Yhdenvertaisuusvaltuutettu Kristina Stenman näkee, että yhdenvertaisuuden huomioimisessa yhteiskunnassa otetaan koko ajan pieniä askeleita eteenpäin. Silti parannettavaa on paljon muun muassa vammaisten ihmisten ja ulkomaalaisten oikeuksien toteutumisessa.

Vankirakenteen kehityksen myötä vankilan arjessa on tapahtunut jatkuvaa muutosta siinä, minkälaisen aseman etnisiin tai rodullistettuihin vähemmistöihin lukeutuvat vangit ovat vankiyhteisössä saaneet. Myös yhdenvertaisuuden näkökulmasta etnisyyskysymys on ollut merkittävä. Etnisiin vähemmistöihin lukeutuvien vankien määrän lisääntymisessä ei kuitenkaan ole kyse vain vähemmistöistä vaan koko vankilan sosiaalisesta arjesta, vankihierarkiasta ja -kulttuurista.

Useat COVID-19-pandemian aikaiset toimet osuivat erityisen kipeästi jo valmiiksi heikossa asemassa oleviin ja syvensivät laitoselämän eristyneisyyttä. Myös vankilat muuttuivat tiukkojen rajoitustoimien myötä entistä eristyneimmiksi ilman, että vankeuden tarkoitus sitä edellytti. Osittain vankien eristys vielä lisääntyi siksi, että vankiloiden rokotusjärjestelyt olivat kitkaiset. Kirjoituksessa nostamme esiin muutamia esimerkkejä toimenpiteistä, jotka johtivat vankiloiden eristyneisyyden lisääntymiseen.

Rikosseuraamusalalle kouluttautunut kokemusasiantuntija Miisa Lohi ja rikosseuraamusalan sosionomikoulutuksessa lehtorina toimiva Janika Lindström pohtivat vankilasta vapautumisen haasteita ja mahdollisuuksia. Kirjoituksessa reflektoidaan ja tuodaan esille Miisan omia kokemuksia vankilasta vapautumisesta. Hänen mukaansa yhteiskuntaan palaaminen onnistuu parhaiten, kun vapautuminen vankilasta tapahtuu asteittain ja porrastetusti.

Naisten ja tyttöjen sukuelinten silpomisen erilliskriminalisointia koskeva lainsäädäntöhanke on nostanut tarkasteluun myös kysymyksen rikoslain sukupuolineutraaliudesta. On pohdittu, olisiko vain tyttöihin ja naisiin kohdistuvia tekoja koskeva kriminalisointi yhdenvertaisuuden vastainen. Kysymys rikoslain sukupuolineutraaliudesta on kuitenkin laajemminkin relevantti nykyisin, kun väkivallan sukupuolittunut luonne tunnustetaan ja tunnistetaan aiempaa paremmin.

Ikääntyneiden arjen oikeudelliset ongelmat ovat osittain erilaisia kuin työikäisen väestön. Ikääntyneiden oikeuden saaminen on tärkeä tutkimuskohde. Ongelmien syntymisestä ja niiden ratkaisemisen haasteista tulisi kysyä myös ikääntyneiltä itseltään.

Perheenyhdistämiseen ulkomaalaislaissa on tehty muutoksia useilla eri hallituskausilla. Pitkään toimeentuloedellytys koski vain sellaisia perheitä, jotka tulivat Suomeen esimerkiksi työnteon vuoksi. Juha Sipilän hallituksen kaudella tehtiin perustavanlaatuinen muutos, kun vuonna 2016 toimeentuloedellytys ulotettiin koskemaan myös turvapaikan saaneita. Lapset asetettiin keskenään eriarvoiseen asemaan, eikä lasten näkökulmaa huomioitu riittävästi. Oikeus perhe-elämään on aiempaa useammissa tilanteissa riippuvainen tulotasosta.

Oikeus- ja yhteiskuntatieteellisen yhdistyksen (OYY ry.) juhlaseminaarissa tutkijat kuvasivat oikeus- ja kriminaalipolitiikan viimeaikaisia kehityskulkuja. Keskustelua käytiin eri ihmisryhmien, kuten vankien, päihteidenkäyttäjien ja turvapaikanhakijoiden, oikeuksien toteutumisesta. Haavoittuvia ryhmiä ei tulisi niputtaa yhteen, vaan tulisi tunnistaa oikeuksien toteutumisen kannalta keskeiset tekijät – kuten lainsäädännön rooli tai viranomaisten käytännöt. Tätä varten tarvitaan laaja-alaista oikeus- ja yhteiskuntatieteellistä tutkimusta.

”Polarisaatiota ei voi purkaa lukemalla lakia ja lyömällä faktoja pöytään, vaan kysymällä miltä tuntuu,” näin tiivistää kokemuksensa Depolarize.fi-hankkeen johtaja kirjoituksessaan. Näiden vuosien aikana tietoisuus polarisaation toimintadynamiikasta on kasvanut yhteiskunnassa huomattavasti. Polarisaatiota ei kuitenkaan voi purkaa kukaan toimija yksin.

Viharikokset aiheuttavat uhrille vakavia seurauksia, kuten pelkoa ja eristäytymistä muista. Viharikosten erityispiirre on se, että ne kohdistuvat yksilön lisäksi koko siihen ryhmään, johon uhri kuuluu tai hänen oletetaan kuuluvan. Tästä syystä viharikos voi aiheuttaa pelkoa myös muissa, jotka kuuluvat samaan ryhmään uhrin kanssa. Lisäksi viharikokset vaikuttavat kaikkiin yhteiskunnan jäseniin, sillä ne heikentävät muun muassa osallistumismahdollisuuksia ja turvallisuuden tunnetta.

”Saamani määrät vihapuhetta ovat niin suuria verrattuina voimavaroihini, etten millään jaksa tehdä kaikesta ilmoitusta. Monesti on todella vaivalloista löytää edes oikeat väylät ilmoituksen tekemiseen”, kommentoi yksi vastaaja tuoreessa raportissa. Selvityksessä kartoitettiin vähemmistöryhmiin kuuluvien henkilöiden kokemuksia vihapuheesta ja häirinnästä sekä kokemusten vaikutuksia uhrien turvallisuuden kokemukseen ja hyvinvointiin. Samalla selvitettiin tapauksista ilmoittamista, ilmoittamisen esteitä sekä uhrien tietoisuutta tukipalveluista.

Rikospelkoihin linkittyvän keskustelun ja päätöksenteon taustalla on yleensä tavoite löytää erilaisia keinoja lisätä yhteiskunnan turvallisuutta ja koettua turvallisuudentunnetta. Tehtävä on haastava, sillä turvallisuuteen ja erityisesti turvallisuuden tunteeseen vaikuttavat tekijät ovat usein hyvin monitasoiset. Pelkkä rikollisuuden vähentyminen ei välttämättä suoraan vaikuta siihen, miten turvallisena yhteiskunta koetaan.

Osallistumis- ja vaikuttamisoikeudet kuuluvat kiinteästi demokratiaan, mutta kansalaisten on liian helppo jäädä passiivisiksi yhteiskunnallisen päätöksenteon sivustaseuraajiksi – eikä lakihankkeiden taustojen selvittäminen ole ollut yksinkertaista asiantuntijoillekaan. Jotta kaikilla olisi yhdenvertainen mahdollisuus toteuttaa perustuslaillisia oikeuksiaan, päätöksenteko on saatava läpinäkyväksi sekä tuotava helposti lähestyttäväksi. Turun yliopistossa kehitetään avointa Lakitutka-palvelua ratkaisuksi tähän ongelmaan.

Nuorisorikollisuutta koskevassa keskustelussa nousee liian harvoin keskiöön se, kuinka nuorten rikoskäyttäytymistä voidaan ennaltaehkäistä. Ennaltaehkäisy on kriminaalipoliittisesti korostuneen tärkeää, ja sen tulisi perustua yhä enemmän tutkittuun tietoon. Suomessa keskeinen nuorisorikollisuuden ennaltaehkäisyn toimintamalli on poliisin koordinoima ankkuritoiminta. Tässä artikkelissa tarkastelemme ankkuritoiminnan vaikuttavuutta ja toteutusta tutkimushankkeemme perusteella.

Viron oikeusministeriö on vuodesta 2019 koordinoinut Norway Grants -rahoituksella nuorisoystävällisen oikeuden hanketta, jossa on tutkittu ja kehitetty nuorten rikosprosesseja sekä kokeiltu uudenlaisia toimintatapoja. Hankkeen aikana Viro on saanut mahdollisuuden tutustua muiden maiden käytäntöihin. Nämä ovat vauhdittaneet uudenlaisten toimintatapojen omaksumista, kokeilua ja kokemusten jakamista eteenpäin.

Tervehdys Haaste-lehden lukijoille Liikenne- ja viestintäviraston Kyberturvallisuuskeskuksesta. Kevät ja kesä ovat olleet kiireistä aikaa kyberturvallisuudessa, eikä Suomen Nato-jäsenhakemus ole ainakaan pienentänyt hybridi- ja kybervaikuttamisen uhkaa.