Vihatekojen uhreille tarve kehittää matalan kynnyksen tukipalveluita

Oikeusministeriön julkaisi selvitysraportin kesäkuussa. Selvitys oli jatkoa vuosina 2015–16 toteutetulle selvitykselle, ja tavoitteena oli saada seurantatietoa ilmiöstä ja politiikkatoimien vaikuttavuudesta.

Kyselyyn vastanneista viimeisen 12 kuukauden aikana vihapuheen tai häirinnän kohteeksi joutuneista 30 prosenttia oli ilmoittanut siitä jollekin taholle. Tässä on tapahtunut myönteistä kehitystä, koska vuoden 2015 tiedonkeruussa vastaava osuus oli 21 prosenttia.

Selvityksessä pureuduttiin myös ilmoittamatta jättämisen syihin sekä tuen tarpeeseen. Vihapuheen ja häirinnän uhreista 39 prosenttia ei tiennyt minne ilmoituksen voisi tehdä. Ilmoittamatta jättämiselle on kuitenkin monia syitä. Yleisin syy ilmoittamatta jättämiselle oli se, ettei vastaaja uskonut, että asialle olisi tehty mitään (68 %). Muita yleisiä syitä olivat, että vastaaja ei uskonut, että asialle olisi voitu tehdä mitään (49 %) ja että häirintä tai vihapuhe ei ollut tarpeeksi vakavaa tai ettei vastaaja tullut ajatelleeksi sen ilmoittamista (37 %).

Vihatekojen uhreille vakavia vaikutuksia

Vihapuhetta ja häirintää kohdattiin vuonna 2022 yleisimmin internetissä ja toiseksi yleisimmin kaduilla, parkkipaikoilla ja muilla julkisilla paikoilla. Vuoden 2016 selvityksessä internet oli vasta toiseksi yleisin tapahtumapaikka. Yleisimmin vihapuhetta tai häirintää oli kohdattu 2–5 kertaa viimeisen 12 kuukauden akana. Noin kolmannes oli kohdannut sitä kerran kuussa tai useammin. Vuonna 2022 30 prosenttia ilmoitti häirinnästä tai vihapuheesta jollekin taholle. Vuonna 2016 osuus oli 21 prosenttia. 65 prosenttia ei kokenut saavansa riittävästi tukea ilmoittaessaan.

Vastaajista 70 prosenttia kertoi vihapuheen tai häirinnän vaikuttaneen yleiseen turvallisuuden tunteeseen ja 68 prosenttia psyykkiseen terveyteen. Vuonna 2016 osuudet olivat pienempiä. Lisäksi vaikutuksia oli mm. somen tai verkkosisältöjen käyttöön (52 %), yhteiskunnalliseen keskusteluun osallistumiseen (44 %) ja viranomaisluottamukseen (37 %).

Usein yksittäiset vihateot ovat lieviä sanallisia loukkauksia, mutta koska ne liittyvät uhrin henkilökohtaiseen ominaisuuteen ja siten loukkaavat uhrin identiteettiä, niiden vaikutukset ovat vakavat. Oikeusministeriön vuonna 2021 julkaiseman Perusoikeusbarometrin tuloksista käy ilmi, että väkivallan vaikutukset vähemmistöön kuuluville uhreille ovat merkittävästi vakavammat kuin pääväestöön kuuluville uhreille. (Perusoikeusbarometri)

Fyysistä väkivaltaa viimeisten viiden vuoden aikana kokeneista uhreista arabiankieliset uhrit kokivat useimmiten masentuneisuutta, uniongelmia ja ahdistusta. Usein vihateko kohdistuu uhriin tämän näkyvän ominaisuuden vuoksi, mikä altistaa hänet vastaavalle teolle myös tulevaisuudessa.

Miten ilmoitusaktiivisuutta voidaan parantaa?

Jos ois taho mihin vois helposti matalalla kynnyksellä ilmoittaa.

Selkeät ohjeet milloin ja miten vihapuheesta ilmoitetaan.

Vihapuheen ja häirinnän vaikutuksia tutkineessa selvityksessä kysyttiin uhreilta myös sitä, mikä olisi auttanut heitä ilmoittamaan asiasta. Moni vastaus liittyi siihen, että vihatekojen haitallisuutta ei suomalaisessa yhteiskunnassa vielä ymmärretä. Moni vastaaja koki, että viranomaisetkaan eivät aina pidä ilmoitettavaa tapausta vakavana vaan vähättelevät sitä. Toisaalta uhrit ovat monesti itsekin niin tottuneita kohtaamaansa vihapuheeseen, että myös itse voivat alkaa vähätellä sitä ja jopa syytellä itseään siitä, etteivät kestä kohtaamaansa vihapuhetta tai häirintää.

Useimmiten vihapuheen ja häirinnän uhrit kertoivat tapahtuneesta jollekin läheiselleen (51% vastaajista). Poliisi, sosiaalisen median tai verkkopalveluiden ylläpitäjät ja yhdenvertaisuusvaltuutettu nousivat esiin myös käytettyinä ilmoituskanavina. Lisäksi lähes viidennes uhreista oli ilmoittanut asiasta esimiehelleen tai koulun henkilökuntaan kuuluvalle.

Koulutusta vihateoista tarvitaan edelleen

Nämä tiedot vastaavat aiempien tutkimusten tuloksia ja osoittavat, että koulutusta ja tietoisuuden lisäämistä vihateoista ja niiden vaikutuksista tarvitaan edelleen. Oikeusministeriö on vuodesta 2017 tehostanut aiheeseen liittyvää koulutusta ja koordinaatiota eri viranomaisten kesken, ja selvityksen tulokset auttavat kohdentamaan työtä entistä tehokkaammin. Yhteistyö viharikoksille alttiiden yhteisöjen kanssa on erittäin tärkeä, koska vihateot eivät kohdistu vain yksilöön vaan koko yhteisöön. Viharikosten yhteydessä käytetään englanninkielisessä keskustelussa käsitettä ”signal crime”, koska nämä rikokset lähettävät viestin koko yhteisölle, että sen jäsenet eivät ole tervetulleita ja tasavertaisia yhteiskunnan jäseniä.

Vihapuhetta ja häirintää koskeva selvitys sisälsi lukuisia politiikkasuosituksia, joista yksi keskeinen liittyi matalan kynnyksen ilmoittamiskanavien kehittämiseen. Selvityksen tulokset osoittavat, että yksi keskitetty palvelu ei riitä, vaan monien eri toimijoiden tulisi ottaa tästä koppia niin viranomaispalveluissa, työelämässä kuin koulutuksessakin. 

Lisäksi selvityksen mukaan tulisi jatkaa häirintään ja vihapuheeseen liittyvää aktiivista viestintää, edistää yhdenvertaisuutta työpaikoilla ja kouluissa sekä kehittää osaamista asiakaspalveluissa. Lisäksi median tulisi jatkaa eettistä pohdintaa ja poliittisten puolueiden tulisi jatkaa vastuukeskustelua. 

Katriina Nousiainen

Kirjoittaja on erityisasiantuntija oikeusministeriössä.

Kuva: Rodeo

Haaste 3/2022