Professori Elina Pirjatanniemi painottaa, että näkemys perus- ja ihmisoikeuksien roolista rikosoikeudessa kaipaa syventämistä. Kansainväliset ihmisoikeussopimukset tuovat painetta rikosoikeuden uudelleen muovautumiselle. On kuitenkin hyvä muistaa perus- ja ihmisoikeuksien ja kriminaalipolitiikan suhteen kokonaiskuva: myös hyvää kriminaalipolitiikkaa on se, kun perus- ja ihmisoikeudet toteutuvat arjessa ja ihmisillä on sija yhteiskunnassa.

Ympäristörikosten tutkinnalla on erityispiirteensä. Se vaatii toimivaa ja tiivistä viranomaisyhteistyötä. Esitutkintaviranomainen ei ole ympäristöasioiden asiantuntija, mutta tiettyä ymmärrys- tai osaamistasoa eri tiedealoilta on rikostutkijalla hyvä olla tutkinnan laadun varmistamiseksi. Ympäristörikosten tutkinta vaatii siksi kouluttautumista. Ympäristörikosten yhtenä haasteena on luoda uskottava kontrollijärjestelmä, sillä annetut sanktiot vaikuttavat matalilta, kiinnijäämisriski on pieni ja tutkintaprosessit melko pitkiä.

Elintarvikeketjun rikokset eivät ole uusi rikollisuuden ilmiö. Maailmanlaajuisesti näiden rikosten tuoton arvioidaan olevan noin 30 miljardia euroa, josta EU:ssa tapahtuvien rikosten osuus on noin 10 miljardia euroa. Rikoksentekijät hakevat pääasiassa taloudellista hyötyä ja hyödyntävät haavoittuvat tilanteet aiheuttamistaan riskeistä ja vaaroista välittämättä.

Saamelaisten oikeudellista asemaa ympäristöllisessä päätöksenteossa tulee vahvistaa saamelaiskulttuurin erityispiirteet kuten elämäntapa, arvot ja perinteinen tieto huomioiden. Viranomaisten tulisi nähdä saamelaisten kulttuuri-itsehallintoelin saamelaiskäräjät yhteistyökumppanina, jonka kanssa tehtävä yhteistyö vahvistaa saamelaisten oikeuksien lisäksi valtionhallinnon toimivuutta sekä laajempaan tietopohjaan ja asiantuntijuuteen perustuvaa päätöksentekoa.