Paikallinen turvallisuustyö muutoksessa
Kuntien ennaltaehkäisevä turvallisuustyö koostuu erityisesti sosiaali- ja terveyspalveluiden, varhaiskasvatuksen, perusopetuksen sekä liikunnan, kulttuurin ja nuorisotoimen kanssa tehtävästä monialaisesta yhteistyöstä. Lähiympäristön fyysinen turvallisuus ja esteettömyys edellyttävät myös yhteistyötä kaavoituksen ja kaupunkirakentamisen ammattilaisten kanssa.
Sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisvastuun siirto hyvinvointialueille muuttaa asetelmaa kuntien sisäisestä ohjausjärjestelmästä kunnan ja hyvinvointialueen väliseksi yhteistyöksi. Tämä tarkoittaa, että jo hyvinvointialueiden syntyvaiheessa olisi tunnistettava monialaisen yhteistyön yhdyspinnat ja varmistettava toimintatavat uusien organisaatioiden kesken. Myös kunnissa on eroavaisuuksia monialaisen yhteistyön tekemisessä, joten toiminnan yhdenmukaistaminen koko hyvinvointialueella tulee olemaan haasteellinen kokonaisuus.
Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen on lakisääteinen tehtävä
Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen on lakisääteinen tehtävä niin kunnille kuin hyvinvointialueille. Laki sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä 6 § ja 7 § edellyttävät sekä kunnilta että hyvinvointialueilta yhteistyötä hyvinvoinnin terveyden edistämiseksi; tavoitteiden asettamista, kuntalaisten elinolojen seurantaa, raportointia valtuustolle vuosittain sekä tehtävää yhteistyötä hyvinvointialueiden, muiden julkisten toimijoiden, yksityisten yritysten ja yleishyödyllisten yhteisöjen kanssa.
Lakisääteisyys varmistaa lähtökohtaisesti yhteistyön kuntien ja hyvinvointialueiden välillä. Tällä hetkellä hyvinvoinnin terveyden edistäminen on kuitenkin useissa kunnissa sote-toimialan johtamaa työtä. Resurssien näkökulmasta ei ole ratkaistu, millä tavoin kunnat tulevat järjestämään hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen koordinoimistyön. Hyvinvointialueilla tulee olemaan paremmat resurssit työn tekemiseksi. On mahdollista, että joissakin kunnissa tehtävä jää vähäisten resurssien vuoksi sivuasemaan sen lakisääteisyydestä huolimatta.
Eri toimialojen yhdyspinnat turvallisuustyöhön
Ennaltaehkäisevä turvallisuustyö painottuu lasten ja nuorten parissa tehtävissä palveluissa. Opetuksen, kulttuurin ja liikunnan merkitys yksilön hyvinvoinnin lisääjänä on erittäin suuri turvallisuusuhkien ennaltaehkäisyn näkökulmasta. Kunnilla, koulutuksen järjestäjillä ja hyvinvointialueilla on paljon yhteisiä asiakkaita kuten lapset, nuoret ja perheet. Moneen palveluun kytkeytyy aktiivinen hyvinvoinnin edistäminen. Jatkossa oppilas- ja opiskelijahuollon kokonaisuuden osalta kuntien ja koulutuksen järjestäjien sekä hyvinvointialueen väliset yhteistyörakenteet ovat välttämättömiä palveluiden toimivuuden sekä yhtenäisen johtamisen ja kehittämisen onnistumiseksi. Kuntien koulutus- ja muiden sivistyspalveluiden näkökulmasta ennaltaehkäisyn painottuminen edellyttää myös riittävää resursointia pysyvän paikallisen yhteistyödialogin aikaansaamiseksi.
Vastaavasti ikäihmisten arjen turvaamiseksi tehtävät toimenpiteet ovat usein paikallistasolla yli toimialarajojen tehtävää yhteistyötä kuten vaikkapa liukkauden torjunta, lähiympäristön esteettömyys ja toimintakyvyn ylläpitäminen yhteistyössä kunnan liikuntapalveluiden kanssa. Osa sosiaali- ja terveydenhuollon palveluista on luonteeltaan sellaisia, että ennaltaehkäisevä työ tapahtuu toimialan sisällä. Nämä palvelut siirtyvät suoraan hyvinvointialueen alaisuuteen ja jatkossa niistä vastaa hyvinvointialue.
Lisäksi on huomattava, että palveluiden jatkuvuudenhallinnan ja varautumisen näkökulmasta arjen häiriötilanteet edellyttävät tulevaisuudessa yhteistyötä kuntien, hyvinvointialueiden ja myös muun viranomaiskentän kanssa.
Onko muutos uhka vai mahdollisuus?
Hyvinvointialueuudistus on ennaltaehkäisevän turvallisuustyön näkökulmasta sekä uhka että mahdollisuus. Ennaltaehkäisevä turvallisuustyö yhdenmukaistuu hyvinvointialueen ja sen kuntien välillä, parhaat käytännöt tulevat laajemmin käyttöön ja edellytykset hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseksi parantuvat. Toisaalta jos kunnat eivät ole halukkaita resursoimaan hyvinvoinnin ja terveyden edistämistyötä, on myös mahdollista, etteivät toiminnot kehity ja tehdään vain välttämättömin.
Hyvinvointialueiden valmistelulla on kiire ja saattaa olla, että ennaltaehkäisevän monialaisen viranomaisyhteistyön kehittämistoimet jäävät tulevaisuuteen. Optimistisesti on kuitenkin syytä uskoa, että vahvempien toimijoiden myötä asiat aikanaan kehittyvät suotuisasti.
Ari Korhonen
Kirjoittaja on varautumisen ja turvallisuuden erityisasiantuntija Suomen Kuntaliitossa.
