Lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarisen mukaan lapsen oikeuksien toteutumiseen liittyy ongelmia sekä silloin kun lapsi on rikoksen uhrina että silloin kun lapsi on rikoksesta epäiltynä. Kumpaankin näkökulmaan ja rikosten ehkäisemiseen pitäisi kiinnittää enemmän huomiota yhteiskunnallisessa keskustelussa.

Viime aikoina on jälleen keskusteltu nuorten tekemistä henkirikoksista, väkivaltaisista ryöstöistä ja jengiytymisestä. Pitkän aikavälin tarkasteluissa nuorten tekemä väkivalta – kuten nuorisorikollisuus ylipäänsä – on kuitenkin vähentynyt. Tässä artikkelissa pohdimme nuorisoväkivallan kehitystä sekä rekisteri- että kyselylähteiden valossa.

Osallinen ihminen kokee elämänsä merkitykselliseksi, hän kuuluu itselleen tärkeisiin yhteisöihin ja pystyy vaikuttamaan elämänsä kulkuun. Kouluterveyskyselyn tulokset osoittavat osallisuuden olevan myös turvallisuutta, sillä väkivaltaa kokeneiden tai väkivaltaisesti käyttäytyvien lasten ja nuorten osallisuuden kokemus on muita matalampi. Osallisuus tarjoaakin uusia välineitä väkivallan ehkäisyyn ja siihen puuttumiseen.

Nuorten parisuhdeväkivallasta on Suomessa toistaiseksi vähän tutkimustietoa. Poliisin tietoon tulee kuitenkin vuosittain alaikäisten nuorten ja nuorten aikuisten seurustelusuhteissa tapahtunutta väkivaltaa. Väkivaltaan puuttumisen kannalta on tärkeää, että ammatillisissa käytännöissä tunnistetaan paitsi väkivallan piiloisuus ja haavoittavuus myös nuorten uhrien oikeudellinen asema lähisuhdeväkivallan uhreina.

Seksuaalirikoslainsäädäntöön valmistellaan paraikaa oikeusministeriössä suuria uudistuksia. Tämän työn tueksi Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutissa toteutettiin viime vuonna selvitys, jossa tarkasteltiin vallitsevaa rangaistuskäytäntöä lapsiin kohdistuvissa seksuaalirikoksissa.

Lapsi, jonka vanhempi on vankilassa, saattaa jäädä rikoksen varjoon. Vankeusrangaistus vaikuttaa tuomitun läheisiin monin tavoin läpi mediahuomion, rikosprosessin, rangaistusajan sekä vapautumisen. Tärkeää on lapsen mahdollisuus pitää yhteyttä vangittuun vanhempaansa, lapsen edun huomioiminen vankia koskevien päätösten teossa, lapsen mahdollisuus tulla kuulluksi ja saada tietoa ja tukea tilanteeseen sekä lähivanhemman saama tuki vanhemmuuteen.

Lasten hyvinvoinnin kehitys maailmalla on ollut keskimäärin pitkään hyvää ja nousujohteista. Koronapandemia, jonka ei pitänyt olla vaarallinen lapsille, pysäytti kaikessa laajuudessaan tämän kehityksen, ja jopa pyöräytti kehityksen suunnan taaksepäin. Mittavat ja pitkäkestoisiksi osoittautuneet toimenpiteet viruksen leviämisen estämiseksi sekä kriisin taloudelliset ja sosiaaliset seuraukset ovat vahingoittaneet lasten terveyttä, ruokaturvaa, oppimista ja turvallisuutta. Jokaisessa maassa.

Lapsen oikeuksien sopimuksen periaatteiden mukaisesti turvapaikanhakijalapsia tulisi pitää ensisijaisesti lapsina ja vasta toissijaisesti turvapaikanhakijoina. Suomalaisessa turvapaikkalainsäädännössä tämä periaate on välillä toteutunut ja välillä näkökulma näyttää kääntyneen päinvastaiseksi. Lapsen edun käsite on monisyinen, joten sen toimeenpano voi olla vaikeaa. Ongelmallista on, jos lapsen etu supistuu rutiininomaiseksi maininnaksi, eli sitä käytetään ns. moraalisena saippuana, jolla pahimmassa tapauksessa pestään kädet lapsen edun todellisesta harkinnasta.

Alkuvuonna julkaistussa tutkimuksessa tarkasteltiin, eroavatko suomalaiset asuinalueet asukkaiden rikoskäyttäytymisen riskissä ja vaikuttaako asuinalueen huono-osaisuus tähän riskiin. Tutkimuksessa hyödynnettiin yli 500 000 suomalaisen rekisteritietoja 14 vuoden ajalta heidän asuinpaikoistansa ja rikoskäyttäytymisestään. Rikoskäyttäytymisriskin havaittiin olevan selkeästi suurempi huono-osaisilla alueilla verrattuna hyväosaisiin, mutta alueen huono-osaisuuden vaikutus yksilöiden rikoskäyttäytymiseen oli vähäinen.

Rikoksentorjuntaneuvosto on viime vuosina painottanut toiminnassaan näpistysrikollisuuden ehkäisyä. Myymälävarkauksien ehkäisyä pohtineen työryhmän jälkeen yhteistyö on jatkunut tiiviinä kaupan alan ja muiden toimijoiden kanssa.

Artikkelissa esittelemme lyhyesti kaksi uhrilähtöistä käytäntöä – MARAK parisuhdeväkivallan riskinarviointimenetelmän ja Seri-keskukset seksuaaliväkivallan uhreille – ja esitämme, että molemmat ovat tärkeitä väkivallan uhrien avunsaannin ja oikeuksien toteutumisen näkökulmasta, mutta palvelujen yhdenvertaistamiseksi niiden alueellista kattavuutta tulisi edistää, tarvittaessa lainsäädännön tai erillisrahoituksen avulla