Millaisia lakimuutoksia käyttöhuonekokeilu edellyttäisi?
Käyttöhuonetoiminnan päätavoitteena on ollut akuuttien myrkytyskuolemien, alun perin heroiinikuolemien ehkäisy. Suomessa myrkytyskuolemia aiheuttaa eniten pitkävaikutteisen buprenorfiinin ja keskushermostoa lamaavien aineiden samanaikainen käyttö, jossa vaarallinen myrkytystila tapahtuu vasta useita tunteja käyttämisen jälkeen. Tästä syystä Suomessa käyttöhuoneilla ei todennäköisesti olisi suoraa vaikutusta kuolemiin.
Tästä huolimatta toiminnalla olisi todennäköisesti myönteisiä vaikutuksia. Huumehoidon ulkopuolella olevien ihmisten tavoittaminen ja saattaminen haittoja vähentävien toimien piiriin voi vähentää huumeiden pitkäaikaiskäytöstä johtuvia kuolemia. Pitkä haittojen vähentämisen perinne osoittaa, että kun ihminen kokee olevansa huolenpidon arvoinen, hän alkaa kiinnostua terveydestään ja hakeutua hoitoon.
Käyttöhuoneita on vastustettu monesta syystä, joista yksi on pelko siitä, että käyttöhuoneet lisäisivät turvattomuutta ja toisivat mukanaan rikollisuutta. Lieveilmiöihin on muualla maailmassa kuitenkin pystytty vastamaan aktiivisella poliisin, henkilökunnan ja asiakkaiden yhteistyöllä ja tällä tavoin on voitu vähentää pelkoja ja turvattomuuden kokemuksia. Tanskan ja Norjan kokemusten mukaan rikollisuus ei ole lisääntynyt käyttöhuoneiden ympäristössä vaan turvallisuuden ja asumisviihtyvyyden koetaan päinvastoin parantuneen, kun avoin huumeidenkäyttö on siirtynyt kaduilta sisätiloihin.
Käyttöhuonekokeiluun olisi tarkoituksenmukaisinta säätää erillislaki
Suomessa keskustelu käyttöhuoneista vilkastui, kun Helsingin kaupunki teki selvityksen aiheesta vuonna 2018 ja esitti käyttöhuonekokeilun mahdollistavan erillislain säätämistä. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) huumekuolemien ehkäisyn asiantuntijaryhmä suositteli vuonna 2022 raportissaan käyttöhuonetoiminnan kokeilua. Samana vuonna kansalaisaloite ”Valvottu käyttötila huumeita käyttäville” keräsi tarvittavat allekirjoitukset, ja se jätetään seuraavan eduskunnan käsiteltäväksi. Lainvalmistelun aloittamisesta ei ole tehty päätöstä, mutta perhe- ja peruspalveluministeri Aki Lindén perusti elokuussa 2022 ”työnyrkin” selvittämään lainsäädännön muutostarpeita käyttöhuonekokeilun mahdollistamiseksi. Sosiaali- ja terveysministeriön, oikeusministeriön ja sisäministeriön virkamiesten yhdessä tekemä selvitys julkaistiin helmikuussa 2023.
Virkamiesselvityksen mukaan käyttöhuonetoiminnan sisällöstä olisi tarkoituksenmukaisinta säätää erillislailla, josta käytetään työnimeä ”käyttöhuonelaki”. Selvityksessä nähtiin, että terveydenhuoltolaki ja sosiaalihuoltolaki sopisivat yleislakeina huonosti käyttöhuonetoiminnasta säätämiseen. Käyttöhuonepalvelussa on kyse sekä sosiaalihuollosta että terveydenhuollosta, eikä palvelua koskevien säännösten eriyttäminen eri lakeihin olisi välttämättä tarkoituksenmukaista.
Koska huumeiden käyttö ja hallussapito myös omaa käyttöä varten on Suomessa kielletty ja rangaistavaa, tulisi säätää siitä, että käyttöhuoneessa tapahtuva käyttö ja hallussapito eivät olisi rikoksia tai niistä ei ainakaan tuomittaisi rangaistusta. Tämä olisi mahdollista tehdä joko säätämällä poikkeus käytön ja hallussapidon kielloista tai muuttamalla rikoslakia.
Huumausainelain 5 §:n 1 momentin mukaan huumausaineen hallussapito ja käyttö on kielletty. Käyttöhuonelaissa tai huumausainelaissa voitaisiin säätää, että käytön ja hallussapidon kielto ei esimerkiksi koskisi ”käyttöhuonelaissa tarkoitetussa käyttöhuoneessa tapahtuvaa huumausaineen käyttöä”. Tällöin käyttöhuoneessa tapahtuva käyttö tai hallussapito ei olisi myöskään rikoslain 50 luvun 2 a §:ssä tarkoitettu huumausaineen käyttörikos, sillä käyttörikoksen tunnusmerkistöön kuuluu, että huumausainetta käytetään laittomasti. Rikoslakia ei siten tarvitsisi erikseen muuttaa.
Vaihtoehtoisesti voitaisiin muuttaa rikoslain 50 luvun 7 §:ää, joka koskee toimenpiteistä luopumista. Siinä voitaisiin säätää, että käyttörikoksesta olisi jätettävä syyte nostamatta tai rangaistus tuomitsematta, jos käyttö on tapahtunut käyttöhuonelaissa tarkoitetussa käyttöhuoneessa. Tässä vaihtoehdossa käyttöhuoneessa tapahtuva käyttö ja hallussapito säilyisivät kuitenkin rikoksina ja poliisin olisi lähtökohtaisesti otettava tutkittavakseen käyttöhuoneissakin tapahtuneet käyttörikokset. Valmistelussa tätä vaihtoehtoa ei pidetty yhtä selkeänä kuin ensiksi mainittua.
Mahdolliseen kokeilulain jatkovalmisteluun jää paljon ratkottavaa
Selvityksessä korostetaan sitä, että käyttöhuonetoiminnan tarkemmasta sisällöstä säätämiseen liittyy lukuisia avoimia kysymyksiä, jotka jäävät mahdollisen jatkovalmistelun varaan. Tanskan ja Norjan käyttöhuonelainsäädännössä on pohdittu esimerkiksi seuraavia näkökohtia: Mikä on palvelun kohderyhmä ja miten se voidaan rajata iän tai muiden syiden perusteella? Mitkä ovat sallitut käyttötavat (esim. pistäminen, hengittäminen, polttaminen) ja kuinka paljon käytettävää ainetta asiakkaalla saa olla mukana? Mitkä ovat henkilökunnan koulutus- ja osaamisvaatimukset, tehtävät, vastuut ja velvollisuudet (esim. saako henkilökunta auttaa pistämisessä)? Miten huomioidaan ympäröivän alueen turvallisuus? Miten estetään esimerkiksi huumeiden kauppa ja levittäminen käyttöhuoneissa?
Suomessa on esitetty ajatus käyttöhuonepalvelusta anonyymina palveluna. Esimerkkejä on kuitenkin löytynyt vain sellaisista malleista, joissa palvelun käyttäjän henkilöllisyys varmistetaan ennen palveluun pääsyä. Esimerkiksi Tanskassa ja Norjassa on päädytty siihen, että palveluiden antaminen niin, että asiakas pysyy anonyymina, ei ole mahdollista esimerkiksi sen vuoksi, että asiakkaan täysi-ikäisyys pitää pystyä varmistamaan. On myös nostettu esiin, että käyttäjän terveystietojen tulee olla saatavilla, jotta voidaan olla varmoja siitä, millaista hoitoa henkeä uhkaavassa tilanteessa tulisi antaa.
Käyttöhuoneista on Suomessa puhuttu nimenomaan kokeiluna. Sanaa ”kokeilu” käytetään usein julkisessa keskustelussa monin eri tavoin, mutta varsinaisen kokeilulain säätämiseen liittyy lukuisia reunaehtoja. Kokeilulait kohdistetaan yleensä maantieteellisesti tai muulla tavalla rajattuun henkilöjoukkoon, jotta kokeilun päätyttyä voidaan arvioida, millaisia vaikutuksia kokeilulla on ollut siihen osallistuneisiin henkilöihin. Käyttöhuoneista voisi säätää kokeilulakina siinä merkityksessä, että käyttöhuoneita koskeva lainsäädäntö säädettäisiin olemaan voimassa määräajan, esimerkiksi joitakin vuosia. Ennen määräajan päättymistä olisi syytä teettää selvitys kokeilulain toimivuudesta sille asetettuihin tavoitteisiin nähden sekä kokeilun mahdollisista muista vaikutuksista. Kokemuksia tulisi kerätä ainakin palvelujen käyttäjiltä, sote-henkilökunnalta, poliisilta ja käyttöhuoneiden naapuruston asukkailta. Tämän jälkeen voitaisiin tehdä johtopäätöksiä käyttöhuonesääntelyn voimassaolon mahdollisesta jatkamisesta.
Mahdollisessa lainvalmistelussa saattaisi nousta esiin myös muita lainsäädännön muutostarpeita. Esimerkiksi kaikkia vaikutuksia poliisitoimeen ei voi arvioida ilman tarkempaa tietoa toiminnan sisällöstä ja toteutustavasta. Jatkovalmistelussa olisi lisäksi syytä selvittää tarkemmin käyttöhuonekokeilun lainsäädännöllisiä ja käytännön vaikutuksia Ahvenanmaalla. YK:n huumausaineyleissopimukset tai EU:n lainsäädäntö eivät estä käyttöhuonetoiminnan aloittamista, mutta perusoikeudet, erityisesti yhdenvertaisuus, asettavat tiettyjä reunaehtoja. Yhdenvertaisuusnäkökohta on olennainen etenkin siksi, että huumausaineen käyttörikoksen tunnusmerkistö on sidottu siihen, miten huumeiden käyttö ja hallussapito on säädetty kielletyksi muualla lainsäädännössä.
Lopuksi
On vaikea ennustaa, miten keväällä 2023 valittava eduskunta ja hallitus tulevat suhtautumaan käyttöhuoneisiin. Mediassa käyty keskustelu ja läpi mennyt kansalaisaloite kuitenkin osoittavat, että aihe kiinnostaa muitakin kuin asiaan perehtyneitä ammattilaisia, joten poliitikot eivät voine ohittaa keskustelua vain olankohautuksella.
Käyttöhuoneet voisivat olla hyvä lisä haittoja vähentäviin palveluihin Suomessa, mutta toisaalta haittojen vähentämistä voidaan tehostaa myös ilman käyttöhuoneita, esimerkiksi resursoimalla ja laajentamalla olemassa olevia palveluita. Vaikka käyttöhuonetoiminta aloitettaisiinkin Suomessa, sillä ei kuitenkaan voida korvata muita haittojen vähentämisen palveluita. Haittojen vähentäminen on kokonaisuus, jossa tarvitaan useita eri keinoja.
Elina Kotovirta & Laura Terho
Elina Kotovirta työskentelee neuvottelevana virkamiehenä ja Laura Terho hallitusneuvoksena sosiaali- ja terveysministeriössä.
Lähteet:
STM:n muistio: Huumausaineiden käyttöhuoneet – selvitys kokeilun edellyttämistä lainsäädäntömuutoksista.
Sanna Kailanto - Inari Viskari, Huumekuolemien ehkäisyn Suomen malli: Suosituksia huumekuolemien ehkäisemiseksi, Työpaperi 6/2022, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.
Helsingin kaupungin valvotun huumeidenkäyttötilan selvitysryhmä, 1.2.2019.
Helsingin kaupunginhallituksen päätös 14/2019, Esitys valtioneuvostolle huumeiden käyttöhuoneen kokeilun oikeuttavan erillislain säätämisestä.
Ministeriet for sundhed og forebyggelse, Evaluering af ordningen med stofindtagelsesrum, 20. maj 2015, Danmark.
Prop. 13 L (2018–2019), Endringer i sprøyteromsloven m.m. (utvidelse av type narkotiske stoffer m.m.), Tilråding fra Helse- og omsorgsdepartementet 9. november 2018, (Regjeringen Solberg), Proposisjon til Stortinget (forslag til lovvedtak), Norge.
Kuva: oikeusministeriö
