Valtakunnansyyttäjä Ari-Pekka Koivisto haluaa parantaa Syyttäjälaitoksen ja koko rikosprosessiketjun tehokkuutta. Rikosprosessin tehostaminen edellyttää syyttäjien, poliisin, tuomarien ja asianajajien yhteistyötä. Kansalaiselle on yhdentekevää, missä rikosketjun vaiheessa tukoksia syntyy – olennaista on, että hänen asiansa käsitellään nopeasti. Myös rikosten kansainvälistymisen ja tietoteknistymisen vuoksi tarvitaan entistä notkeampia prosessisääntöjä.

Pimeällä verkolla on nykyään noin 2,5 miljoonaa käyttäjää päivässä. Sadat yhteisöt ovat omistautuneet lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa kuvaavan materiaalin käyttöön, levittämiseen ja tuottamiseen. Näissä yhteisöissä voi olla jopa satoja tuhansia jäseniä ympäri maailmaa. Myös Suomessa seksuaalirikoksiin syyllistyneiden parissa työskentelevät ammattilaiset saattavat kohdata henkilöitä, joiden rikokset ovat tapahtuneet osittain tai kokonaan pimeässä verkossa. Artikkelissa kuvataan näiden CSAM-yhteisöiden rakennetta ja niiden jäsenten toimintaa sekä lainvalvontaviranomaisten haasteita.

Hyväksikäyttö rikollisessa toiminnassa on globaali ilmiö, jossa ihmiskaupan uhrit painostetaan tekemään rikoksia hyväksikäyttäjän lukuun. Näissä tilanteissa rankaisemattomuusperiaate suojaa uhria rangaistukselta. Tuoreessa tutkimuksessa arvioidaan, että suomalainen rikosoikeudellinen säännöstö antaa mahdollisuuden soveltaa periaatetta, mutta käytännössä sen soveltamiselle on lukuisia esteitä.

Euroopan unionista on tulossa vahvempaa yritysvastuusääntelyä. Yritysten vastuu vaikutuksistaan arvoketjuissaan vahvistuu. Mitä uusia vaatimuksia sääntely tuo yrityksille työperäisen ihmiskaupan estämiseksi?

Ammattimainen ja järjestäytynyt rikollisuus on paljon muutakin kuin liivejä, moottoripyöriä ja "roadman"-kulttuuria. Se on usein soluttautunut lailliseen liiketoimintaan ja hyödyntää ammattimaisesti tietoverkkoja toiminnan skaalaamisessa globaaliksi. EU-tasolla se on tunnistettu vakavaksi uhaksi ja jäsenmailta edellytetään uusia innovatiivisia torjuntakeinoja.

Kansainvälinen rikospoliisijärjestö (INTERPOL) ja YK:n ympäristöohjelma (UNEP) ovat arvioineet ympäristörikollisuuden yhdeksi maailman laajimmista rikollisuusilmiöistä. Ympäristörikollisuuteen liittyy rajat ylittävää rikollisuutta, järjestäytynyttä rikollisuutta, korruptiota ja harmaata taloutta. Suomi ei ole suojassa tältä globaalilta ilmiöltä. Yhteiskuntamme näkemys ympäristörikollisuudesta ja sen torjunnasta on kuitenkin verrattain kapea-alainen, mikä heikentää ympäristöhaittojen tehokasta ennaltaehkäisyä. Artikkelissa tarkastellaan kriittisesti ympäristörikostorjuntaa ja sen raja-aitoja Suomessa.

Väitöstutkimus esittää, että turvapaikkaprosessi voi vaikeutua hakijoille, kun käytännöt muuttuvat tiheään ja ilman että hakijat tietävät muutoksista. Kansainvälistä suojelua koskevat kriteerit voivat olla hakijoille abstrakteja ja vaikeasti ymmärrettäviä. Lisäksi lähestymistavat turvapaikanhakijan kertomuksen uskottavuuden arviointiin vaihtelevat päätöksenteon eri tasoilla. Turvapaikkaprosessia vaikeuttaa myös se, että hyödyllinen järjestötoiminta on hakijan ulottumattomissa.

Suomessa asuu tuhansia henkilöitä, joiden elämää erilaiset rajakäytännöt varjostavat joka päivä. Osa heistä ei ole oikeastaan vielä ylittänyt Schengen-rajaa, sillä heille ei ole myönnetty kansainvälistä suojelua tai oleskelulupaa. He elävät jatkuvan käännytysuhan alaisina. Toiset ovat syystä tai toisesta pudonneet oleskeluluvilta. Heitä uhkaa karkottaminen. Näiden ihmisten kokemuksia rajakäytännöistä on kartoitettu harvoin. Kun rajan ylittäminen venyy vuosien mittaiseksi, nousevat esille myös eettiset kysymykset. Millaista on elämä jatkuvassa viranomaisprosessissa? Miltä tuntuu ihoon kiinnittyvä, mukana kulkeva raja?

Vaikka oikeus hakea ja saada kansainvälistä suojelua on ihmisoikeus, eri paikoista ja erilaista väkivaltaa pakeneviin ihmisiin suhtaudutaan eri tavoin. Hyvänä esimerkkinä tästä ovat vuoden 2015 ja Ukrainan sodan aiheuttama vuoden 2022 ”pakolaiskriisit”. Ukrainan sotaa paenneille on myönnetty tilapäistä suojelua, mutta auki on edelleen, miten heille käy sen päättyessä kiristyvän maahanmuuttopolitiikan aikakaudella.

Nuorten tekemät väkivaltarikokset ovat viime vuosina olleet julkisuudessa paljon esillä. Miten tämä on näkynyt nuorten ja heidän kanssaan aikaa viettävien nuorisotyöntekijöiden arjessa? Nuorisotyöntekijöiden opastamat tutkijat jalkautuivat havainnoimaan ilmiötä korona-ajan kaupunkitilaan Helsingissä, Espoossa, Kauniaisissa, Vantaalla ja Tampereella vuosina 2020–2022. Tutkimustulosten perusteella korona-aika ja nuoriin kohdistuva huolipuhe vaikuttavat koetelleen sukupolvien välistä luottamusta.

Moniammatillista yhteistyötä on tehty Suomessa ankkuritoiminnassa jo 20 vuoden ajan. Ankkuritoimintaa pidetään pääasiassa varhaisen puuttumisen ja ennaltaehkäisyn muotona. Toistuviin ja vakaviin rikoksiin syyllistyneiltä nuorilta puuttui pitkään rikoksista ja päihteistä irrottautumista tukeva toimintamalli, mutta nyt sellaista pilotoidaan kolmatta vuotta lastensuojelun tai sosiaalitoimen alla. Tässä katsauksessa vertaillaan Suomen moniviranomaisyhteistyötä vastaaviin arvioituihin ruotsalaisiin ja tanskalaisiin käytäntöihin. Lopuksi nostetaan ehdotuksia suomalaisen toiminnan kehittämiseksi.

Nuoren väkivaltainen kuolema on järkyttävä tapahtuma, joka vaikuttaa myös läheisiin, ystäviin ja yhteisöihin. Myös muu vakava väkivalta, joka ei johda kuolemaan, aiheuttaa runsaasti henkisiä ja usein myös materiaalisia kustannuksia.

Tervehdys Haaste-lehden lukijoille Liikenne- ja viestintäviraston Kyberturvallisuuskeskuksesta. Kyberturvallisuuden riskitaso on edelleen säilynyt kohonneena ja kyberturvallisuuden kannalta rauhallisemman kesän jälkeen ilmoitusten ja kyberhäiriöiden määrä on taas kasvanut.