Luottamus yksityisten vartiointiliikkeiden toimintaan laskussa

24.11.2021 11.50
Suomalaisten luottamus yksityisten vartiointiliikkeiden ja poliisin toimintaan on korkeaa. Kuitenkin luottamuksen taso yksityisten vartiointiliikkeiden toimintaan on laskenut tasaisesti vuosina 2001–2014. Poliisin toimintaan kohdistuva luottamus ei ole muuttunut. Muun muassa sukupuoli, ikä ja koulutustausta vaikuttavat yksityisten vartiointiliikkeiden ja poliisin toimintaan kohdistuvaan luottamukseen, mutta ne vaikuttavat osin eri tavoin.

Luottamus yksityisiä vartiointiliikkeitä kohtaan on laskenut 2001–2014 välisenä aikana. Vaikka yksityinen turvallisuusala on kasvanut ja yksityisten vartiointiliikkeiden toimiminen julkisessa tilassa on lisääntynyt, alaa leimaa yhä tieteellisen tutkimuksen vähäinen saatavuus. Yksityisten vartiointiliikkeiden työntekijöiden on mahdollista puuttua ihmisten fyysiseen koskemattomuuteen, joten alan tutkiminen on erityisen tärkeää ja perusoikeusherkkää.

Kuvaan tässä artikkelissa Pro gradu -tutkielmani (Haarla 2021) joitakin keskeisimpiä tuloksia yksityisten vartiointiliikkeiden ja poliisin toimintaan kohdistuvasta luottamuksesta ja keskityn erityisesti yksityisiin vartiointiliikkeisiin. Luottamuksen arvioinnin keskiössä ovat toimintaan liitetyt odotukset, ja siten odotusten rikkominen voi johtaa luottamuksen heikentymiseen. Luottamus saattaa heijastaa esimerkiksi yleistä mielikuvaa toimijasta tai prosessuaalista oikeudenmukaisuutta (esim. Saarikkomäki 2016; 2018), eli kokevatko suomalaiset kohtelun tasa-arvoisena ja reiluna. 

Tutkimuksen aineistona käytettiin sisäministeriön toimeksi antamia Poliisibarometri-haastatteluja vuosilta 2001, 2004, 2010 ja 2014. Haastateltavia oli yhdistetyssä aineistossa 4040 ja analyysi toteutettiin logistisella regressiolla hyödyntäen marginaaliefektejä (average marginal effect, AME). Tällöin analyysissa vertaillaan selittäjän X keskimääräistä vaikutusta selitettävän Y:n todennäköisyyteen, ja marginaaliefektien raportoinnissa mahdolliset muutokset ilmoitetaan todennäköisyyksissä prosenttiyksikköinä. Tässä tekstissä esitetyt tulokset ovat tilastollisesti merkitseviä.

Yleinen luottamus poliisin ja yksityisten vartiointiliikkeiden toimintaan

Suurin osa suomalaisista luottivat yksityisten vartiointiliikkeiden (ka 70 %) ja poliisin toimintaan (ka 94 %) vuosina 2001–2014. Luottamus poliisia kohtaan säilyi tarkasteluajankohtana suhteellisen samana (vuonna 2001 95 %; 2005 95 %; 2010 95 %; 2014 93 % vastaajista luottivat melko tai erittäin paljon poliisin toimintaan), mutta yksityisiin vartiointiliikkeisiin kohdistunut luottamus heikentyi tasaisesti (vuonna 2001 76 %; 2005 71 %; 2010 68 %; 2014 64 %). Toisin sanoen vuonna 2001 joka neljäs (25 %) ja vuonna 2014 joka kolmas (35 %) vastaajista luottivat vähän yksityisiin vartiointiliikkeisiin. Luottamuksen arvioinnissa vartiointiliikkeiden kohdalla jätettiin useammin vastaamatta kuin poliisin toimintaa arvioitaessa.

Sukupuoli, ikä ja koulutustausta vaikuttavat osin eri tavoin

Luottamusta yksityisten vartiointiliikkeiden ja poliisin toimintaa kohtaan selittivät muun muassa sukupuoli, ikä ja koulutustausta, kun muut muuttujat vakioitiin. Miesten todennäköisyys luottaa yksityisten vartiointiliikkeiden toimintaan oli 10 prosenttiyksikköä pienempi kuin naisilla. Kuitenkin poliisia koskevan luottamuksen kohdalla sukupuolittainen ero oli pieni ja miesten todennäköisyys luottaa yksityisiin vartiointiliikkeisiin oli vain 2 prosenttiyksikköä pienempi kuin naisilla. Korkea luottamus yksityisiin vartiointiliikkeisiin lisäsi todennäköisyyttä luottaa poliisiin (27 prosenttiyksikköä) ja vastaavasti korkea luottamus poliisiin nosti vastaajan todennäköisyyttä luottaa yksityisiin vartiointiliikkeisiin (7 prosenttiyksikköä).

Luottamus vaihtelee sen mukaan, mistä yhteiskunnallisesta asemasta poliisin ja yksityisten vartiointiliikkeiden toimintaa arvioidaan. Sukupuolen lisäksi ikä ja koulutustausta heijastuvat koettuun luottamukseen, mutta eri tavoin. Kun vertailuryhmänä olivat alle 25-vuotiaat, vanhemmat ikäluokat luottivat vähemmän todennäköisesti yksityisten vartiointiliikkeiden toimintaan (ikäluokista 25–34, 45–54, 55–64 ja yli 65-vuotiaat luottivat vähemmän, tulokset vaihtelivat 6–8 prosenttiyksikön välillä ja alle 25-vuotiaiden ja 35–44-vuotiaiden välillä ei havaittu tilastollisesti merkitsevää eroa). Vastaavasti poliisin kohdalla alle 25-vuotiaisiin verrattuna korkeampi ikä nosti todennäköisyyttä luottaa poliisiin (ikäluokista 45–54, 55–64 ja yli 65-vuotiaat luottivat enemmän, tulokset vaihtelivat 4–6 prosenttiyksikön välillä ja 25–34 ja 35–44-vuotiaisiin verrattuna tilastollisesti merkitsevää eroa ei havaittu). Toisin sanoen vanhemmat ikäluokat luottivat todennäköisesti vähemmän yksityisten vartiointiliikkeiden toimintaan ja toisaalta enemmän poliisin toimintaan kuin alle 25-vuotiaat.

Iän lisäksi koulutustausta vaikutti koettuun luottamukseen. Kun vertailuryhmänä olivat perusasteen käyneet, perusastetta korkeampi koulutustaso (ammatillista keskiastetta lukuun ottamatta) laski todennäköisyyttä luottaa yksityisten vartiointiliikkeiden toimintaan (lukion, ammattikorkean/-opiston tai korkeakoulun suorittaneet luottivat todennäköisesti vähemmän yksityisten vartiointiliikkeiden toimintaan, ja tulokset vaihtelivat 7–8 prosenttiyksikön välillä), mutta lisäsi todennäköisyyttä luottaa poliisiin (korkeamman koulutusasteen suorittaneet luottivat enemmän poliisiin ja tulokset vaihtelivat 4–5 prosenttiyksikön välillä). Edellä mainittujen muuttujien lisäksi rikosten silminnäkijänä oleminen laski todennäköisyyttä luottaa yksityisten vartiointiliikkeiden toimintaan (6 prosenttiyksikköä). Lisäksi, kun vastaajat jaettiin viiteen eri tuloluokkaan, toiseksi ylin tuloluokka luotti todennäköisesti enemmän poliisiin kuin alin tuloluokka (3 prosenttiyksikköä). Vaikka ero onkin tilastollisesti merkittävä, ero on pieni, ja muissa tuloluokissa ei vastaavaa muutosta havaittu.

Lopuksi

Tulosten perusteella on mahdollista todeta, että luottamus vaihtelee vastaajan aseman mukaan, mutta tulokset eivät kerro ilmiön syistä ja seurauksista. Luottamuserojen syiden selvittäminen on tärkeää tulevaisuuden tutkimuksessa.

Tässä tutkimuksessa testattiin erityisesti luottamusta, joka kohdistui yksityisiin vartiointiliikkeisiin eikä suoraan vartijoihin ja järjestyksenvalvojiin. Vaikka käytännössä yksityiset vartiointiliikkeet, vartijat ja järjestyksenvalvojat ovat osittain päällekkäisiä käsitteitä, ne eivät kuitenkaan tarkoita täysin samaa asiaa, mikä saattaa heijastua tuloksiin. Yksityisiin vartiointiliikkeisiin kohdistuva luottamuksen heikentyminen saattaa johtua esimerkiksi alan kasvun myötä tapahtuneista lisääntyneistä (negatiivisista) kohtaamisista tai yleisestä heikentyneestä mielikuvasta.

Tämän tutkimuksen tulokset eivät myöskään kerro, onko vastaajalla omakohtaisia kokemuksia yksityisistä vartiointiliikkeistä ja poliisista eikä sitä, minkälaisia nämä kokemukset ovat mahdollisesti olleet. Näiden kokemusten ymmärtäminen lisäisi varmasti ymmärrystä myös alaan kohdistuvasta luottamuksesta.

Sanna Haarla

Kirjoittaja työskentelee teknisenä avustajana Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutissa.

Lähteet

Haarla, S. (2021). Maailman turvallisin ja luotettavin maa? Suomalaisten luottamus yksityisiin vartiointiliikkeisiin ja poliisiin sekä rikollisuuden pelko 2000-luvun Suomessa. Pro gradu -tutkielma. Turun yliopisto.

Saarikkomäki, E. (2016). Perceptions of procedural justice among young people: Narratives of fair treatment in young people’s stories of police and security guard interventions. British Journal of Criminology, 56(6), 1253–1271. https://doi.org/10.1093/bjc/azv102

Saarikkomäki, E. (2018). Young people’s conceptions of trust and confidence in the crime control system: Differences between public and private policing. Criminology & Criminal Justice, 18(2), 156–172. https://doi.org/10.1177/1748895817700695 
 

Haaste 4/2021