Moniammatilliset työtavat nuorten rikosten ehkäisyssä Suomessa, Tanskassa ja Ruotsissa
Pääministeri Petteri Orpon hallitusohjelmassa on sitouduttu ottamaan käyttöön tarvittavat keinot nuoriso- ja jengirikollisuuden ehkäisemiseksi ja vähentämiseksi. Hallitusohjelma sisältää lukuisia mainintoja eri keinoista, ja nuoriso- ja jengirikollisuuden ehkäisemistä ja vähentämistä koskevan toimenpideohjelman tulee olla valmis vuoden 2023 loppuun mennessä.
Heinäkuussa julkaistussa oikeusministeriön raportissa (Alanko ym., 2023) tunnistettiin vakavan ja toistuvan nuorisorikollisuuden ja jengirikollisuuden ehkäisyn aukkopaikkoja. Tällaisia ovat esimerkiksi lasten ja nuorten rikosten ennaltaehkäisevän työn, kuten ankkuritoiminnan, kehittäminen. Myös oikeusministeriön kehittämän, rikoskierteen katkaisua tukemaan tarkoitetun monialaisen toimintamallin laajentaminen ja vakiinnuttaminen hyvinvointialueille on nostettu kehittämiskohteeksi. Molemmat ovat mukana myös hallitusohjelmassa. Lastensuojelulainsäädännön uudistamisen yhteydessä tulee taas huomioida alaikäisten rikoksiin syyllistyneiden tarvitsema tuki rikoskierteen katkaisemiseksi.
Suomessa poikkihallinnollinen lähestymistapa on todettu onnistuneeksi ja lisää panoksia tarvitaan sen laajentamiseksi ja vahvistamiseksi (Kaakinen ym., 2022; Korpilahti ym., 2023; Piispa ym., 2023). Myös järjestöillä on keskeinen rooli nuorten rikosten ehkäisyssä ja rikoskierteiden katkaisussa. (Ks. esim. Korpilahti ym., 2023; Turkka & Saarholm, 2023). Seuraavaksi käsittelemme selvitystyöhön perustuvia kokemuksia suomalaisista ja pohjoismaisista moniammatillisista työmalleista nuorten rikollisuuden ennaltaehkäisyssä ja rikos- ja päihdekierteen katkaisussa.
Ankkuritoiminta puuttuu varhain ja estää rikoskierteen syntyä
Tutkimusten mukaan varhaiseen rikoskäyttäytymiseen puuttumiseen voi riittää nopea ja lyhyt interventio (Kaakinen ym., 2022). Ensimmäistä kertaa rikoksesta epäilyille nuorille on Suomessa ollut tarjolla lukuisia puuttumisen malleja (ks. Haikkola ym., 2019). Yksi esimerkki tästä on moniammatillinen ankkuritoiminta. Lähtökohta on nuoren ja huoltajien kanssa pidettävä ankkuritapaaminen, jossa keskustellaan nuoren tilanteesta ja siihen liittyvistä huolista. Useammat tapaamiset ja ohjaus jatkopalveluihin ovat myös mahdollisia (ks. Kaakinen ym., 2022).
Ankkuritoimintaa on nykyään käytössä jokaisen poliisilaitoksen alueella. Eniten nuoria ohjataan toimintaan poliisin lisäksi kouluista, oppilaitoksista ja sosiaalitoimesta. Ankkuritoiminnan tavoitteena on ehkäistä alaikäisten nuorten päätyminen rikoksen polulle, estää ennalta rikokset ja puuttua päihteiden käyttöön tai muuhun huolta aiheuttavaan käyttäytymiseen. Lisäksi toiminnalla ennaltaehkäistään väkivaltaista radikalisoitumista.
Ankkuritoiminnan ohjaus kuuluu sisäministeriölle ja käytännön työtä ohjaa Ankkuritoiminnan käsikirja (SM, 2022). Toiminnassa on 47 ankkuritiimiä ja niissä jäseniä poliisista, sosiaali-, terveys- ja nuorisotoimesta. Tavoitteena on kohdata oireileva nuori jo ennen ensimmäisen rikoksen tapahtumista, kääntää nuoren suunta mahdollisimman varhain ja ohjata nuori tarvitsemiensa palvelujen pariin. Haasteena ovat ankkuritoiminnan resurssit entistä varhaisempaan puuttumiseen. Tällä hetkellä merkittävin osa asiakkuuksista tulee poliisin kautta, jolloin nuori on jo tyypillisesti epäiltynä rikoksesta.
Arviointitutkimuksen mukaan ankkuritoimintaan osallistuneilla nuorilla oli verrokkinuoria pienempi riski uusia rikoksensa intervention jälkeen. Tutkimuksen mukaan ankkuri-intervention vaikutus näyttääkin ehkäisevän tulevaa rikoskäyttäytymistä paremmin kuin pelkkä rikosepäily ja siitä seuraava rikosprosessi (Kaakinen ym., 2022).
Ankkuritoiminta on nyt jo valtakunnallisesti hyvin kattavaa, mutta ryhmien kokoonpanot ja tavat tehdä työtä vaihtelevat alueittain. Poliisi ja sosiaalitoimi ovat toiminnassa jo hyvin mukana, mutta nuorisotyön osaamista sekä terveydenhuollon roolia tiimeissä tulisi vahvistaa. Nuorisotyö tuo elintärkeää osaamista nuorten osallistamisesta ja alueellisista erityispiirteistä. Nuorten mielenterveyden haasteiden lisääntyminen näkyy myös ankkuritoiminnassa; se lisää entisestään painetta esimerkiksi psykiatrisen sairaanhoitajan työpanokselle tiimeissä. Tätä resurssia ei ole tiimien käytössä vielä kaikkialla Suomessa ja se olisi ensiarvoisen tärkeää hyvin matalan kynnyksen avun tarjoamiseksi nuorille.
Toistuvasti ja vakavia rikoksia tekeville suunnattu moniammatillinen nuorten toimintamalli
Suomesta on puuttunut työtapa, johon sisältyisi rikosten jättämistä tukevia vaikuttavia menetelmiä, nuoren tilanteen systemaattinen arviointi, koordinoitu palvelukokonaisuus ja selkeä vastuutaho (Haikkola ym., 2019). Ankkuritoiminnan jälkeiseksi, pitkäaikaisemmaksi ja räätälöityjä palveluita sisältäväksi työtavaksi oikeusministeriön työryhmä laati moniammatillisen toimintamallin, jossa mukana oli sekä rikosprosessin että tukea antavat viranomaiset. (Sambou ym., 2019.) Rikoksilla oireilevien nuorten toimintamalli on suunnattu toistuvasti ja vakavia rikoksia tekeville nuorille. Malli perustui tutkimukseen ja kohdistui siihen ryhmään nuoria, joihin varhaisen puuttumisen keinot eivät olleet riittäneet.
Rikoksilla oireilevien nuorten toimintamallin pilotointi ja moniammatilliset tiimit käynnistyivät Turussa, Oulussa, Rovaniemellä ja Vantalla käytännössä vuoden 2021 alusta. Toimintaan osallistuneen nuoret ovat olleet 13–29 vuotiaita, ja ohjautuneet pääosin lastensuojelusta, rikosseuraamuslaitokselta ja poliisilta. (Sambou ym., 2023, Piispa ym., 2023). Toimintamallin toteuttamista on voitu jatkaa lisätalousarvion turvin vielä tämän vuoden ajan.
Hankkeiden seurantaraportissa esitettiin kehittämistarpeiksi rahoituksen pidempää aikajännettä ja pysyvää rahoitusmallia, hankkeiden laajentamista ja rikoksista irrottautumista tukevien palveluiden kytkemistä hyvinvointialueiden rakenteisiin. Lisäksi esitettiin muutamia ohjelmatyön sisällöllisiä kehittämiskohteita sekä tilanne- ja asiakasarvioinnin ja dokumentoinnin kehittämistä. Perheiden roolin vahvistaminen työskentelyssä havaittiin myös keskeiseksi tarpeeksi (Piispa ym., 2023; ks. myös Sambou ym., 2023).
Vaikuttavuustutkimusta myös nuorten toimintamallista julkaistaan vuoden 2024 alussa (Kaakinen ym., tulossa). Seurantaraportissa (Piispa ym., 2023) havaittiin pilottipaikkakunnilta, että suuremmassa rikosriskissä olevien nuorten auttamisessa on erityisen tärkeää saada syntymään nuoren kanssa luottamussuhde, jotta sitoutuminen tukeen onnistuu (ks. myös Sambou ym., 2023).
Ruotsin ja Tanskan moniammatillinen rikoksentorjuntatyö
Tuoreen arviointitutkimuskatsauksen mukaan moniammatilliset toimintamallit ovat osa pohjoismaista rikoksentorjuntaa (Kaakinen & Villman, tulossa). Ruotsissa on laajasti käytössä Sociala insatsgrupper (SIG) -malli, joka perustuu sosiaalihuollon, poliisin, koulun ja muiden viranomaisten yhteistyöhön. Toiminnan ensisijaisena tavoitteena on puuttua sellaisten nuorten tilanteeseen, jotka ovat vaarassa päätyä rikoskierteeseen tai mukaan rikollisverkostoihin. Toisaalta toiminnan tavoitteena on tukea rikollisverkostoista irtautumista, ja siihen otetaan mukaan myös nuoria aikuisia (20–29-vuotiaita). SIG ei siis ole lähtökohtaisesti nuorten lievempiin rikoksiin kohdistuva varhaisen puuttumisen malli.
Tanskassa taas Skole, Socialforvaltning og Politi (SSP) -yhteistyö on keskeinen kehys moniammatillisessa rikoksentorjuntatyössä. Paikallisessa SSP-yhteistyössä koordinoidaan viranomaisten välistä yhteistyötä ja levitetään tietoutta rikoksentorjunnasta ja paikallisesta rikostilanteesta. Toiminnan kautta kuitenkin koordinoidaan myös yksittäisten nuorten kanssa tehtävää moniammatillista työtä. Tanskan mallin kautta tehdään myös varhaisemman puuttumisen toimia.
Moniammatillisten toimintamallien vaikuttavuudesta kaivattaisiin perusteellisempaa tutkimusta. Toistaiseksi esimerkiksi SIG-mallia koskevissa tutkimuksissa ei ole havaittu, että se olisi muita sosiaalihuollon palveluita vaikuttavampi tapa ennaltaehkäistä nuorten rikollisuutta.
Myös prosessien arviointi on tärkeää. Se tuottaa tietoa toiminnan käytännön toteutuksesta ja haasteista, toiminnassa tapahtuneista muutoksista sekä asiakkaiden ja työntekijöiden kokemuksista. Prosessiarviointien perusteella SIG-malli näyttää ammattilaisten mukaan tavoittavan nuoria, jotka ovat vaarassa päätyä rikoskierteeseen. Tässä tueksi on nähty esimerkiksi nuorten parissa toteutettavat etsivän työn muodot. Moniammatilliset mallit on myös koettu hyödylliseksi poikkihallinnollisten toimintatapojen luomisessa.
Toisaalta vaikeaksi on koettu juuri työskentely niin sanottujen korkeamman riskin nuorten kanssa. Heitä on ollut vaikeampi saada pysymään mukana interventiossa. Prosessiarviointien mukaan esimerkiksi SIG-toiminnassa tarvitaan erilaisia osallistumiskannustimia ja motivoivaa työtä. Osalle nuorista motivaatio onkin ollut rikollisuuden jättämisen sijaan epäsuoremmin esimerkiksi tuki asumiseen ja työnhakuun. Erityisesti jengeihin sidoksissa olevat nuoret osallistuvat kuitenkin interventioon harvoin. Syy voi olla myös poliisin osallistuminen ja tietojen vaihto osana interventiota.
Ankkuritoiminta Suomessa on esimerkki moniammatillisten mallien vahvuuksista varhaisen puuttumisen keinona. Pohjoismaisten toimintamallien keskeinen kehittämistarve on kuitenkin se, että työmuodot onnistuisivat nykyistä paremmin tavoittamaan ja sitouttamaan myös korkeimman rikollisuuden riskin nuoret.
Ongelmat kohdentumisessa haastavat interventioiden mahdollista vaikuttavuutta. Keskeinen kysymys Suomessakin on, miten nuoren tilannetta ja tarpeita arvioidaan systemaattisesti palveluiden kohdentamiseksi ja miten rikoksilla oireilevien nuorten toimintamallin moniammatillinen tiimi saisi motivoitua ja sitoutettua toistuvia ja vakavia rikoksia tekevät nuoret mukaan interventioon. Tällä hetkellä osallistuminen perustuu vapaaehtoisuuteen.
Moniammatilliset mallit seuraamuksen sisällön arvioinnissa
Tanskassa on saatu rohkaisevia kokemuksia Ungesamråd-mallista, jossa nuorten tuomioissa on huomioitu moniammatillisen asiantuntijaryhmän suositukset (Kaakinen & Villman, tulossa). Asiantuntijaryhmässä eri viranomaisten edustajat keskustelevat siitä, mikä olisi asianmukainen rangaistus alaikäisten rikostapauksissa odotetun rangaistustason rajoissa. Yksilöllisesti mukautetut suositukset perustuvat nuoren ja huoltajien kuulemiseen ja asiantuntijaryhmän tilannearvioon. Niissä voidaan huomioida nuoren erityistarpeet kuten päihde- tai mielenterveysongelmat tai koulupudokkuus.
Ungesamråd-mallin vahvuutena on nähty parantunut viranomaisyhteistyö sekä rikoksesta tuomittujen nuorten osallistuminen rikoksista irrottautumista tukeviin ohjelmiin. Mallin vaikuttavuutta arvioineessa tutkimuksessa alaikäiset nuoret uusivat rikoksensa vertailuryhmää harvemmin, jos heille oli annettu asiantuntijaryhmän antaman suosituksen mukainen tuomio.
Lisäksi Tanskassa on käytössä vuonna 2019 perustettu Ungdomskriminalitetsnævnet eli nuorisolautakuntamalli, jonka tavoitteena on arvioida kohdennettuja ja yksilöllisiä ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä 10–17-vuotiaille nuorille, joilla on taustalla epäily tai tuomio väkivaltarikoksista tai muista vakavista rikoksista. Nuorisorikoslautakunta koostuu tuomarista, poliisin työntekijästä ja lasten ja nuorten sosiaalisesta tuesta vastaavasta kunnan työntekijästä.
Prosessiarvioinnin mukaan lautakunta voi päättää lapsen ottamisesta ennaltaehkäisy- ja kuntoutusohjelmaan, hoitoonohjauksesta, työkokeilusta, yhdyskuntapalvelusta, näiden yhdistelmästä tai toimenpiteistä luopumisesta. Tämän jälkeen kunnan on vastattava lautakunnan päätöksen täytäntöönpanosta.
Arviointitutkimuskatsauksessa (Kaakinen & Villman, tulossa) nuorisolautakunnasta ei löydetty vaikuttavuustutkimusta. Lapsen läsnäolovelvollisuus lautakuntakokouksessa on prosessiarvion mukaan nähty joissain tapauksissa haastavaksi, koska lapsen voi olla vaikea ymmärtää kokouksen tarkoitusta ja suuri osallistujamäärä voi tuntua epämukavalta. Nuorisorikoslautakunnan päätös voi toisaalta johtaa myönteisiin lopputuloksiin, koska kunnalla on velvollisuus käynnistää lautakunnan päättämät toimenpiteet; lapsi tai nuori saa riittävästi tukea eikä kunta voi antaa taloudellisten näkökohtien vaikuttaa toimenpiteisiin.
Suomalaisen moniammatillisen työn kehittämistarpeet
Varhaisen puuttumisen ankkuritoiminnassa tiimien kokoonpanoja olisi tarve paikoin laajentaa ja yhtenäistää. Lisäksi suuressa rikosriskissä olevat nuoret, joilla rikokset, päihteidenkäyttö ja väkivalta toistuvat tai ovat jatkuneet pitkään, tarvitsisivat koordinoitua ja intensiivisempää tukea. Tämä ryhmä ei sitoudu enää helposti palveluihin, ja ryhmään voi kuulua myös alle rikosoikeudellisen vastuuiän olevia lapsia. Rikoksentorjunnan vaikuttavuuden kannalta uhka on, että nämä nuoret jäävät toimintamallien ulkopuolelle. Lisäksi palveluita tarvitaan laajemmin kuin vain neljällä pilottipaikkakunnalla ja muutamassa muussa kaupungissa, joissa hieman vastaavanlaista työtä tehdään. Hankeperusteisella työskentelyllä on vaikea mahdollistaa rikoserityistä osaamista tai perheen ja nuoren välistä vuorovaikutusta vahvistavaa, vaikuttavaa työskentelyä esimerkiksi lastensuojelun palveluihin.
Sekä Suomessa tehdyn seurannan että Ruotsin ja Tanskan kokemusten pohjalta on tarpeen miettiä, voitaisiinko – ja miten – moniammatilliseen räätälöityyn tukeen osallistuminen sovittaa esimerkiksi osaksi nuorisorangaistusta. Tanskassa toistuviin ja vakavampiin rikoksiin syyllistyneiden nuorten kohdalla on hyödynnetty asiantuntijaryhmiä, joissa keskustellaan moniammatillisesti asianmukaisista seuraamuksista yksilöllisesti alaikäisten rikostapauksissa.
Mallin avulla on voitu edistää sellaisten nuorten osallistumista rikoksentorjuntainterventioihin, jotka ovat vaarassa päätyä rikoskierteeseen. Tanskan kokemusten mukaan moniammatillinen seuraamusten harkinta voisi tukea tätä tavoitetta myös alle rikosvastuuiän olevien lasten kohdalla.
Osallistumiseen voidaan motivoida myös muilla keinoin. Esimerkiksi em. pilottihankkeissa pyrittiin tarjoamaan nuorille intensiivinen ja pitkäjänteinen tuki jo ennen käräjäoikeuden käsittelyä, rikosseuraamuksen täytäntöönpanoa sekä vankeudesta vapautumisen jälkeen suorana jatkumona tukemaan rikoksettomaan elämään pyrkimystä. Kahdessa pilotissa syyttäjän rooli paikallisessa ohjausryhmässä ja moniammatillisen tiimin yhteistyökumppanina on ollut onnistuneen aktiivinen. Tällöin moniammatillisen tiimin rikosseuraamustyöntekijä on voinut merkitä yhdyskuntaseuraamusselvitykseen, että nuori on vapaaehtoisesti osallistunut ja sitoutunut tukeen ja syyttäjäkin tietää, millaisesta työmuodosta on kysymys.
Koska toiminta on ollut hankeperusteista, on siihen kuitenkin jäänyt paljon aukkokohtia, joita jatkossa täytyy ratkaista (Piispa ym. 2023, Alanko ym. 2023). Yksi keskeinen tehtävä nuoriso- ja jengirikollisuuden ehkäisemisessä ja vähentämisessä on miettiä sitäkin, miten moniammatillisissa tiimeissä olevaa osaamista, rikoserityisiä palveluita ja tietoa nuoren muutosmotivaatiosta saadaan tarjottua koko prosessin ajan, ei vain seuraamusselvitykseen vaan myös tukemaan esimerkiksi koevapauden ja valvonnan tueksi. Näistä meillä on jo hyviä esimerkkejä. Tätä pohdintaa tarvitaan myös lastensuojelun asiakkaana olevien, alle rikosvastuuikäisten lasten ja nuorten kohdalla. Arviointitutkimuksen mukaan ankkuritoimintaan osallistuneilla nuorilla oli verrokkinuoria pienempi riski uusia rikoksensa intervention jälkeen. Tutkimuksen mukaan ankkuri-intervention vaikutus näyttääkin ehkäisevän tulevaa rikoskäyttäytymistä paremmin kuin pelkkä rikosepäily ja siitä seuraava rikosprosessi.
Olemme rajanneet tämän katsauksen aiheen pohjoismaisiin moniammatillisiin toimintamalleihin ja niiden kehittämistarpeisiin. Moniammatillisen toiminnan kehittäminen on tärkeää, jotta nuorisorikollisuutta voidaan ehkäistä jatkossa nykyistä onnistuneemmin. Rajauksen ulkopuolelle on tietysti jäänyt paljon rikoksentorjunnan kannalta relevantteja keinoja kuten erilaiset poliisin toimenpiteet ja tilannetorjunta sekä jengeistä irtautumista tukeva Exit-toiminta. Toivomme, että kriminaalipoliittinen keskustelu myös näistä keinoista jatkuu.
Saija Sambou, Markus Kaakinen & Emilia Hämäläinen
Sambou työskentelee erityisasiantuntijana oikeusministeriössä, Kaakinen tutkijana Tampereen yliopistossa ja Hämäläinen erityisasiantuntijana sisäministeriössä.
Lähteitä:
Alanko M., Kinnunen A., Piispa M. & Sambou S. (2023). Rikoksentorjuntatyön tehostaminen Suomessa. Esitys rikoksentorjunnan organisoinnista ja nuorisorikollisuuden vähentämisen koordinoinnista. Oikeusministeriön julkaisuja, Selvityksiä ja ohjeita 2023:30.
Haikkola L., Hästbacka N. & Pekkarinen E. (toim.) 2019. Kuka vastaa nuorten rikoksiin? Ammattilaisten, nuorten ja kustannusten näkökulmia palveluihin. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2019:34.
Kaakinen M., Vauhkonen T., Tanskanen M. & Hoikkala T. (2022). Ankkuritoiminnan vaikuttavuus Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2022:40.
Kaakinen M. & Villman E. (tulossa). Swedish and Danish gang crime prevention practices: A review of evaluation studies. [Julkaisematon käsikirjoitus].
Kaakinen M. & Vauhkonen T. (tulossa). Alustavia tuloksia arviointitutkimuksesta rikoksilla oireilevien nuorten toimintamallista.
Korpilahti U., Malja M., Jääskeläinen P. & Murdoch T. (toim.) (2023). Väkivallaton lapsuus -toimenpidesuunnitelma Väliarviointi 2020 - alkuvuosi 2023. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2023:17.
Piispa M., & Sambou S. & Lind H. (2023). Ohjelmatyö ja moniammatillinen tuki rikosten ehkäisyssä. Rikosten ennaltaehkäisyhankkeen 2020–2022 loppuraportti. Oikeusministeriön julkaisuja, Mietintöjä ja lausuntoja 2023:19.
Pitkänen J., Aaltonen M., Suonpää K., Heiskanen L. & Martikainen P. (2022). Yhteiskuntapolitiikka, 87(5–6), 475–490.
Sambou S. & Piispa M. (2019). Toimintamalli rikoksilla oireileville nuorille. Kehittämistyöryhmän ehdotus, Oikeusministeriön julkaisuja, Selvityksiä ja ohjeita 2019:26.
Sambou S., Turkka K. & Yliruka L. (2023). Systeeminen ja moniammatillinen työote lastensuojelussa. Teoksessa Lasten ja nuorten rikokset. Opas ennaltaehkäisyyn ja rikoskierteiden katkaisuun, ss 253-276 Toimittaneet Turkka, H & Saarholm, J. PS-kustannus.
Sisäministeriö (2022). Ankkuritoiminnan käsikirja. Sisäministeriön julkaisuja 2022:40.
Kuva: Unsplash
