Työperäinen hyväksikäyttö esitutkinnan katveessa
Media, etenkin Helsingin Sanomat, on viime aikoina ansiokkaasti nostanut esiin työperäisen ihmiskaupan ja hyväksikäytön yleiseen tietoisuuteen. Viimeisimmässä artikkelissaan (Helsingin Sanomat 25.4.2021) toimittaja Paavo Teittinen kävi läpi lähes 100 esitutkinnan lopettamispäätöstä. Niiden perusteella tapauksia ei joko tutkita lainkaan, ne tutkitaan puutteellisesti tai tutkinta venyy niin, ettei näytön saaminen enää ole mahdollista. Artikkelissa nousee esiin myös se, että ihmiskauppaa on vaikea tutkia, eikä poliisi välttämättä riittävästi ymmärrä tätä rikollisuuden muotoa tai pidä hyväksikäytön selvittämistä relevanttina.
Vastaava asennoituminen ihmiskauppaan ja työperäiseen hyväksikäyttöön on tullut ilmi myös tieteellisessä tutkimuksessa, jonka mukaan eräs keskeinen syy poliisin puuttumattomuuteen on yksinkertaisesti se, ettei poliisi ole hahmottanut ilmiöitä “oikeaksi” rikollisuudeksi (ks. Eskola & Alvesalo 2010; Alvesalo-Kuusi, Jokinen & Ollus 2014).
Tätä lähestymistapaa kuvastaa myös hyvin poliisin verkkosivuilla oleva listaus niistä tiedoista, joita tarvitaan rikosilmoitusta varten:
- kuvaus siitä, mitä on tapahtunut ja miten
- tarkka tapahtuma-aika ja -paikka
- tekijän nimi, jos se on tiedossa
- tekijän tuntomerkit (ikä, pituus, vartalo, kasvojen erityispiirteet, silmien väri, hampaat, puhe, kädet, liikkuminen, pukeutuminen)
- minne päin ja miten tekijä pakeni
- jos tekijä liikkui jollain ajoneuvolla, ajoneuvon rekisterinumero ja muut tuntomerkit (merkki, väri, malli)
- tekijän vaarallisuus (aseistautuminen, mielentila, uhkaukset, päihteiden käyttö jne.)
Listaan tiivistyy erinomaisella tavalla perinteinen tapa ajatella rikosta: yksittäinen rikoksentekijä tekee ajassa ja paikassa havainnoitavan, pistemäisen teon, joka on sellaisenaan kiellettyä, tahallista toimintaa. Perinteisessä rikoksessa teolla ja konkreettisella vahinkoseurauksella on ilmeinen syy-yhteys, ja niissä on erotettavissa selkeä fyysinen tapahtumain kulku ja yleisesti hyväksytty rangaistavuuden alue (Alvesalo 2002).
Yrityksen tai muun yhteisön toiminnan puitteissa tapahtuvan ihmiskaupan ja etenkin työperäisen hyväksikäytön näkökulmasta kyseinen lista näyttäytyy melko vaikeaselkoisena rikosilmoituksen tekijälle. Ensinnäkin työperäisen hyväksikäytön uhrit ovat usein ulkomaalaistaustaisia henkilöitä, ja heidän kynnyksensä lähestyä poliisia voi olla hyvin korkea. Toiseksi heidän kokemansa hyväksikäyttö ajoittuu usein ajallisesti pitkälle ajanjaksolle, ja uhrin voi olla hyvin vaikea määritellä tarkkaa tapahtuma-aikaa.
Hyväksikäyttö on usein uhrien näkökulmasta iso, epämääräinen vyyhti ikäviä, pelottavia ja väsyttäviä kokemuksia, joiden kronologinen ja selkeä kuvaus on haastavaa. Tekijä saattaa yhtäältä olla iso yritys tai toisaalta uhrin tuttu tai jopa sukulainen. Tekijä on voinut uhkailla uhria maasta karkottamisella, jos hän lähestyy poliisia. Hyväksikäyttöön voi liittyä myös uhrin alisteinen asema tai kiitollisuudenvelka tekijää kohtaan, etenkin jos tekijä on järjestänyt uhrille työpaikan ja mahdollisuuden tulla Suomeen töihin. Tekijän ilmiantaminen on siksi uhrille usein iso riski ja uhraus, etenkin jos poliisi ei otakaan kertomusta todesta.
Raha vs. ihminen
Ulkomaalaistaustaisten työntekijöiden tilannetta, heidän kokemaansa hyväksikäyttöä ja kontrollin ongelmia on Suomessa tutkittu jo lähes 20 vuoden ajan. Esitutkinnan haasteet ovat olleet tiedossa jo pitkään. Ihmiskauppa sekä nykyään sen rinnakkaisrikokseksi määritelty kiskonnantapainen työsyrjintä kriminalisoitiin molemmat vuonna 2004. Samana vuonna keskusrikospoliisiin perustettiin pimeän ulkomaisen työvoiman tutkintaan keskittynyt yksikkö (PUT). Taustalla oli tulopoliittisessa sopimuksessa vuosille 2003–2004 tehty linjaus, jonka mukaan ulkomaalaisten työntekijöiden työsuhteiden valvontaa kehitetään.
PUT:n toimintaa tarkasteltavassa tutkimuksessa (Eskola & Alvesalo 2010) analysoitiin yksikön selvittämiä tapauksia vuosina 2004–2008. Keskeinen havainto oli se, että rikoksia, joissa oikeudenloukkauksen kohteena oli ulkomaalainen työntekijä, tutkittiin vähän. Tutkinta painottui rikoksiin, jossa uhrin asemassa oli verottaja tai muut yritykset. Vastaavia havaintoja ulkomaisen työvoimaan liittyvien ongelmien määrittelystä tehtiin analysoitaessa hallitustason politiikka-asiakirjoja vuosilta 1995–2012 (Ollus & Alvesalo 2012). Niissä ulkomaalaisia työntekijöitä ei mielletty mahdollisina uhreina, vaan huolenaiheeksi nousivat valtion fiskaalisiin etuihin tai markkinoihin kohdistuneet haitat.
Edellä mainittu erittely linkittyy yhteisörikostutkijoiden tekemään erotteluun taloudellisten ja sosiaalisten rikosten välillä. Taloudellisilla yhteisörikoksilla tarkoitetaan tekoja ja laiminlyöntejä, joiden uhreja ovat valtio, taloudellinen järjestelmä, markkinat ja niiden toimivuus. Sosiaalisiin rikoksiin kuuluvien tekojen ja laiminlyöntien välittömät vaikutukset kohdistuvat puolestaan ensisijaisesti ihmisiin, tyypillisenä esimerkkinä työntekijöihin kohdistuneet rikokset. Alan tutkijoiden mukaan kontrolli kohdistuu ensiksi mainittuun jälkimmäisen kustannuksella. Tämä johtuu siitä, että taloudelliset rikokset nähdään uhkana markkinatalouden toimivuudelle ja terveelle kilpailulle.
Valvonnan ja kontrollin ongelmia tunnistettu
Euroopan kriminaalipolitiikan instituutti HEUNI julkaisi ensimmäisen työperäistä ihmiskauppaa ja hyväksikäyttö käsittelevän tutkimuksensa vuonna 2011. Tutkimuksessa haastateltiin mm. esitutkintaviranomaisia ja käytiin läpi esitutkintapöytäkirjoja. Niiden perusteella havaittiin, että se, mihin poliisin yksikköön rikos päätyy tutkittavaksi, voi olennaisesti vaikuttaa lopputulokseen, eli tutkitaanko tapahtunutta työrikoksena, talousrikoksena tai väkivaltarikoksena. Pitkät tutkinta-ajat ihmiskauppa- ja hyväksikäyttötapauksissa tunnistettiin myös ongelmaksi tapausten etenemiselle rikosprosessissa. Erikoistumisen puute, joka vaikuttaa etenkin uhrien kuulustelun kulkuun, ja ihmiskaupparikoksen vaikea tunnusmerkistö, nousivat myös esiin syinä sille, etteivät tapaukset etene. (Jokinen, Ollus & Viuhko 2011.)
HEUNIn toisessa tutkimuksessa työperäisestä hyväksikäytöstä ja ihmiskaupasta käsiteltiin erityisesti ravintola- ja rakennusalaa. Tutkimuksessa nousi esiin se, että hyväksikäyttö on usein työnantajan taholta tietoista ja järjestelmällistä toimintaa, ja sen pitkäaikainenkin jatkuminen on mahdollista siksi, että valvonta on riittämätöntä ja sanktiot lieviä (Jokinen & Ollus 2014).
Myös muissa tutkimuksissa on nostettu esiin valvonnan ja kontrollin puutteita, joiden takia työperäiseen ihmiskauppaan ja hyväksikäyttöön ei ole riittävästi puututtu. Keskeinen havainto on se, että erikoistumisen vaje on johtanut siihen, ettei ihmiskauppaan ja työperäiseen hyväksikäyttöön puuttuminen ole ollut kenenkään vastuulla, ja vaikeat rikosnimikkeet ja etenkin työrikosten heikko status poliisin silmissä eivät ole kannustaneet tutkimaan tapauksia. Yllättäen myös sanktioiden lievyys on vaikuttanut sekä poliisin että syyttäjien halukkuuteen edistää ihmiskauppatapauksia. Myös se, miten vahvasti uhrit itse kokevat olevansa uhreja vaikuttaa tutkintaan.
Tutkinnan kohdentaminen, sen priorisointi ja siihen panostaminen vaikuttavat kaikki osaltaan siihen millä tavoin työvoiman hyväksikäyttöön reagoidaan. Näitä ohjaavat myös ideologiset ja asenteelliset seikat. (Alvesalo-Kuusi, Jokinen & Ollus 2014; Ollus 2016.)
Rakenteellinen ja käsitteellinen tutkintavalmius
Työperäisen hyväksikäytön kontrollin puutteisiin on useita syitä, eikä niitä voi palauttaa ainoastaan poliisin toimintaan. Poliisin ohella myös esimerkiksi työsuojelun ja syyttäjien rooli on keskeinen. Osa ongelmista liittyy rakenteellisiin ja osa käsitteellisiin valmiuksiin (Alvesalo & Whyte 2007). Rakenteelliset valmiudet muodostuvat mm. resurssoinnista, tutkintaan liittyvistä järjestelyistä, koulutuksesta, asioiden priorisoinnista kriminaalipolitiikassa ja lainsäädännön mahdollistamista keinoista puuttua ilmiöön. Käsitteelliset valmiudet liittyvät puolestaan siihen, millä asenteella ulkomaalaistaustaisten työntekijöiden kokemiin väärinkäytöksiin ja heidän statukseensa rikosten uhreina suhtaudutaan. Mikäli niitä ei mielletä “oikeiksi rikoksiksi” eikä oikeudellista viitekehystä osata tulkita, on selvää, että hyväksikäyttöä ei tunnisteta eikä selvitetä. Käsitteellisten valmiuksien parantaminen edellyttää kuitenkin rakenteita, resursseja ja priorisointia, joita ilman muutosta ei tapahdu.
Olemme nostaneet tässä esille useita työperäiseen ihmiskaupan ja hyväksikäytön kontrollin ongelmia. On syytä korostaa, että Suomessa on annettu useita tuomioita työperäisestä ihmiskaupasta ja kiskonnantapaisesta työsyrjinnästä eli rikosoikeusjärjestelmämme on onnistuneesti kyennyt puuttumaan ainakin joihinkin tapauksiin. Suomessa on annettu lainvoimaisia tuomioita työperäisestä ihmiskaupasta enemmän kuin muissa Pohjoismaissa yhteensä. Tapausten eteneminen on ollut mahdollista etenkin siksi, että Suomessa on ollut kourallinen asiaansa vihkiytyneitä, sinnikkäitä ja osaavia poliiseja, sekä työsuojelutarkastajia ja syyttäjiä.
Suomesta on kuitenkin puuttunut rakenteellinen ja riittävästi resursoitu viranomaistoiminta, jonka tavoitteena olisi nimenomaan työperäiseen hyväksikäyttöön ja ihmiskauppaan puuttuminen. Nykyisessä hallitusohjelmassa (2019) on ensimmäistä kertaa lukuisia kohdennettuja toimia. Poliisiin on tämän vuoden alussa perustettu ihmiskauppaan erikoistunut kansallinen yksikkö, ja jokaisella poliisilaitoksella on kaksi ihmiskaupan tutkinnasta vastaavaa poliisia. Poliisin sisäistä koulutusta on myös kehitetty verkkokurssien ja sisäisesti jaettujen materiaalien avulla. Toukokuussa astui voimaan oikeusministeriön koordinoima uusi kansallinen ihmiskaupan vastainen toimintaohjelma, jossa on lukuisia kirjauksia myös tutkinnan ja uhrien oikeuksien parantamiseksi. Harmaan talouden ja talousrikollisuuden torjunnan strategiassa ja toimenpideohjelmassa (2020–2023) sekä työ- ja elinkeinoministeriön alaisissa työryhmissä on kehitetty useita toimia työvoiman hyväksikäytön ehkäisemiseksi. Tällainen rakenteellisten tekijöiden vahvistaminen luo edellytyksiä myös poliisin käsitteellisen valmiuden parantumiseen.
Paljon konkreettisia toimia on siis meneillään. Toivottavaa on, että hyväksikäyttöön ja ihmiskauppaan jatkossa puututaan riittävästi, jottei historia toista itseään. Poliisin toiminnalla on suuri vaikutus siihen, nähdäänkö työperäinen ihmiskauppa “oikeana rikoksena” ja siten valtiollisen kontrollin ja sanktioinnin tärkeänä kohteena. Ennen kaikkea poliisin toiminnalla on vaikutus siihen, millaista kohtelua yksittäinen hyväksikäytön uhri kohtaa, ja pääseekö uhri hänelle kuuluviin oikeuksiin kiinni.
Anne Alvesalo-Kuusi & Natalia Ollus
Anne Alvesalo-Kuusi toimii oikeussosiologian professorina Turun yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa.
Natalia Ollus on Euroopan kriminaalipolitiikan instituutin eli HEUNIn johtaja.
Lähteitä:
Alvesalo, A. (2002) Downsized by Law, Ideology and Pragmatics – Policing white collar crime. In Potter, G. (ed.): Controversies in White Collar Crime. Anderson Publishing, Cincinnati.
Alvesalo, A., Whyte, D. (2007) Eyes Wide Shut: The Police Investigation of Safety Crimes. Crime Law and Social Change, Vol. 48, No. 1, 57–72.
Alvesalo, A., Ollus, N., Jokinen A. (2014) The Exploitation of Migrant Labour and the Problems of Control in Finland. In Paul Van Aerschot (ed.): The Integration and Protection of Immigrants. Ashgate.
Alvesalo-Kuusi, A. (2011) Investigating safety crimes in Finland. In Gobert, J., Pascal, A-M. (eds.): European developments in Corporate Criminal Liability. Routledge advances in criminology. London and New York. Routledge.
Eskola, K., Alvesalo-Kuusi, A. (2010) Ulkomaiseen työvoimaan liittyvät väärinkäytökset poliisin tutkimat tapaukset. Helsinki, Työterveyslaitos.
Jokinen, A., Ollus, N. & Viuhko, M. (2011). Ehdoilla millä hyvänsä. Työperäinen ihmiskauppa ja ulkomaalaisten työntekijöiden hyväksikäyttö Suomessa. Heuni Publication Series No. 67.
Jokinen, A. & Ollus, N. (2014). Tuulikaapissa on tulijoita. Työperäinen ihmiskauppa ja ulkomaalaisten työntekijöiden hyväksikäyttö ravintola- ja siivouspalvelualoilla. Heuni Publication Series No. 76.Ollus, N. (2016).
Ollus, N. (2016). From Forced Flexibility to Forced Labour: The Exploitation of Migrant Workers in Finland. Academic dissertation. HEUNI Report series No. 84.
Ollus, N., Alvesalo-Kuusi, A. (2012) From cherry-picking to control: migrant labour and its exploitation in Finnish governmental policies. Nordisk tidskrift för kriminalvedeskab, Vol. 99, No. 3, 376–399.
