaa empatiakykyä viisiportaisella asteikolla. Lisäksi kysyttiin vastaajan käsitystä siitä, kuinka itsevarmasti he pystyisivät puolustamaan kiusaamisen uhria ja miten hyvin he viihtyivät koulussa.

Ttofin ja kumppaneiden (2008) meta-analyysi perustui 593 tutkimusraporttiin, joista 59 tutkimusraporttia oli mahdollista sisällyttää katsaukseen. Ne kuvasivat yhteensä 30:a eri kiusaamisinterventiota. Tutkimus valittiin katsaukseen, mikäli siinä arvioitiin kiusaamisen vastaisen ohjelman vaikutuksia kontrolli- ja vertailuryhmän välillä. Käytännössä tutkimusten tuli siis perustua asetelmaan, jossa toisessa tutkittavassa ryhmässä oli kiusaamisinterventio käytössä, ja toisessa ei ollut. Lisäksi tarkasteluun otettiin tutkimukset, jotka perustuivat itse ilmoitettujen kiusaamiskokemusten raportointiin.

Vaikuttavuutta tutkittiin huomioimalla lukuisia tutkimusten validitettiiin liittyviä seikkoja, kuten sitä, kuinka voimakas käytetyn ohjelman vaikutus kiusaamiseen oli ja oliko vaikutus nimenomaan ohjelman ansiota vai saattoiko tulokseen vaikuttaa muut seikat tai väliin tulevat tekijät. Lisäksi huomioitiin, kuinka selkeästi kiusaaminen oli määritelty tutkimuksessa, ja tarkasteltiin, mittasiko tutkimus todella muutosta kiusaamisessa vai kenties jossain muussa seikassa. Samoilla kriteereillä toteutettu päivitetty, hieman laajempaan kirjallisuuskatsaukseen perustuva meta-analyysi (Ttofi & Farrington, 2011) antoi samanlaisia tuloksia. KiVa-ohjelman kohdalla ohjelman vaikutus kiusaamisen uhriksi joutumisen vähenemiseen oli tilastollisesti merkitsevä (2011: 36). Vanhemmassa katsauksessa (2008) vaikutus kiusaamiseen oli yhdeksän satunnaistetun koe-kontrolliasetelmaan perustuvan tutkimuksen joukossa ainoa, jonka vaikutus oli tilastollisesti merkitsevä. Ohjelma oli myös niiden 12 ohjelman joukossa, joiden vaikutus kiusaamisen uhriksi joutumisen vähenemiseen oli tilastollisesti merkitsevä.

Menetelmän käyttö Suomessa

KiVa Koulu-ohjelman käyttäjiksi on Suomessa rekisteröitynyt noin 90 % Suomen perusopetusta antavista kouluista. Kaikilla peruskouluilla oli mahdollisuus ottaa ohjelma maksutta käyttöön vuosina 2009−2011. Selvityksen (Sainio 2014) perusteella ainakin 1900 peruskoulua käytti ohjelmaa aktiivisesti vuonna 2013.

KiVa-ohjelma on käytössä myös lukuisissa Euroopan maissa sekä Euroopan ulkopuolella.

 

Lisätietoa

KiVa Koulu -ohjelman kotisivut

Kirjallisuutta

Haataja, Anne (2016) Implementing The KiVa Antibullying Program: What Does It Take? Akateeminen väitöskirja. Turun yliopisto.

Kärnä, Antti (2012) Effectiveness of the KiVa Antibullying Program. Akateeminen väitöskirja. Turun yliopisto.

Kärnä, Antti (2011) KiVa Koulun vaikutukset eri luokka-asteilla: ohjelman arviointi- ja levittämisvaihe. Power Point -esitys KiVa-päivillä 27.−28.8.2010.

Kärnä, Antti & Little, Todd D. & Voeten, Marius & Poskiparta, Elisa & Kaljonen, Elisa & Salmivalli Christina (2011) A Large-Scale Evaluation of the KiVa Antibullying Program: Grades 4-6. Child Development 82:1, 311−330.

Sainio, Miia (2014) KiVa Koulu -ohjelma suomalaisissa peruskouluissa: Miten ohjelmaa toteutetaan tai miksi sitä ei käytetä? Psykologian oppiaine, Turun yliopisto.

Ttofi, Maria & Farrington, David & Baldry, Anna (2008) Effectiveness of Programmes to Reduce School Bullying. A Systematic Review. Brottsförebyggande rådet, Stockholm.

Ttofi, Maria & Farrington, David (2011) Effectiveness of school-based programs to reduce bullying: a systematic and meta-analytic review. Journal of Experimental Criminology 7:1, 27−56.