Rajoitukset vaikeuttaneet päihteiden käyttäjien tilannetta
Keväällä 2020 rajoitustoimet kohdistuivat erityisesti matalan kynnyksen palveluihin kuten päiväkeskuksiin, kohtaamispisteisiin, työtoimintoihin ja erilaisiin vertaistukiryhmiin. Toimien pelättiin vaikuttavan kielteisesti varsinkin yhteiskunnallisesti kaikkien heikoimmassa asemassa olevien hyvinvointiin.
Tämänhetkisten tutkimustietojen ja päihdetyön kentältä saatujen havaintojen mukaan pelot näyttävät tulleen monin paikoin toteen. Moni päihdeongelmista kärsivä jäi keväällä hyvin niukan tuen varaan, eivätkä tilalle tulleet sähköiset tai jalkautuvat työmuodot näytä tarjonneen tarjonneet riittävää tukea kaikille.
Tässä artikkelissa tarkastelemme epidemian vaikutuksia päihteitä käyttävien ihmisten hyvinvointiin ja päihteiden käyttöön sekä päihteiden käytön negatiivisiin lieveilmiöihin. Käytämme lähteinämme Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) päihteet ja tupakka -tiimissä meneillään olevaa tiedonkeruuta, jossa on seurattu päihdepalveluissa tapahtuvia muutoksia ja niiden vaikutuksia päihdeongelmista kärsivien hyvinvointiin koronaepidemian aikana. Tämän lisäksi lähteenä ovat päihdetyötä tekevien järjestöjen havainnot ja kokemukset, joita nostettiin esille muun muassa Ehkäisevän päihdetyön järjestöverkoston (EPT-verkosto) järjestämässä Virtuaaliset päihdepäivät -seminaarissa viime vuoden marraskuussa.
Päihteitä käyttävien kunto heikentynyt epidemian aikana
THL:n tiedonkeruusta saatujen havaintojen mukaan palvelujen rajoitusten aiheuttama asiakkaiden yleiskunnon heikentyminen näkyi päihdetyön kentällä nopeasti. Viime keväänä päihteitä käyttävät ihmiset olivat väsyneitä, nälkäisiä ja normaalia huonommassa kunnossa, eikä heillä ollut paikkoja, missä viettää aikaa päivisin. Monet asunnottomat ihmiset viettivät aikaansa ulkona ja julkisissa tai puolijulkisissa tiloissa, joista heitä ajettiin takaisin kadulle. Päihdehoidossa ja -kuntoutuksessa kasvokkaiset tapaamiset harventuivat, etäyhteyksien käyttö lisääntyi ja ryhmätoiminnat vähenivät, keskeytyivät tai muuttivat muotoaan. Tämän lisäksi psykososiaalinen tuki heikentyi.
Vastaavia havaintoja on saatu asunnottomuus- ja päihdetyötä tekevistä järjestöistä, jotka siirsivät toimintaansa kadulle rajoitusten seurauksena. Kaikkein heikoimmassa asemassa olevilla esimerkiksi hygieniasta, säännöllisestä ravitsemuksesta ja päivärytmistä huolehtiminen kytkeytyy tiiviisti matalan kynnyksen palveluihin. Paikkojen sulkeutuminen tarkoitti monen kohdalla dramaattista tuen loppumista ja siirtymistä palveluiden ulottumattomiin. Myös esimerkiksi sosiaalityöntekijöitä oli vaikea tavoittaa.
Syksyn aikana päihdepalveluissa ja myös matalan kynnyksen palveluissa palattiin osin entisiin käytäntöihin. Osalla palvelujen asiakkaista päihteiden käyttö oli kuitenkin edelleen runsasta ja kunto heikentynyt keväällä tapahtuneen arjen rytmin katoamisen myötä. Myös eristäytyminen, yksinäisyys ja kyvyttömyys huolehtia itsestä vaikeuttivat tilannetta.
Huonokuntoisuutta lisäsi myös somaattisten sairauksien hoitamatta jääminen, koska rajoitustoimenpiteet ovat vaikuttaneet palvelujärjestelmään. Esimerkiksi erikoissairaanhoidossa pakollinen varautuminen epidemiaan johti kiireettömän hoidon voimakkaaseen alasajoon ja vastaanottokäyntien määrä romahti.
On viitteitä siitä, että koronaepidemiaan liittyvät rajoitustoimet ovat saattaneet lisätä myös huumemyrkytyskuolemia. Ne ovat olleet kasvussa kolmatta vuotta peräkkäin. Vuonna 2019 kuolemien kasvu pysähtyi, mutta nyt pelätään, että epidemiaan liittyvät rajoitustoimet saattavat pahentaa tilannetta jälleen. Erityisesti alle 25-vuotiaiden nuorten huumekuolemat ovat lisääntyneet huolestuttavasti jo pidemmän aikaa ja nouseva trendi näyttäisi jatkuvan.
Koronan vaikutuksia päihteiden käyttöön ja saatavuuteen
Yksi yliannostuskuoleman riskiä lisäävä tekijä on päihteiden yhdistelmäkäyttö (alkoholi, huumeet ja lääkkeet). Tällainen käyttö on Suomessa kyselytutkimusten valossa yleistä. Päihdetyön kentältä saatujen havaintojen perusteella eri päihteiden yhdistelmäkäyttö on koronaepidemian myötä lisääntynyt entisestään.
Muun muassa julkisessa keskustelussa pohdittiin keväällä 2020, mitä huumemarkkinoille käy rajojen sulkeutuessa. Tuolloin esitettiin, että huumeiden salakuljetus saattaa tyrehtyä, mikä voi muuttaa tilannetta huumemarkkinoilla. Esillä olivat lisäksi kaupan siirtyminen verkkoon sekä omaisuusrikosten ja katuväkivallan lisääntyminen aineiden hinnan kallistuessa. Aineiden saatavuudessa epäiltiin tapahtuvan muutosta ja siksi siirtymistä korvaaviin aineisiin. Osa kehityskuluista näyttää tapahtuneen.
Huumeiden ongelmakäyttäjien määrä oli jo ennen korona-epidemiaa Suomessa korkeammalla tasolla kuin koskaan aikaisemmin. Keväällä aloitettujen seurantatutkimusten perusteella varsinkin amfetamiinin käyttö on myös pysynyt korkealla tasolla koronasta huolimatta. THL:n jätevesitutkimusten mukaan amfetamiinia käytetään pääkaupunkiseudulla ennätyksellisen paljon, ja sen käyttö jatkoi kasvuaan poikkeusolojenkin aikana. Kauppa kävi vilkkaana varsinkin Tor-verkossa ja aineita näyttää tulleen Suomeen varsinkin tavaraliikenteen mukana.
Toisaalta opioidien, varsinkin buprenorfiinin, saatavuuden arvioitiin sen sijaan vähentyneen THL:n tiedonkeruussa. Pääkaupunkiseudulta saaduissa vastauksissa oli mainintoja myös hintojen noususta huumeiden katukaupassa. Tällä hetkellä ei kuitenkaan ole tietoa, mikä on ollut hintojen nousun ja saatavuuden heikentymisen takana. Ilmiön taustalla saattoi olla Tullin ja poliisin keväällä tekemät isot Subutex-tablettitakavarikot.
Tiedonkeruussa oli myös useita havaintoja alkoholin käytön lisääntymisestä, mikä saattaa kertoa siirtymisestä korvaaviin aineisiin. Tukikohta ry:n jalkautuvassa työssään tekemien havaintojen mukaan iso osa asiakkaista joutui vaihtamaan pääpäihdettään heikon saatavuuden takia, ja alkoholin lisääntynyt käyttö näkyi sekä katukuvassa että asiakkaiden olemuksessa.
Kaiken kaikkiaan alkoholin kokonaiskulutus laski Suomessa koronan ensimmäisen aallon aikana toteutetun seurannan perusteella. Kulutuksessa näyttäisi siis olevan havaittavissa polarisaatiota, jossa käyttö lisääntyy erityisesti yhteiskunnallisesti heikossa asemassa olevien keskuudessa ja vähenee muissa ryhmissä.
Lieveilmiöiden julkisessa tilassa arvioidaan lisääntyneen
Tämänhetkisten havaintojen valossa näyttää siltä, että koronaepidemiasta johtuvat rajoitustoimet lisäsivät päihteiden käyttöön liittyviä kielteisiä lieveilmiöitä julkisessa tilassa. Näitä ovat esimerkiksi näkyvä huumeiden käyttö, maastosta löytyvät huumeruiskut, huumekauppa, roskaaminen, yleinen levottomuus, meteli sekä omaisuusrikokset, erityisesti pyörävarkaudet. Häiriöihin liittyi myös alkoholin ja lääkkeiden sekakäyttöä.
Päihdetyötä tekevien järjestöjen mukaan katukuvasta ovat erottautuneet epidemian aikana erityisesti päihdeongelmista kärsivät nuoret, jotka ovat olleet aikaisempaa huonommassa kunnossa. Nuorilla on ollut aikaisempaa enemmän myös eri aineiden riskikäyttöä. Tukikohta ry:n jalkautuvan työn mukaan pääkaupunkiseudulla näkyi myös ”huumeturismi” eli asiakkaiden matkustusta pienemmiltä paikkakunnilta pääkaupunkiseudulle aineiden perässä. Kaupan teko ja huumeiden käyttö näkyivät katukuvassa etenkin kesällä.
Lieveilmiöt vaikuttivat heikentävästi myös kadulla olevien arkeen ja turvallisuuteen. Tukikohta ry: n havaintojen mukaan usealla kadulla kohdatulla ei ollut turvallista paikkaa, missä viettää aikaa. Osa joutui ryöstön uhriksi; esimerkiksi korvaushoitolääkkeitä oli varastettu. Myös osalla vartijoista ja poliiseista esiintyi kielteistä suhtautumista, mikä saattoi johtaa siihen, ettei tarvittavaa apua ja tukea ollut aina tarjolla.
Poliisin katuturvallisuusindeksin mukaan katuturvallisuus parani hieman viime vuonna, mihin saattoi vaikuttaa katujen tyhjentyminen ja yöelämän hiljentyminen koronavirukseen liittyen rajoitusten myötä. Kaupunkien ja alueiden välillä oli kuitenkin eroja, ja suurista kaupungeista Helsingissä, Vantaalla, Oulussa, Porissa ja Vaasassa indeksi laski.
Katuturvallisuusindeksi koostuu yleisellä paikalla tapahtuneiden poliisille ilmoitettujen ryöstöjen, pahoinpitelyiden, vahingontekojen, ratti- ja liikennejuopumusten painotetusta lukumäärästä suhteessa väestömäärään. Vakavat rikokset, kuten törkeät pahoinpitelyt, saavat indeksissä lieviä tekoja suuremman painoarvon. Mitä korkeampi luku, sen parempi tilanne on. Indeksi ei mittaa esimerkiksi turvattomuuden kokemusta. Esimerkiksi viime kesänä uutisointiin melko paljon eri kaupunkien keskustoissa esiintyvistä järjestyshäiriöistä ja niihin liittyvistä peloista, ja häiriöiden arveltiin lisääntyneen koronan seurauksena.
Pääkaupunkiseudulla loppuvuodesta 2020 tehdyssä päihdetilannekyselyssä 58 prosenttia helsinkiläisistä ja 51 prosenttia vantaalaisista vastaajista oli sitä mieltä, että päihtyneiden ihmisten käyttäytyminen oli aiheuttanut turvattomuuden tunnetta. STT:n uutisessa todettiin, että turvattomuutta aiheuttivat päihtyneiden aggressiivinen käytös, varastelu, ilkivalta, avoin huumekauppa sekä puistoista ja leikkipuistoista löytyvät huumeruiskut. Monet vastaajat kertoivat välttävänsä liikkumista ilta-aikaan.
Yhteisöllisyyden lisääminen ja avun saaminen on osa tehokasta rikoksentorjuntaa
Ratkaisuksi kaupunkiturvallisuuden ja kaupunkiviihtyvyyden ongelmiin esitetään usein lisääntyvää poliisi- tai muuta valvontaa ja päihtyneiden säilöönottoja. Haluamme nostaa esille, että tarjolla on myös muita työkaluja turvallisuuden ja viihtyvyyden parantamiseen, jotka perustuvat häiriöiden ennalta ehkäisyyn.
Päihdetyötä tekevät järjestöt ovat nostaneet jo pitkään esille päihdehoidossa ja -kuntoutuksessa esiintyviä epäkohtia ja esittäneet nykyistä nopeampaa pääsyä katkaisu- ja kuntoutuspalveluiden piiriin. Tällä hetkellä niihin pääsy voi kestää varsinkin suurimmissa kaupungeissa useita viikkoja ja pahimmillaan kuukausia. Hoidon ja kuntoutuksen rinnalla tulisi lisäksi olla tarjolla riittävästi matalan kynnyksen paikkoja sekä perustarpeiden tyydyttämiseen että erilaisten asioiden hoitamiseen.
Palveluiden tulisi olla myös nykyistä paremmin saavutettavissa ja käytettävissä. Hyviksi keinoiksi kielteisten lieveilmiöiden vähentämiseksi ja ennaltaehkäisemiseksi on katsottu esimerkiksi päihdepalveluiden sijoittelu tasaisesti ympäri kaupunkia, palveluiden aukioloaikojen lisääminen ilta -ja viikonloppuaikaan sekä mielekkään työtoiminnan tarjoaminen, jolloin tarve esimerkiksi omaisuusrikoksiin vähenee.
Tällä hetkellä kaikissa isoissakaan kunnissa ei ole välttämättä ole paikkoja, joissa varsinkin päihtyneet ihmiset ja asunnottomat voisivat viettää aikaa. Tämä puolestaan lisää ihmisen oleilua julkisissa tiloissa ja kaduilla, ja heikentää myös heidän mahdollisuuksia huolehtia itsestään.
Yksi, vielä vähän käytössä ollut, tapa lisätä turvallisuutta on lisätä yhteisöllisyyttä ja erilaisten ihmisten mahdollisuuksia arvostavaan ja inhimilliseen kohtaamiseen Tämä on lähtökohtana muun muassa ympäristötyössä, jonka tavoitteena on vähentää päihteiden käytöstä aiheutuvia ilmiöitä asuinalueella ja esimerkiksi päihdepalveluiden lähistöllä. Työtä tehdään yhdessä päihteitä käyttävien ja päihdeongelmasta toipuneiden ihmisten kanssa.
Ympäristötyö pitää sisällään mm. päihteitä käyttävien ihmisten ohjaamista muita huomioivaan käyttäytymiseen, naapurien kohtaamisia, viranomaisyhteistyötä, asuinalueen siisteyden ja turvallisuuden ylläpitoa, yhteisöllisiä tapahtumia, avointa tiedottamista, kaikille avoimia keskustelufoorumeita ja aktiivista viestintää. Esimerkiksi Oslossa kunta on panostanut turvallisuuden tunteen edistämiseen liittyviä toimia ja palkannut projektiluonteisesti ”hyvinvoinninvalvojia” ongelma-alueille, tarkoituksena lisätä vuorovaikutusta, ehkäistä konflikteja ja vähentää ei-toivottua käyttäytymistä.
Pääkaupunkiseudun päihdetilannekyselyssä asukkaat ehdottivat turvallisuuden lisäämiseksi muun muassa lisää valaistusta ja ruiskujen keräysastioita puistoihin. Lisäksi toivottiin jalkautuvaa työtä ja poliisin valvontaa asuinalueilla sekä erilaista ennalta-ehkäisevää verkostotyötä ns. päihteiden käytön juurisyihin puuttumiseksi.
Lopuksi
Koronaepidemia jatkuu edelleen. Myös monet päihdeongelmista kärsivät ihmiset elävät edelleen hyvin hankalassa elämäntilanteessa. Tiedonkeruu jatkuu ja sen myötä tieto epidemian seurauksista täsmentyy.
2010-luvulla toteutetuista osallisuutta edistävistä hankkeista on opittu, että varsinkin vakavista päihdeongelmista kärsivillä ihmisillä on suuri tarve tulla hyväksytyksi ja kohdatuksi ilman päihdeongelmiin liittyvää kielteistä leimaa. Kokemus ulkopuolisuudesta vie puolestaan monia kauemmaksi yhteiskunnasta. Tämän vuoksi haluamme nostaa esille tapoja luoda yhteyttä päihdeongelmista kärsiviin ihmisiin usein korostetun valvonnan sijasta.
Riikka Perälä & Inari Viskari
Perälä työskentelee asiantuntijana Ehkäisevän päihdetyön järjestöverkostossa ja Viskari työskentelee asiantuntijana Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen päihteet ja tupakka-tiimissä.
---
Kuva: EPT-verkosto. Ehkäisevän päihdetyön järjestöverkoston (EPT-verkoston) syksyllä 2020 järjestetyn Kaikkien kaupunki-kampanjan aiheena olivat koronapandemian vaikutukset kaupunkitilaan sekä kaikkein haavoittuvimmissa väestöryhmien olevien ihmisten asemaan. Kampanja jatkuu vuonna 2021 samoilla teemoilla.
Lähteitä ja linkkejä
Helsingin Sanomat (2021) Hämeenlinnan katuturvallisuus koheni parhaaksi suurista kaupungeista, Helsingissä ja Vantaalla turvallisuus laski.
Jurvansuu, Sari, Kaskela, Teemu ja Tourunen, Jouni (2020) Lähipalveluista sähköisiin etäpalveluihin. Päihde- ja mielenterveysjärjestöjen työntekijöiden kokemuksia koronapoikkeustilan aikana. Tietopuu: Katsauksia ja näkökulmia: 3/2020.
Kestilä, Härmä, Rissanen. 2020. Covid-19-epidemian vaikutukset hyvinvointiin, palvelujärjestelmään ja kansantalouteen. Asiantuntija-arvio, syksy 2020. Raportti. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.
Mäkelä, Ylöstalo, Warpenius, Karlsson, Jääskeläinen, Ståhl (2020). Koronaepidemian vaikutukset suomalaisten alkoholikulutukseen: kokonaisarvio kevään ja kesän 2020 muutoksista. Tutkimuksesta tiiviisti 30/2020. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.
Rönkä, Ollgren, Alho, Brummer-Korvenkontio, Gunnar, Karjalainen, Partanen, Väre. 2020. Amfetamiinien ja opioidien ongelmakäytön yleisyys Suomessa vuonna 2017. Lääketieteellinen aikakausikirja Duodecim.
Sanna Rönkä & Jaana Markkula (toim.) Huumetilanne Suomessa 2020. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL). Raportti 13/2020. Helsinki 2020. ISBN 978-952-343-577-3 (painettu); ISBN 978-952-343-576-6 (verkkojulkaisu)
STT (2021): Pääkaupunkiseudun päihdetilannekyselyyn tuli runsaasti vastauksia ja kehitysehdotuksia
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Päihdepalveluiden muutosten seuranta koronapandemian aikana.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Jätevesitutkimus: väestötason huumeiden käyttö.
Vihervä, Juhani (2020) Tukikohta ry -Jalkautuva työ.
Viskari, Lund & Avellan (2016). Erilainen naapuri. Asuinaluelähtöisen ympäristötyön menetelmiä ja kokemuksia. Sininauhasäätiö.
Virtuaaliset päihdepäivät: Päihdetyön haasteet ja ratkaisut 9.-11.11.2021
Warpenius, Katarina, Holmila, Marja & Tigerstedt, Christoffer (2013) Alkoholi- ja päihdehaitat läheisille, muille ja yhteiskunnalle. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.
