Huumepolitiikassa kilpailevat tutkimustieto ja arvot
Huumausainekysymysten pitkän linjan asiantuntija tutkimusprofessori Pekka Hakkarainen on viime ajat keskittynyt uudenlaisen tutkimushankkeen käynnistämiseen. Hankkeessa haetaan ratkaisuja nuorten huumekuolemien, väkivaltakuolemien ja itsemurhiin johtavien elämänkulkujen katkaisuun. Rahoitus tulee valtioneuvoston strategisen tutkimuksen neuvoston (STN) Young-ohjelmasta ja nimekseen tutkimushanke on saanut Ulos epätoivosta (Young Despair). Hakkarainen toimii tutkimuskonsortion johtajana ja aikoo jatkaa hankkeessa osa-aikaisena myös toukokuussa tapahtuvan eläköitymisen jälkeen.
STN rahoittaa yhteiskunnallisesti tärkeiksi katsottuja teemoja. Kun nuoriin keskittyvä teema julkaistiin, Hakkarainen näki siinä mahdollisuuden tuoda tutkimuspanos huumekuolemien ehkäisyyn. THL:n huumekuolemiin keskittyvä asiantuntijaryhmä arvioi oman aiheensa liian suppeaksi rahoitusohjelmaan ja lähti hakemaan yhteistyökumppaneita.
– Ensin otimme yhteyttä Helsingin yliopiston Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituuttiin ja professori Janne Kivivuoreen ja kysyimme kiinnostusta lähteä mukaan väkivaltakuolemilla, ja kiinnostusta löytyi heti. Seuraavaksi mukaan tulivat itsemurhat ja sosiaalipsykiatrian professori Sami Pirkola Tampereen yliopistosta. Pian joukkoon liittyivät datatieteen apulaisprofessori Leo Lahti Turun yliopistosta sekä tutkimuspäällikkö Tuuli Pitkänen Nuorisotutkimusseurasta ja tutkimuspäällikkö Jouni Tourunen A-klinikkasäätiöstä. Lisäksi Onnettomuustutkintakeskus tekee tutkinnan joistakin tänä vuonna tapahtuvista kuolemista ja on yksi yhteistyökumppaneistamme. Nyt yhteistyökumppaneita on jo yli 30 ja lisää on vielä tulossa. On ollut hienoa huomata, että niin järjestöissä, ministeriöissä, valtuutetuissa kuin monissa muissa toimijoissa on halua lähteä mukaan ja sitoutua tällaiseen kokonaisuuteen, Hakkarainen kiittää.
Rahoitusväline tuo Ulos epätoivosta -tutkimukseen uusia elementtejä
Strategisen tutkimuksen neuvoston rahoituksessa keskeinen elementti on ilmiölähtöisyys. Toinen on vuorovaikutus yhteiskunnan kanssa. Kolmas periaate on, että tutkimuksen pitäisi tuottaa ratkaisuja tärkeiksi katsottuihin ongelmiin. Tutkimuksen teemoihin: huumekuolemiin, väkivaltakuolemiin ja itsemurhakuolemiin ei ole tarjolla mitään ratkaisupilleriä vaan tarvitaan laaja-alaisia toimia ja työhön mukaan yhteiskuntaa laajalta rintamalta, Hakkarainen tähdentää.
– Rahoitus on melko pitkäaikainen, yhteensä kuusi vuotta, joten voimme lähteä rauhassa rakentamaan kokonaisuutta ja keskittyä siihen. Meille tulee yhteensä parikymmentä tutkijaa, osa täyspäiväisesti ja osa pienemmillä panoksilla, Hakkarainen kertoo.
Neljäs keskeinen elementti rahoitusvälineessä onkin monitieteisyys. Ulos epätoivosta -hankkeessa on monipuolinen kirjo erilaisia näkökulmia: on kriminologiaa, sosiologiaa, psykologiaa, psykiatriaa, datatiedettä, sosiaalityötä ja terveystieteitä.
– Kansainvälisestikin uusi elementti on, että tarkastelemme huumekuolemia, väkivaltakuolemia ja itsemurhia vertailevasti ja katsomme niiden yhteisiä ja eriäviä tekijöitä. Pyrimme kaivamaan nuorten henkilöiden elämänkulusta sellaisia pisteitä, joissa asiat ovat alkaneet kehittyä huonoon suuntaan. Tarkoitus on kerätä uniikki rekisteriaineisto. Keräämme tietoa vuosilta 2019–2021 kaikista alle 30-vuotiaiden nuorten kuolemista ja läheltä piti -tilanteista, joista on jäänyt rekisteriin merkintä. Alustavasti haettuna niitä on noin 9500, joka on mielestäni iso määrä, kun nuorista elämistä on kysymys. Rekisteritiedon analysointiin käytämme uusimpia datatieteen menetelmiä, Hakkarainen kertoo.
– Pyrimme täydentämään aineistoa vielä dokumenttimateriaaleilla sekä tekemään kvalitatiivisia haastatteluja omaisista ja ystävistä, jotka ovat menettäneet nuoria näistä syistä. Lisäksi tarkoitus on käyttää minietnografiaa liittyen nuorten palveluihin sekä chat-aineistoa, jossa nuoret käyvät keskusteluja elämänsä kipeistä asioista.
Nuorten kuuleminen ja sote-uudistus haasteena
Vielä yhden erityispiirteen Ulos epätoivosta -hankkeeseen tuo se, että se on osa STN:n Young-ohjelmaa. Ohjelmassa on käynnistynyt neljä muutakin hanketta, jotka rakentuvat nuorten vaikeiden elämänkokemusten, mielen hyvinvoinnin, yksinäisyyden sekä koulumaailman ympärille. Kaikki viisi isoa konsortiohanketta pyrkivät yhteiseen päämäärään: parantamaan nuorten ihmisten hyvinvointia ja elämää.
– Otamme nuorten kuulemisen haasteena ja etsimme soveltuvia tapoja, osin se tapahtuu järjestöjen, osin ehkä jonkun oppilaitoksen kautta. Aloitusseminaariin tammikuussa onnistuimme rekrytoimaan kaksi huikean aktiivista nuorta kokemusasiantuntijaa, jotka kommentoivat alustuksia ja toivat esille kokemustaan, jossa olisi paljonkin parannettavaa, Hakkarainen kertoo.
– Iso haaste tutkimushankkeen vaikuttamistyössä on sote-uudistus. Hyvinvointialueet ovat vasta alussa ja kamppailevat omien järjestelyjensä kanssa. Tarkoitus on päästä vuorovaikutukseen hyvinvointialueiden kanssa ja saada hyviä ratkaisuja palveluihin.
Hakkarainen vetää yhteen, että Ulos epätoivosta -tutkimuksessa rahoitusinstrumentti mahdollistaa osaltaan aivan uudenlaisen tekemisen ja uuden oppimisen. Lähinnä akateemisen tutkimuksen piirissä toimineille ratkaisuhakuisuus ja vuorovaikutus ovat uusia ja jännittäviä piirteitä – vaikka ne jossain määrin kaikkeen tutkimukseen kuuluvatkin. Tässä on suuri seikkailu alkuvaiheissaan, hän nauraa innostusta pulputen.
Nuorten huumekuolemat haastavat huumepolitiikan perustaa
Selvitystyötä ja ratkaisuja tarvitaankin, sillä nuorten huumekuolemien tilanne on Suomessa todella huono. Ne ovat lisääntyneet huomattavasti viimeisen viiden vuoden aikana ja jopa niin, että alle 25-vuotiaiden kuolemissa Suomi on EU:n tilastokärkenä. Vuonna 2021 huumeisiin kuoli 287 henkilöä.
– Suomessa huumekuolemat ovat perinteisesti tapahtuneet nuoremman väen keskuudessa kuin Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Nuorten elämää eivät helpota esimerkiksi koronan jälkeinen toipumisaika, Venäjän hyökkäys Ukrainaan tai ilmastoahdistus. Myös huumekentällä ja huumemarkkinoissa on tapahtunut paljon muutoksia, erityisesti se että netin kautta voi entistä helpommin hankkia huumeita ja että aineita on monenlaisia, Pekka Hakkarainen arvioi.
Tuoreen tutkimuksen mukaan buprenorfiinia ennen kuolemaansa käyttäneistä nuorista vain murto-osa oli ollut kontaktissa korvaushoitoon viimeisen vuoden aikana. Huumekuolemat ylipäätään tapahtuvat tyypillisesti palvelujärjestelmän ulkopuolella. Suomessa on isoja ongelmia hoitoon pääsyssä, ohjaamisessa ja hakeutumisessa.
– Nuorten huumekuolemat on laajalti yhteiskunnassa todettu vakavaksi kysymykseksi, mutta huumepoliittiset toimenpiteet ovat olleet aika lailla seisovaa vettä. Keskustelua on virinnyt, mutta parhaiden toimenpiteiden suunnittelu ei ole paljon liikahtanut. Hoitoon tosin on ohjattu lisää resursseja hyvinvointiuudistuksen myötä. On kuitenkin keksittävä uusia keinoja, joilla saataisiin ihmisiä varhaisemmassa vaiheessa hakeutumaan palveluiden ja tuen piiriin, hän painottaa.
Tutkimusprofessori Pekka Hakkarainen, samoin kuin THL organisaationa, on puhunut sen puolesta, että huumausaineiden käyttörangaistuksen poistaminen todennäköisimmin madaltaisi kynnystä ottaa huumeidenkäyttö puheeksi. Hänen mukaansa nykypolitiikka johtaa siihen, että huumeidenkäyttöä pyritään piilottelemaan niin pitkään kuin mahdollista, jolloin se on monissa tapauksissa ilmiselvästi liian myöhäistä.
– Olen vakuuttunut, että käytön rangaistavuuden poisto vielä tulee – joskin on vaikea sanoa, milloin. Nyt on ollut hyvää yhteiskunnallista keskustelua teemasta, ja osa puolueista ja useimpien puolueiden nuorisojärjestöt ovat muutoksen kannalla, mutta käyttörangaistuksesta luopuminen on nähty liian sensitiiviseksi asiaksi politiikassa. Muutosprosessi on kuitenkin maailmanlaajuinen. Kansainväliset järjestöt ovat laajalti katsoneet, että käyttäjiin pitää reagoida sosiaali- ja terveydenhuollon toimin eikä rangaistus edellä. Globaalisti huumepolitiikka on tällä hetkellä arvioinnin alla. Uskon että monenlaisia muutoksia tulee lähivuosina tapahtumaan, ja kyllä vielä saamme se käyttöhuoneenkin, hän hymähtää.
Rikoslaki on huono väline terveysvalistukseen
THL:n viimeisimmän julkaistun päihdetutkimuksen tulokset vuodelta 2018 kertovat, että neljännes suomalaisista aikuisista on kokeillut jotain laitonta huumausainetta. Huumekokeilut ovat nelinkertaistuneet Suomessa 1990-luvun alkupuolelta lähtien. Tavallisinta kokeilut ja käyttö ovat 25–34-vuotiailla nuorilla aikuisilla, joista lähes puolet on kokeillut huumeita joskus elämänsä aikana.
Pekka Hakkarainen näkee, että ennaltaehkäisevä työstä ja monipuolisesta päihdekeskustelusta voidaan löytää kestävämpiä ratkaisuja siihen, etteivät ihmiset koe huumeidenkäyttöä omakseen, tai mahdollinen kokeilu johda huumausaineiden jatkuvampaan käyttöön. Hän nostaa esimerkiksi tupakoinnin vähentymisen Suomessa ilman tupakoinnin kriminalisointia. Nyt alkoholin käytön osalta nuorissa ikäryhmissä on nähtävissä selkeä trendi, ettei alkoholin tarvitse aina kuulua juhlimiseen.
Hakkaraisen mukaan suomalaisten huumeidenkäytön kehitystrendit näyttävät selkeästi, että rangaistuspelote ehkäisee huonosti ihmisiä kokeilemasta ja voi jopa antaa turhaa gloriaa siihen. Ennen kaikkea se johtaa asian piilotteluun. Tutkimusten mukaan vanhemmat tietävät lasten alkoholinkäytöstä paljon paremmin kuin huumeidenkäytöstä ja -kokeiluista.
– Myös nuorten palveluissa asia on arka otettavaksi puheeksi. Jos myönnät käyttäneesi huumeita, samalla myönnät syyllistyneesi rikoksiin. Nuoret pelkäävät, että tieto menee johonkin rekisteriin tai kohta poliisi on oven takana. Ihmisillä on myös vääriä pelkoja viranomaisten puuttumisesta. Avoimemmalla ilmapiirillä myös puuttuminen ja asian ottaminen esille olisi helpompaa esimerkiksi kouluterveydenhuollossa. Nyt varhaista puuttumista tekee lähinnä poliisi, hän harmittelee.
– Luulen että käyttörikoksesta luopuminen auttaisi ennaltaehkäisyn keinoja ja keskustelun kehittymistä vapaammaksi. Myös niiden nuorten, jotka ovat kokeilleet huumeita, olisi helpompi tuoda sellaista näkökulmaa esiin, ettei se niin hienoa ollutkaan. Erityisesti kynnysten madaltamisen palveluihin näen tärkeämpänä keinona kuin rikospelotteiden vaikutuksen. Ei ole enää nykypäivää, että terveyskasvatusta annetaan rikoslain keinoin.
Hakkaraisen mukaan tärkeintä tässäkin olisi, että nuoret voivat suhtautua luottavaisesti elämään ja tarjolla on positiivisia näkymiä. Nuorilla pitäisi olla yleisiä hyvinvoinnin edellytyksiä, mielekästä koulutusta, mahdollisuus harrastaa kiinnostavia asioita ja tutkia maailmaa muiden kuin päihdekokemusten kautta.
Tiedolle huumekysymyksistä on kysyntää päätöksenteossa
Huumeidenkäyttö ilmiönä on nyt pitkälti piilossa rikollisuusmuurin takana, mikä tuo oman erityispiirteensä poliittiseen päätöksentekoon. Tutkimuksen tehtävä on tuottaa monipuolista uutta tietoa päätöksentekijälle – olla sitä kohtaan myös kriittinen. Pekka Hakkarainen muistuttaa, että kaikkia kysymyksiä ei ratkaista pelkästään tiedon pohjalta vaan kysymys on myös arvoista: esimerkiksi millainen ihmisarvo annetaan ihmisille, jotka käyttävät tai kokeilevat huumeita tai ovat ajautuneet elämässään vaikeisiin tilanteisiin. Huumepolitiikassa on pohjimmiltaan kyse siitä, miten kansalaisia kohdellaan – ja tästä poliittisilla päättäjillä on hyvin erilaisia näkemyksiä omien arvojensa ja lähtökohtiensa perusteella.
– On vaikea sanoa, miten paljon tutkimus aidosti vaikuttaa politiikkaan. Jos ajattelee nyt tutkimiamme teemoja, ehkä itsemurhia koskevat tutkimustulokset voivat läpäistä päätöksenteon helpoiten; sen sijaan huumeet ja väkivalta ovat teemoja, joissa päätöksentekijöillä on paljon moraalista latausta. Tutkimuksen rooli voi silloin suuntautua paljolti siihen, että se käyttää kriittistä arvioivaa ääntä erilaisista ratkaisumalleista, hän kuvailee.
– Lisäksi päätöksenteossa käytetään useita eri tietolähteitä tutkimustiedon ohella. Kaikella tiedolla on oma paikkansa tietoperustassa, epistemologisessa pohjassa, joilla päätöksiä tehdään. Esimerkiksi rikollisuuden alalla poliisi on tärkeä ja vaikutusvaltainen asiantuntija, huumekysymyksissä ja itsemurhissa luonnollisesti myös hoitopuoli ja nuorison kohdalla erityisesti heidän kanssaan toimivat nuorisotyön moninaiset ammattilaiset ja vertaistoimijat. Kun päätöksentekijöillä on oma moraalinen kantansa, käytettävä tieto saatetaan valikoida vähän sen mukaan, mikä tukee sitä. Näkyvyydestä päätöksenteossa siis kamppailee paljon erityyppistä tietoa.
Teksti ja kuva: Riikka Kostiainen
