Pimeän verkon lapsiin kohdistuvan seksuaaliväkivallan yhteisöistä tarvitaan lisää tietoa
Pimeä verkko (Darknet) salaa käyttäjiensä henkilöllisyyden reitittämällä liikennettä satunnaisesti eri puolilla maailmaa sijaitsevien palvelimien kautta. Vuodesta 2008 lähtien pimeään verkkoon on ollut helpoin päästä TOR (The Onion Router) -selaimen avulla, mikä on avannut sen yhä laajemman yleisön ulottuville.
Anonymiteetti on tarjonnut myös uudenlaisen mahdollisuuden lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa kuvaavan materiaalin (CSAM, Child Sexual Abuse Material) hankkimiseen ja vaihtamiseen ja yhdistänyt kysynnän ja tarjonnan ennennäkemättömällä tavalla globaalissa mittakaavassa. Yhä paremmilla kameroilla varustettujen älypuhelinten yleistyminen hämärtää myös kuluttajien ja tuottajien välistä eroa, mikä lisää entisestään materiaalin määrää.
Pimeän verkon CSAM-yhteisöjen sijainti ja ulkoasu
CSAM-yhteisöiden paikallistaminen pimeässä verkossa on rikosprosessin ensimmäinen askel. Piilotetut wikit (hidden wikis, ks. kuva 1) toimivat ohjeluettelona rikollisia sivustoja etsiville, mutta niihin pääsee käsiksi vain TOR-sovelluksen kautta. CSAM-sivustoilla yksi yhteisön turvallisuuden takaavista turvaprotokollista on .onion-osoitteen jakaminen vain samanhenkisten käyttäjien kanssa. Lainvalvontaviranomaisten teknisten valmiuksien lisääntyessä osoitteita kierrätetään pimeän verkon salatussa viestinnässä, sen yhteisöissä tai suoraan henkilöltä toiselle. Julkisesti saatavilla olevan listan ylläpitämistä ei suositella ja kun .onion-osoite tunnistetaan, se vaihdetaan nopeasti.
Kuva 1. Hidden Wiki tarjoaa. onion-osoitteita useille rikollisille sivustoille pimeässä verkossa. Turvallisuussyistä pimeän verkon CSAM-foorumien osoitteet jaetaan kuitenkin yleensä yksityisesti.
Pimeän verkon CSAM-yhteisöt perustuvat pääasiassa avoimen lähdekoodin koodiin, kuten phpBB:een. Sivustot ovat ulkoasultaan yksinkertaisia, mikä johtuu pääasiassa jäsenten rajallisista teknisistä valmiuksista. Tämän vuoksi useimmat pimeän verkon CSAM-sivustot eivät ole erityisen tietoturvallisia. Turvallisuuteen vaikuttavat jäsenyyden eksklusiivisuus, sivuston piilottaminen hakukoneilta ja se, miten helppoa sivuston sijaintipaikan tunnistaminen on. Suurin osa foorumien turvallisuudesta perustuu TOR:n salausominaisuuksiin. On siis harhaluulo, että CSAM-yhteisöjä ylläpitäisivät teknisesti lahjakkaat ihmiset.
CSAM-yhteisöiden aloitussivut eivät näytä suosittujen sosiaalisten medioiden alustoilta. Ne ovat enemmänkin aikamatka ennen 1990-lukua kehitetyille sivustoille tummine ja yksinkertaisine ulkoasuineen (kuva 2). Käyttäjien on yleensä ennen sivustolle pääsyä rekisteröidyttävä joko sivuston ylläpitäjän tai muiden korkean tason jäsenten kutsusta.
Kuva 2. CSAM-sivuston aloitussivu.
Kun käyttäjä liittyy tiettyyn yhteisöön, hänen on ensin sitouduttava "sääntöihin", jotka saattavat vastata tai olla vastaamatta yhteisön todellisuutta. Joillakin foorumeilla sallitaan esimerkiksi vain "kevyt" penetraatio alle 4-vuotiaisiin lapsiin tai kielletään kipua ja tuskaa esittävä ”hurt core”. Pimeän verkon CSAM-yhteisöiden jäsenet ylläpitävät profiileja, ja muut käyttäjät tuntevat heidät lempinimillään. Yhteisöiden jäsenet voivat kommunikoida keskenään keskustelualueiden ja yksityisviestien lisäksi myös tykkäämällä toistensa viesteistä tai mediaosioiden sisällöstä.
Foorumin etusivulla käyttäjä näkee yleensä erilliset alueet kuville, videoille ja muulle sisällölle. Nämä osiot on taas jaettu alateemoihin esimerkiksi uhrin sukupuolen, iän tai sisällön luonteen mukaan, kuten boys, toddlers, soft core, hard core ja erilaiset fetissit, joita esiintyy myös aikuispornografiassa, kuten vaipat, lääkäri ja orjuus (ks. kuva 3).
Kuva 3: Kuvakaappaus pimeässä verkossa olleesta ”TweenFan Island” sivustosta.
Lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa kuvaavan materiaalin lisäksi sivuilla on laajoja tekstiosioita kuten keskustelualueita. Niitä tarjotaan usein monilla kielillä, myös harvinaisilla kuten suomeksi, tšekiksi tai unkariksi, mikä kuvastaa näiden yhteisöjen maailmanlaajuista ulottuvuutta. Tyypillisesti löytyy myös tekninen foorumi, josta kokemattomat käyttäjät voivat saada teknistä neuvontaa siitä, miten toimia turvallisesti pimeässä verkossa. Suurimmat yhteisöt ilmoittavat, että niillä on satojatuhansia rekisteröityneitä käyttäjiä, mutta aktiivisten käyttäjien kokonaismäärä ei ole tiedossa.
Yhteisöiden organisaatio
Kuten tavalliset yritykset, myös tyypilliset pimeän verkon CSAM yhteisöt ovat hierarkkisesti organisoituja ja niiden jäsenillä on erilaisia rooleja.
Ylläpitäjät
Hierarkian huipulla ovat ylläpitäjät, jotka jaetaan joskus edelleen pääylläpitäjiin, ylläpitäjiin, apulaisylläpitäjiin ja moderaattoreihin. Strategisella tasolla he päättävät yhteisöiden suuntauksesta (esim. tytöt, pojat tai molemmat), sisällöstä, säännöistä ja jäsenmäärästä. Yksi päätehtävä on määrittää, millaisia sisältöjä jäsenet voivat ladata foorumiin. Ylläpitäjät voivat estää tietynlaisen sisällön lataamisen – esimerkiksi yhteisöt, jotka painottavat ”lapsirakkautta” (child love, tarkoittaen lapseen kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa) voivat kieltää hurtcoren. Ylläpitäjät päättävät myös siitä, mitä jäseneksi rekisteröityminen edellyttää. Jotkut sivustot vaativat materiaalin latausta yhteisön käyttöön tai osallistumista keskusteluihin ennen täysjäsenyyden myöntämistä. Ylläpitäjät muokkaavat myös foorumin julkisuutta pyrkimyksenään houkutella uusia jäseniä.
Päivittäisellä tasolla ylläpitäjät ovat vastuussa siitä, että ympäristö pysyy ymmärrettävänä ja helppokäyttöisenä. He suojelevat yhteisöjä hakkeriaktivistien verkkohyökkäyksiltä ja ylläpitävät tietoturvallisuutta käyttäjien henkilöllisyyden suojelemiseksi lainvalvontaviranomaisten tutkinnoilta. He myös yhdessä muiden käyttäjien kanssa antavat jäsenille tietoa tietoturvalliseen toimintaan ja varoituksia – joskus myös sanktioita – niille, jotka eivät noudata sääntöjä.
VIPit
Yhteisöiden hierarkian toisella portaalla ovat VIP-jäsenet, joilla on etuoikeutettu asema ja jotka on toisinaan jaoteltu edelleen SVIP-jäseniin (super very important persons), VIP-jäseniin, tuottajiin (henkilöihin jotka tuottavat CSAM:a) ja muihin kunniajäseniin. Ylläpitäjät myöntävät VIP-aseman esimerkiksi jäsenyyden kestosta, panoksesta verkkoyhteisölle ja uuden eksklusiivisen sisällön tuottamisesta. Yhteisöissä on usein alueita, joihin vain ylläpitäjillä ja VIP-käyttäjillä on pääsy, ja joissain yhteisöissä heillä on myös erivapauksia sääntöjen noudattamisessa.
Capperit
”Capperit” ovat viime aikoina saaneet huomiota ja kunnioitusta monissa CSAM-yhteisöissä. "Cappaus" on uusi ilmiö ja tapa luoda sisältöjä tallentamalla, muokkaamalla ja jakamalla suoratoistettua (livestriimattua) lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa. Suoratoisto eroaa muista verkkovälitteisistä CSAM-rikoksista, sillä se on taloudellisesti motivoitua ja siinä on sekä virtuaalisia että fyysisiä elementtejä. Näiden istuntojen tuottajat kohdistavat seksuaalista väkivaltaa lapseen webkameran edessä taloudellisen hyödyn saamiseksi. Lapsiuhrit asuvat usein kehittyvissä maissa ja suoratoistoalustat ovat internetin puolella. Ellei asiakas tallenna sessiota, lainvalvontaviranomaisten on vaikea päästä kiinni todistusaineistoon. Capperit ovat erityisen arvostettuja verkkoyhteisöjen jäseniä, koska cappaus edellyttää laittoman sisällön lataamista omaan laitteeseen ja jättää digitaalisia jalanjälkiä.
Tavanomaiset jäsenet
Foorumin normaalit jäsenet voi niiden käytännöistä riippuen erotella täysjäseniksi, rekisteröityneiksi jäseniksi ja passiivisiksi jäseniksi. Täysjäsenet ovat rekisteröityneet foorumille ja täyttävät sen jäsenyysvaatimukset esimerkiksi osallistumalla foorumin keskusteluketjuihin. Rekisteröityneet jäsenet eivät vielä ole täyttäneet muita jäsenyysvaatimuksia. Passiiviset jäsenet ovat aikoinaan olleet täysjäseniä tai rekisteröityneitä jäseniä, mutta eivät enää täytä yhteisön asettamia vaatimuksia. He voivat yleensä saada takaisin täysjäsenyytensä esimerkiksi osallistumalla aktiivisesti keskusteluihin.
Yhteisöiden jäsenten aktiivisuus
Pieni osa jäsenistä vastaa suhteettoman suuresta osuudesta pimeän verkon CSAM-yhteisöjen viestinnästä. Van der Bruggen ja Blokland (2022) havaitsivat tutkiessaan yhteisöä, jolla oli lähes 15 000 aktiivista jäsentä ja yli 400 000 viestiä, että 109 aktiivisinta jäsentä vastasi 40 %:sta viestinnästä. Monet jäsenet kirjoittivat vain yhden viestin. Toisessa heidän tutkimuksensa CSAM-yhteisössä, jossa rekisteröityminen ei edellyttänyt aktiivisuutta, 97 % jäsenistä ei kommunikoinut laisinkaan sen olemassaolon kahdeksan kuukauden aikana. Passiivisuudestaan huolimatta yhdeksän kymmenestä kävijästä yritti ladata materiaalia ainakin kerran. Keskimääräinen kävijä oli aktiivinen 2–3 kuukautta ja käytti lähes tunnin viikossa foorumin sisällön selaamiseen.
Aktiivisesti foorumin julkiseen keskusteluun osallistuvat jäsenet kirjoittavat ja jakavat lapsiin liittyviä (eroottisia) tarinoita ja runoja, seuraavat pedofiliaa ja lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa käsittelevää mediaa ja kirjallisuutta sekä julkaisevat internetin ja pimeän verkon linkkejä muille yhteisöille. Kirjoitukset heijastelevat usein kognitiivisia vääristymiä, sillä jäsenet esimerkiksi säännöllisesti väittävät toimivansa lasten edun mukaisesti.
Monissa viesteissä lapset nähdään seksuaalisina olentoina, jotka kykenevät nauttimaan seksistä – ja hyötymään siitä. Yleinen neutralisoiva väite on, että seksuaalinen väkivalta ei aiheuta vammoja. Monet pimeän verkon CSAM-yhteisöiden jäsenet ovat sitä mieltä, että lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa tulisi pitää vain yhtenä seksuaalisena mieltymyksenä eikä kriminalisoida.
CSAM-yhteisöissä seurataan jatkuvasti pimeän verkon käyttäjiin liittyviä lainvalvontaviranomaisten toimia ja syytteitä. Yhdysvalloissa vuonna 2012 toteutetussa operaatiossa ”Sunflower” tunnistettiin ja pelastettiin 123 seksuaalisen väkivallan uhriksi joutunutta lasta. 245 henkilöä pidätettiin. Operaatiota pidetään ensimmäisenä, jossa lainvalvontaviranomaiset keskittyivät pimeän verkon sivustolle. Pimeän verkon yhteisöissä operaatioon liittyviä artikkeleita ja videoita analysoitiin ja turvallisuusneuvoja päivitettiin.
Kun lainvalvontaviranomaiset ovat aloittaneet uuden operaation, alas ajetun sivuston jäsenet hiljenevät (muuttuvat passiivisiksi) muutamaksi päiväksi. Tämä antaa yhteisölle mahdollisuuden kartoittaa operaation seuraukset. Ne jäsenet, jotka eivät ole tutkinnan kohteena, ovat nopeasti yhteydessä muihin yhteisön jäseniin ja päättävät joko uuden yhteisön perustamisesta tai siirtymästä toiselle aktiiviselle foorumille.
Lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa koskevasta akateemisesta tutkimuksesta keskustellaan myös säännöllisesti pimeän verkon yhteisöissä. Jäsenet poimivat ja vääristelevät tutkimustuloksia omien näkemystensä vahvistamiseksi ja levittävät näitä näkemyksiään muille jäsenille tosiasioina.
Tutkimustieto pimeän verkon CSAM-yhteisöiden jäsenistä vähäistä
Tähän mennessä pimeän verkon foorumien jäsenten psykologiaan liittyviä tutkimuksia on tehty vähän. Van der Bruggen ja Blokland (2022) tutkivat yhteisöiden jäsenten keskustelukäyttäytymisen malleja yhdistäen ne aikaisemmin tehtyihin CSAM-rikollisten luokitteluihin, jotka perustuivat seksuaalirikollisuutta, ongelmallista internetin käyttöä ja lainvalvonnan kokemusta koskeviin teorioihin.
Woodhams ym. (2021) käyttivät tutkimuksessaan CSA-/CSAM-rikoksesta epäillyn 53 henkilön viestejä neljästä eri pimeän verkon yhteisöstä, jotka olivat poliisivalvonnassa tiedonkeruun aikana. He saivat uutta tietoa epäiltyjen demografisista ominaisuuksista. Esimerkiksi 34 % otoksesta ilmoitti, että heillä oli säännöllinen pääsy lapsiin ja 32 %:lla motiivi käyttää pimeää verkkoa liittyi CSAM-materiaalin hankkimiseen. Yleisimpiä seksuaalisien kiinnostuksen kohteita olivat sadismi (26 %) ja insesti (17 %). Epäiltyjen välisessä vuorovaikutuksessa lapsiin kohdistuva seksuaaliväkivalta oli keskiössä. Lisäksi foorumeilla keskusteltiin yleisesti tietoturvallisuudesta. Viidennes käyttäjistä oli yllyttänyt toista henkilöä kohdistamaan seksuaaliväkivaltaa lapseen.
Suojellaan lapsia ry:n kyselytutkimus suunnattiin henkilöille, jotka etsivät lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa kuvaavaa materiaalia tietyillä pimeän verkon hakukoneilla ja tietyillä avainsanoilla (Insoll et al. 2021). Vastaajat ilmoittivat altistuneensa CSAM:lle jo nuorella iällä: 70 % ensi kertaa alle 18-vuotiaana ja 40 % alle 13-vuotiaana. Reilu kolmannes ilmoitti olevansa kiinnostunut väkivaltaisesta ja raa’asta tai 0–3-vuotiaisiin kohdistuvasta materiaalista. Yli puolet vastaajista pelkäsi, että materiaalin katsominen saa heidät syyllistymään lapsiin kohdistuvaan seksuaalirikokseen, kun taas 37 % vastaajista oli jo hakenut suoraa kontaktia lapsiin. Puolet vastaajista ilmoitti haluavansa lopettaa CSAM:n katsomisen, kun taas toinen puoli ei halunnut tai ollut edes ajatellut asiaa. 62 % oli yrittänyt lopettaa sen katsomisen aiemmin, mutta ei ollut onnistunut siinä.
CSAM-yhteisöiden alaryhmien luokittelu auttaa myös ennaltaehkäiseviä toimia, sillä jotkut tyypit voivat olla herkempiä interventioille kuin toiset. Suojellaan lapsia ry:n tarjoaman ReDirection omahoito-ohjelman kaltaiset verkkotoimet saattavat tavoittaa parhaiten ulkoiselle vaikutukselle alttiit käyttäjät. Laittomaa toimintaa korostavien varoitusbannerien lisääminen CSAM:ia pimeästä verkosta etsivien henkilöiden toimintaprofiileihin voi taas auttaa estämään joitakin heistä menemästä yhteisöihin alkujaankaan.
Päätelmiä
Pimeän verkon luoma anonymiteetti tarjoaa CSAM-yhteisöiden käyttäjille turvallisuutta. Yhteisöiden sijainnit löytää vain sellaisten kanavien kautta, joissa niiden jäsenten välille on muodostunut luottamus. Yhteisöt ovat hyvin organisoituja ja niillä on selkeä hierarkkinen rakenne. Niiden jäseniä sitovat säännöt ja etiketti ja suurinta arvostusta nauttivat ne, jotka jakavat uusinta lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa kuvaavaa materiaalia. Sen selvittäminen, missä määrin yhteisöissä oleminen on suoraan yhteydessä seksuaaliseen kiinnostukseen lapsia kohtaan, vaatii vielä lisätutkimusta.
Lainvalvontaviranomaisten on lisättävä valmiuksiaan havaita pimeän verkon piiloissa olevia CSAM-yhteisöjä. On kuitenkin epärealistista ajatella, että lainvalvojilla olisi oikeudellisia tai teknisiä resursseja tunnistaa ja asettaa syytteeseen kaikki heidän takavarikoimansa yhteisöt. Suurimmilla yhteisöillä on jopa 400 000 jäsentä, joten viranomaisten on tehtävä strategisia päätöksiä yksittäisten tekijöiden mahdollisen riskikäyttäytymisen perusteella. Akateemiseen tutkimuksen tieto jäsenten verkkokäyttäytymisestä voi auttaa lainvalvontaviranomaisia priorisoimaan kohteensa.
Pimeän verkon CSAM:n käyttäjillä on hyvin erilaisia profiileja. Lainvalvontaviranomaiset hyötyisivät tutkittuun tietoon perustuvasta riskinarviointityökalusta. Lisäksi tulisi luoda selkeitä interventiopolkuja, joiden avulla voitaisiin puuttua CSAM-rikoksiin preventiivisesti tai viranomaisten interventioilla. Tällöin tutkinta voitaisiin keskittää niihin, jotka aiheuttavat suurimman riskin lapsille ja edistävät muiden käyttäjien kognitiivisia vääristymiä. Jotkut jäsenistä haluaisivat hakea apua lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa kuvaavan materiaalin käytön lopettamiseen, mutta muiden epäluuloisen asenteen takia he saattavat olla haluttomia sitoutumaan terapeuttisiin interventioihin. Tulevan tutkimuksen pitäisi kehittää esto- ja interventiostrategioita, jotka voisivat vähentää käyttäjien määrää.
Tulevaisuudessa olisi tärkeää syventää ymmärrystä CSAM-yhteisöiden jäsenten psykologisista ja rikosteknisistä profiileista. Esimerkiksi olisi tärkeää luoda lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa kuvaavan materiaalin käytön lopettamista haluaville selkeä ja turvallinen väylä niiden alustoiden yhteyteen, joissa nämä yhteisöt operoivat. Tällä pystyttäisiin vähentämään jäsenmäärän kasvua.
Tutkimus pimeän verkon kontekstissa on hyvin haastavaa ja edellyttää lainvalvontaviranomaisten, tiedemaailman, teknologiapalvelujen tarjoajien ja julkishallinnon ulkopuolisten toimijoiden yhteisiä ponnisteluja. Ymmärrys pimeän verkon CSAM-yhteisöiden jäsenistä parantaa ammattilaisten ja paikallisviranomaisten valmiuksia vastata heidän tarpeisiinsa ja heidän tuottamiin riskeihin.
Sisäministeriö johtaa tällä hetkellä Euroopan laajuista Euroopan Komission rahoittamaa ARICA-konsortiota, jossa kehitetään lainvalvontaviranomaisten edellytyksiä puuttua CSAM-rikollisuuteen. Toivomme tämä katsauksen antavan tutkijoille ja viranomaisille yleiskuvan pimeässä verkossa toimivien lapseen kohdistuvaa seksuaaliväkivaltaa sisältävien yhteisöiden toiminnasta ja haluamme kannustaa tutkimukseen, jonka auttaa kehittämään lapsiin kohdistuvan seksuaaliväkivallan ennaltaehkäisyä.
Colm Gannon, Arjan Blokland, Salla Huikuri, Kelly Babchishin & Robert Lehmann
Artikkeli on tiivistelmä kirjoittajien englanninkielisestä laajemmasta katsauksesta: Child sexual abuse material on the darknet. Forensiche Psychiatrie Psycholologie Kriminologie (2023).
Lähteet löytyvät alkuperäisartikkelista.
Artikkelin suomentaja ja yksi kirjoittajista, tohtori Salla Huikuri työskentelee sisäministeriössä erityisasiantuntijana.
Muut kirjoittajat: Gannon työskentelee La Troben yliopistossa Australiassa, Blokland Alankomaiden rikollisuuden ja lainvalvonnan tutkimuksen instituutissa, Babchishin Carletonin yliopistossa Kanadassa ja Lehmann Berliinin lääketieteen yliopisto MSB:ssa.
Kuva: Pixabay
