Kriminologian professori Janne Kivivuori painottaa, että tutkimuksen asemaa on edelleen vahvistettava kriminaalipolitiikan kehittämisessä. Tutkimuksen objektiivisuus ja sääntelyvaihtoehtojen vaikuttavuuden vahva arviointi on viime vuosina noussut tutkijakeskusteluihin ja ohjannut myös kriminologian opetuksen kehittämistä. Kriminaalipolitiikan tutkimus antaa päätöksenteolle vahvemman perustan kuin kriminaalipoliittinen tutkimus.

Henkirikos on vakavin väkivallan muoto uhrille ja uhrin omaisille koituvien seurausten näkökulmasta. Teon välittömien seurausten merkitys heijastuu myös virallisissa rikosseuraamuksissa: toteutuneesta henkirikoksesta langetettava vankeustuomio on keskimäärin yli kaksi kertaa niin pitkä kuin yritykseksi jääneestä teosta. Näyttäytyvätkö henkirikoksentekijät poikkeuksellisen rikosalttiina tai syrjäytyneinä muihin vakavaa väkivaltaa tehneisiin verrattuna jo ennen rikostekoa? Entä tekevätkö he enemmän rikoksia myös vankeustuomion jälkeen?

Tarkastelemme eron jälkeiseen väkivaltaan liittyviä perhesurmia ja jäsennämme tutkimustemme pohjalta neljä keskeistä tekijää perhesurmien ehkäisemisessä. Tärkeää on tunnistaa vallan ja kontrollin dynamiikka, eroamiseen sisältyvä riski, vanhemmuutta uhkaavat muutokset sekä monialaisen tiedon keräämisen merkitys. Kun nämä on tunnistettu, voidaan moniammatillisesti arvioida väkivallan uhriin kohdistuva riski ja uhka. Arvion perusteella voidaan suojata uhria.

Parisuhdeväkivallan luonteesta ja syistä voi tutkimuskentälläkin olla vallalla käsityksiä, jotka vastaavat huonosti empiiristen tutkimusten piirtämää kuvaa ilmiöstä. Tämä voi vaikeuttaa sekä väkivallan tunnistamista että sen seurausten arviointia. Artikkelissa arvioidaan kahden toistuvan empiirisen tuloksen merkitystä parisuhdeväkivallan luonnetta koskevassa keskustelussa.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen, Invalidiliiton ja Kynnys ry:n tekemän tutkimuksen mukaan toimintarajoitteiset henkilöt kokevat enemmän lähisuhdeväkivaltaa verrattuna muuhun väestöön. Hankkeessa toteutetun kyselyn ja haastattelujen perusteella väkivaltaa kokeneiden vammaisten henkilöiden joukossa oli runsaasti kokemuksia monesta eri väkivallan muodosta, ja väkivaltaa oli tapahtunut pitkällä aikavälillä.

Julkisuudessa on ollut viime aikoina esillä seksuaalirikoskokonaisuuksia, joissa asianomistajina on satoja lapsia. Nämä tapaukset ovat paljastuneet yksittäisten ilmoitusten perusteella. Lapsiin kohdistuva rikollisuus onkin usein piilorikollisuutta, mutta miksi? Vain pieni osa lasten kokemasta fyysisestä tai seksuaaliväkivallasta tulee ylipäätään aikuisten tietoon. Usein taustalla on se, ettei asian vakavuutta tunnisteta tai aikuisille kertomisesta ajatella olevan apua.

Poliisi on julkaissut käsikirjat lapsirikostutkintaan ja lähisuhdeväkivallan tutkintaan. Molemmat käsikirjat liittyvät tiiviisti väkivaltarikostorjunnan ja -tutkinnan laajaan sekä monisäikeiseen kokonaisuuteen. Siinä poliisilla on oma rooli ja lakisääteiset tehtävät, joiden tehokas hoitaminen edellyttää tiivistä yhteistyötä monien muihin viranomaisten kanssa. Myös lukuisten järjestöjen toiminta on tärkeää rikollisuuden torjunnassa ja rikosten uhrien auttamisessa sekä myös rikoksia tehneiden palveluissa.

Oikeuskäytännön perusteella rikosvastuuiän saavuttaneiden eli 15 vuotta täyttäneiden kiusaajien tekoihin kouluympäristössä ei sovelleta erilaisia normeja kuin yhteiskunnassa muutoin. Sen sijaan haasteet kiinnittyvät erityisesti alle 15-vuotiaiden tekijöiden kiusaamistekojen oikeudelliseen jäsentämiseen ja uhrien epäoikeudenmukaisuuden kokemuksiin. Ongelmana on, etteivät viranomaisvastuut ole selkeitä.

Rikostilastojen perusteella naisten tekemä väkivaltarikollisuus on kasvanut jo kauan, mutta viime vuosien aikana on tapahtunut käänne huonompaan 2010-luvun alun paremman tilanteen jälkeen. Suomessa henkirikosten tekijöistä naisia on noin joka kymmenes, kun taas uhreista naisten osuus on noin kolmannes. Alaikäisten osuus väkivaltarikoksista epäillyistä naisista pysyi viime vuosikymmenellä melko tasaisena. Kriminologian alalla naisten rikollisuutta on tutkittu vähemmän kuin miesten rikollisuutta.

On kiinnostava kysymys, miten ja missä tilanteissa yhdistyslain säännöstä toiminnan määräämisestä lakkautettavaksi tulisi soveltaa järjestäytyneen rikollisuuden yhteydessä. Poliisihallitus on nostanut yhden menestyneen kanteen erästä moottoripyöräjengiä ja sen alaosastoa vastaan vaatien niiden lakkauttamista. Pohjoismaisen vastarintaliikkeen (PVL) lakkauttaminen loi pohjaa yrityksille puuttua niin sanottujen liivijengien toimintaan vastaavin keinoin, lakkauttamiskanteella.

Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa on saanut monet pohtimaan kansainvälisen rikosoikeuden keinoja puuttua asiaan. Tässä artikkelissa esitellään ensin kansainvälisen rikosoikeuden kehitystä ja niin kutsutun Rooman perussäännön merkitystä. Lopuksi pohditaan yksilöllisen rikosvastuun toteuttamista Ukrainassa tapahtuvia sota- ja hyökkäysrikoksia kohtaan.

Kehitykselliset neuropsykiatriset häiriöt ilmenevät lapsuudessa vaikuttaen mm. kielelliseen ja ei-kielelliseen viestintään, oppimiseen, sosiaaliseen vuorovaikutukseen, toiminnan ohjaamiseen sekä tunteiden säätelyyn. Muiden merkittävien haasteiden lisäksi kehityksellisiin häiriöihin liittyy muuhun väestöön verrattuna kohonnut riski väkivaltaiselle käytökselle ja väkivallan uhriksi joutumiselle. Viimeaikaiset rekisteritutkimukset ovat tarkentaneet kuvaa kehityksellisten häiriöiden yhteydestä väkivaltarikoksiin ja uhrikokemuksiin.

Toistuvasti ja vakavia rikoksia tekeville nuorille kokeillaan parhaillaan uutta toimintamallia Vantaalla, Turussa, Oulussa ja Rovaniemellä. Kokonaisvaltaiselle, moniammatilliselle ja pitkäkestoiselle tuelle nuorten rikoskierteen katkaisemiseksi on selkeä tarve ja monen nuoren elämä näyttää kääntyneen parempaan suuntaan. Moniammatillinen yhteistyö edellyttää luottamusta nuoren, perheen ja tiimin välillä, mutta myös eri toimijoiden kesken.

Alkuvuoden aikana kyberturvallisuus ja hybridivaikuttaminen ovat nousseet aiempaa enemmän esille myös Suomessa, kun maailmantilanne on muuttunut Venäjän hyökättyä Ukrainaan.