Ennakoiva poliisitoiminta – kiistanalainen poliisin työkalu
Ennakoiva poliisitoiminta (engl. predictive policing) on yläkäsite erilaisille poliisin käytössä oleville tietokoneohjelmille, jotka tuottavat ennustuksia tulevista rikoksista. Näiden ohjelmistojen yleisin käyttötarkoitus on ennustaa joko rikosten tapahtumapaikkoja ja aikoja taikka yksilöitä, jotka todennäköisesti syyllistyvät rikokseen tulevaisuudessa. Ennakoivassa poliisitoiminnassa lähestymistapa rikoksiin on proaktiivinen: sen sijaan, että poliisi ainoastaan reagoisi jo tapahtuneisiin rikoksiin, tavoitteena on estää rikoksia aktualisoitumasta koneoppivien algoritmien ja massadatan avulla. Ennakoivan poliisitoiminnan teknologiaan saatetaan viitata myös käsitteellä ”tekoäly”.
Massadatan ja koneoppivien algoritmien hyödyntäminen päivittäisen rikollisuuden torjunnassa
Data-analytiikan hyödyntäminen rikosten torjunnassa ei ole uusi ilmiö, vaan sitä hyödynnetään laajalti terrorismin torjunnassa. Ennakoivan poliisitoiminnan ideana on kuitenkin ”päivittäisen rikollisuuden” torjunta, esimerkiksi todennäköisten tasku- ja myymälävarkaiden ennustaminen (The Sensing Project, Alankomaat). Yleisin ennakoivassa poliisitoiminnassa käytetty data koskee poliisin järjestelmään tehtyjä kirjauksia tapahtuneista rikoksista. Ennakoivassa poliisitoiminnassa keskeistä on kuitenkin laajojen datamassojen hyödyntäminen. Ohjelmistot saattavat siten yhdistellä tietoja myös muista viranomaisten rekistereistä, kuten ajoneuvorekisteristä sekä dataa yksityisiltä alustoilta.
Massadatan lisäksi käytettävää teknologiaa määrittää koneoppivien algoritmien hyödyntäminen ja ennakoivan poliisitoiminnan ohjelmistot kuuluvatkin EU:n tekoälyasetusehdotuksen (COM/2021/206 final) piiriin. Algoritmit ovat tietokoneohjelmiston osia, jotka kertovat ohjelmistolle, miten annettu tehtävä tulee toteuttaa. Algoritmi on koneoppiva silloin, kun se kykenee tunnistamaan käyttämästään datasta malleja ja laatimaan itselleen uusia sääntöjä. Koneoppiva algoritmi siten oppii itsenäisesti kokemuksensa perusteella, eli algoritmin käyttämällä datalla on olennainen merkitys sen suorittaman tehtävän lopputuloksen kannalta. Ennakoivan poliisitoiminnan ennustukset ovatkin todellisuudessa massadataan perustuvia tilastollisia todennäköisyyksiä, jotka koneoppiva algoritmi tuottaa.
Ennakoivan poliisitoiminnan moninaiset riskit perusoikeuksille
Ennakoivaan poliisitoimintaan liittyvät moninaiset perusoikeusongelmat on tunnistettu laajalti. Ohjelmistojen käyttöä vastustetaankin sekä monien oikeusoppineiden että kansalaisjärjestöjen toimesta. Ennakoivaan poliisitoimintaan liittyy ensinnäkin yksityisyyden- ja tietosuojan toteutuminen silloin, kun tarkoituksena on ennustaa potentiaalisia rikoksentekijöitä. Nämä ennustukset ovat tosiasiassa syntyneet tietynasteisen massavalvonnan ja ennakollisen profiloinnin tuloksena, sillä ohjelmisto analysoi suurta ihmisjoukkoa koskevaa datamassaa, josta se erottelee riskialttiita yksilöitä. Yksityisyyden vaarantumisen lisäksi luokittelu ”potentiaaliseksi rikoksentekijäksi” voi aiheuttaa leimautumista, jolla edelleen on sosiaalisesti negatiivisia vaikutuksia yksilölle.
Itse teknologiaan liittyy useita haasteita aina algoritmien tuottamien ennustusten epätarkkuudesta ja syrjivyydestä ohjelmistoa koskevan tiedon saatavuuteen ja ymmärrettävyyteen. Myös maantieteellisiä ennustuksia tuottavat ohjelmistot ovat ongelmallisia, sillä paikkoja koskevat ennustukset koskettavat välillisesti alueella asuvia ihmisryhmiä. Vaikka ennakoivan poliisitoiminnan ohjelmistot on tarkoitettu ainoastaan poliisin operatiivisen toiminnan työkaluksi, riskinä on automaatioharhaksi kutsuttu ilmiö. Tällöin ihminen pitää teknologian tuottamia tuloksia omaa harkintaansa parempana ja toimii siksi sen tuottaman ennusteen mukaisesti kyseenalaistamatta teknologian virheettömyyttä.
Ennakoivan poliisitoiminnan proaktiivinen lähestymistapa on antiteesi perinteiselle reaktiiviselle poliisitoiminnalle, jossa poliisin toiminnan lähtökohtana on jo tapahtunut rikos. Ennakoivassa poliisitoiminnassa poliisi kohdistaa toimintansa ihmisiin, jotka eivät ole tehneet rikosta, mutta algoritmi on luokitellut heidät tai heidän asuinalueensa ”riskialttiiksi”. Syyttömät ihmiset joutuvat siten poliisin tarkkailun ja toimien kohteeksi, mutta he eivät myöskään ole oikeutettuja rikosprosessuaalisiin oikeusturvatakeisiin, kuten syyttömyysolettaamaan, sillä rikosta ei ole vielä tapahtunut.
Ennakoiva poliisitoiminta osana tekoälyasetusehdotusta
Ennakoiva poliisitoiminta on kiinnittänyt EU-lainsäätäjän huomion, sillä lainvalvonnassa käytettävät tekoälyjärjestelmät kuuluvat komission tekoälyasetusehdotuksen piiriin. Asetusehdotuksen liitteen III mukaisesti ennakoiva poliisitoiminta katsotaan suurriskiseksi tekoälyjärjestelmäksi, jolle on asetettu asetuksessa erilliset vaatimukset (III osasto). Tämä tarkoittaa, että asetusehdotus ei nykymuodossa kiellä ennakoivaa poliisitoimintaa.
Myös Euroopan parlamentin kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan huomio on kiinnittynyt tekoälyn käyttöön rikosoikeudellisessa kontekstissa sekä poliisi- ja oikeusviranomaisten suorittamassa rikosasioiden käsittelyssä. Poiketen komission asetusehdotuksen sallivasta suhtautumisesta ennakoivaan poliisitoimintaan, Euroopan parlamentti hyväksyi 6. lokakuuta 2021 ei-sitovan päätöslauselman (2020/2016(INI)), jossa se ilmaisee vastustavansa ennakoivan poliisitoiminnan käyttöä. Päätöslauselman mukaan ennakoivan poliisitoiminnan ohjelmistot ovat epäluotettavia, minkä lisäksi ennakoivan poliisitoiminnan synnyinmaassa Yhdysvalloissa eräät kaupungit ovat luopuneet ennakoivan poliisitoiminnan ohjelmistojen käytöstä ”niiden tehottomuuden, syrjivyyden ja käytännön epäonnistumisten takia ja sen sijaan siirrytty lähipoliisitoimintaan”. Päätöslauselmaa ei kuitenkaan hyväksytty yksimielisesti. Euroopan kansanpuolueen ryhmä (EPP) esitti nimittäin muutoksia päätöslauselmaan haluten sallia ennakoivan poliisitoiminnan, kehottaen kuitenkin lainvalvontaviranomaisia noudattamaan suurta varovaisuutta käyttäessään tekoälyä ennakoivassa poliisitoiminnassa.
Ennakoivan poliisitoiminnan kohtalo on vielä auki EU:ssa ja Suomessa
Alun perin Yhdysvalloissa syntynyt ennakoiva poliisitoiminta on levinnyt useaan Euroopan maahan, esimerkiksi Alankomaihin, Saksaan ja Italiaan (ks. tarkemmin AlgorithmWatch 2020 ja Fair Trials 2021). Toisin kuin Yhdysvalloissa, jossa on tapahtunut perääntyminen ennakoivan poliisitoiminnan hyödyntämisessä, Euroopassa trendi vaikuttaa vain kasvavan tunnetuista perusoikeusriskeistä huolimatta.
On epäselvää, kuinka paljon Suomessa käytetään päivittäisen rikollisuuden torjuntaan tarkoitettuja ennakoivan poliisitoiminnan työkaluja, sillä julkista tietoa asiasta on saatavilla niukasti. Selvää kuitenkin on, että kiinnostusta hyödyntää datavetoisia digitaalisia teknologioita rikollisuuden torjunnassa löytyy. Esimerkiksi Poliisihallituksen asettaman Rikostorjunnan tila -selvityshankkeen loppuraportissa (2018) suhtaudutaan positiivisesti massadatan ja tekoälyn käyttöön rikosten estämisessä.
EU:n tekoälyasetus tulee määrittelemään tulevaisuudessa ennakoivan poliisitoiminnan sallittavuuden ja yksimielisyys asiasta on epätodennäköinen. Vaikka Suomessa onkin kiinnostusta lisätä datavetoisten teknologioiden käyttöä rikollisuuden torjunnassa, on arvioitava tarkkaan, kannattaako Suomessa investoida teknologiaan, johon liittyy huomattavia perusoikeusriskejä ja jonka käyttö mahdollisesti tullaan kieltämään EU:n taholta.
Sofia Söderholm
Kirjoittaja on väitöskirjatutkija Helsingin yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa. Hänen tutkimuksensa keskittyy lainvalvonnan ja rikosprosessin digitalisaatioon.
Käsitteellinen huomio
Vaikka sana ”predictive” viittaa ennakoinnin sijaan ennustamiseen, EU-asiakirjoissa ”predictive policing” on käännetty suomeksi ”ennakoivaksi poliisitoiminnaksi”, jolloin yhdenmukaisuuden ja selkeyden vuoksi myös muussa aiheeseen liittyvässä suomalaisessa keskustelussa tulisi nähdäkseni käyttää samaa käännöstä.
Lisätietoa
Rikostorjunnan tila -selvityshankkeen loppuraportti 1/2018
