Uhrin näkökulman esiinnousu kriminaalipolitiikassa on ollut iso muutos
Johanna Niemi palasi Helsingin yliopiston oikeustieteelliseen tiedekuntaan dekaaniksi tämän vuoden alussa ja sitä ennen työskenteli pitkään Turun yliopistossa. Hän on prosessioikeuden sekä oikeuden ja sukupuolentutkimuksen professori, joka on tutkinut paljon sukupuolistunutta väkivaltaa ja sen käsittelyä.
Niemi kertoo olleensa nuoresta lähtien tiedostava ihmisoikeuksiin liittyvissä kysymyksissä. Kun hän kuuli Amnesty Internationalista, joka toimii mielipidevankien vapauttamiseksi ja kidutuksen poistamiseksi, hän tiesi heti sen olevan hänen juttunsa. Opiskeluaikana hän oli aktiivisesti mukana järjestön toiminnassa ja sen juristiryhmässä. Amnestyssa seurattiin myös oikeudenkäyntien oikeudenmukaisuutta. Eräs tapaus ja silloisen lainsäädäntöneuvos Paavo Nikulan sanat lapsiin ja naisiin kohdistuvien julmuuksien menemisestä ihon alle sysäsivät hänet tielle, jossa yhdistyivät naisten oikeuksille herkistyminen ja ihmisoikeusaktivismi.
– Silti en vielä väitöskirjavaiheessa osannut ajatella, että sukupuoleen liittyvät kysymykset olisivat minulle ammatillisesti tärkeitä ja tutkimustyön sisältöä. Sen jälkeen kun olin väitellyt velkajärjestelystä, kirjoitin artikkelin naisnäkökulmista velkajärjestelyyn. Se oli ensimmäinen oivallus, että voin myös työssäni olla kiinnostunut naisten oikeuksista. Kun etsin aihetta post doc -tutkimukseen, huomasin että kansainvälisesti naisten asema rikosprosessissa ja rikosoikeudessa on aktiivisen tutkimuksen kohteena. Katselin huoneiden nimilappuja Porthanian käytävillä ja ajattelin, jos minä en ala tehdä aiheesta sukupuoli ja rikosoikeus tutkimusta, ei sitä tee kukaan muukaan, Niemi kertoo.
Oikeuden ja sukupuolen tutkimus sai aluksi hiljaisen vastaanoton
Johanna Niemi kertoo pohtineensa aivan viime aikoina, olisiko hänen pitänyt aikoinaan nostaa enemmän tutkimustaan esille. Turussa piakkoin väittelee seksuaalirikoksista Minni Leskinen, joka on tutkimuksessaan kaivanut esiin Niemen 1998 julkaiseman artikkelin silloisesta seksuaalirikosuudistuksesta. Monet sen asiat ovat edelleen ajankohtaisen keskustelun kohteena.
– Valtavirtatutkimuksessa aihettani ei ole kovin paljon noteerattu enkä myöskään itse ole pitänyt melua. En varmaan ole halunnut heittäytyä tieteellisiin kiistoihin siitä, onko sukupuoli relevanttia vai ei. Strategiani on ollut tehdä vain omaa työtäni. On kirjoituksilla varmaan vaikutustakin ollut, mutta olen välttänyt konfrontaatioita. En huonoa omaatuntoa tunne, mutta ehkä olisin voinut työtäni pitää enemmän esillä, Niemi pohtii.
– Sitten 2000-luvun alkupuolelta alkaen oikeusministeriö alkoi pyytää minulta lausuntoja naisiin kohdistuvan rikollisuuden asioissa, ja minähän kirjoitin niitä ja lähetin niitä myös naisjärjestöille. Oli hienoa, kun oikeusministeriön vuoden 2012 raiskausrikosten lainsäädännöllisiä muutostarpeita koskeneen selvityksen jälkeen kaikki naisjärjestöt sanoivat, että seksuaalirikoksista pitää tehdä suostumusperustaisia ja tehdä muutos. Se oli voimaannuttavaa ja tuli tunne, että tätä työtä kannattaa tehdä.
Sukupuolentutkimuksella on paljon annettavaa oikeustieteelle
Professori Johanna Niemi painottaa, että sukupuoli pitäisi tunnistaa lainvalmistelussa ja oikeustieteessä. Erilaisissa tilastoissa ja tutkimuksissa naisiin ja miehiin kohdistuvan väkivallan, syrjinnän tai muiden asioiden näkyviin tuominen on tärkeää. Rikosprosessi ja parisuhdeväkivalta -kirjassa (2004) hän analysoi lainsäädäntöä systemaattisesti pahoinpidellyn naisen näkökulmasta.
– Mielestäni tällaisen näkökulman, standpointin, käyttäminen tuo esiin tärkeitä tutkimuskysymyksiä. Niillä voi olla tutkimuksellista merkitystä lainsäädännön tulkinnassa, merkitystä lainvalmistelussa, oikeuskäytännössä ja niin edelleen. Se on todella tärkeää.
Niemi kertoo, että hänelle on ollut tärkeää tutustua erityisesti tieteen filosofi Sandra Hardingin teksteihin. Hardingin mukaan käsitys siitä, mikä on objektiivista ja neutraalia tutkimusta, on syntynyt siltä pohjalta, että suurin osa tieteen ja oikeustieteen tekijöistä on ollut miehiä ja hyvässä asemassa olevia sellaisia.
– Jos pystymme tuomaan tutkimukseen mukaan niiden ihmisten näkökulmaa, jotka eivät ole tällaisessa asemassa vaan enemmän tai vähemmän marginalisoituja, pääsemme parempaan objektiivisuuteen. Sellaisessa objektiivisuudessa pystytään ottamaan huomioon kaikkien niiden näkökulma, joita tutkimus koskee, tai oikeuden puolella kaikkien niiden näkökulma, joita lainsäädäntö koskee.
Niemi muistuttaa sukupuolen ja oikeuden tutkimuksen olevan myös teoreettisesti ja metodologisesti tärkeä kysymys. Sukupuolentutkimuksen puolella nykyään melko yksimielisesti ajatellaan, että sukupuoli ei ole biologinen fakta vaan myös sosiaalinen konstruktio eli yhteiskunnallisesti määrittynyt asia.
– Yhteiskunta määrittelee meidät miehiksi ja naisiksi elämän alkuvaiheessa, mutta sen jälkeen tulee paljon julkilausumatonta, mikä vaikuttaa siihen, minkälaisia olemme miehinä ja naisina ja minkälaisia oletuksia lainsäädännössä on tästä. Voidaan puhua heteronormatiivisuudesta. Näen että sosiaalisen konstruktivismin ajattelu haastaa oikeustiedettä myös muualla kuin sukupuoleen liittyvissä kysymyksissä.
Oikeuden ja sukupuolen tutkimus on poikkitieteellistä, Niemi kertoo. Suomen oikeustieteellisissä tiedekunnissa aiheen tutkimus on ollut niin vähäistä, että on lähdetty luontevasti hakemaan muista tieteenaloista ja sukupuolentutkimuksesta yhtymäkohtia. Kevät Nousiainen, Anu Pylkkänen ja Soile Pohjonen ovat olleet tässä edelläkävijöitä. Nyt myös nuoremmissa väitöskirjantekijöissä on ollut aktiivisia, hän mainitsee Minni Leskisen lisäksi Daniela Alaattinoğlun.
– Meillä oli täällä kymmenen vuoden ajan sukupuoli, väkivalta ja oikeus -kurssi, johon osallistui sata opiskelijaa joka vuosi. Opetuksen puolella on kuitenkin vielä paljon tehtävää. Ihannetilanteessa sukupuoli ja muut yhdenvertaisuuteen liittyvät näkökohdat, kuten etnisyys, ikä, vammaisuus, otetaan huomioon valtavirtaistamis- tai läpäisyperiaatteella. Niin pitkällä ei vielä olla. Tasa-arvo- ja yhdenvertaisuusoikeus on tavallaan uusi oikeudenala ja sen opetusta tarvitaan lisää. Valtiosääntöoikeudessa ja ihmisoikeuskoulutuksessa sitä jo on.
Naisiin kohdistuvan väkivallan torjunnan tilanne parantunut
Käytännön kriminaalipolitiikassa oikeuden ja sukupuolentutkimuksen anti on uhrin näkökulman esiinnousu, professori Johanna Niemi arvioi. Naisten kokemus rikoksista ja rikosprosessista on useammin uhrin kuin tekijän asemassa. Uhrin näkökulman mukaantulo on yksi kriminaalipolitiikan, rikosoikeuden ja rikosprosessioikeuden suuria muutoksia viimeisten 30 vuoden aikana. Se näkyy konkreettisesti esimerkiksi EU-direktiiveissä.
– Sukupuolistuneen väkivallan tilanne näyttää tällä hetkellä paljon paremmalta. Lainsäädäntöä on pantu kuntoon, lähestymiskieltolain uudistus on vireillä ja seksuaalirikoslainsäädännön uudistus tulee voimaan ensi vuonna. Myös monia yksityiskohtauudistuksia on toteutettu. Naisiin kohdistuvaa väkivaltaa käsittelevää Istanbulin sopimusta on pantu toimeen ja kansallisia vaikutuksia arvioitu, Niemi kiittää.
– Kehitettävää on tietenkin aina. Toivoisin että sitoutuminen naisiin kohdistuvan väkivallan vähentämiseen vahvistuu. Nyt se on ollut hallitusohjelmassa ja siihen on sitouduttu, ja sen takia uudistuksia on saatukin eteenpäin. Koulutus ja resurssit ovat seuraava kysymys. Nyt saatiin naisiin kohdistuvan väkivallan raportoija yhdenvertaisuusvaltuutetulle ja se on varmasti tärkeä askel eteenpäin. Yleisesti ottaen edelleen on edelleen niin, ettei naisten asiantuntemusta tahdota tunnistaa.
Niemi nostaa esille resurssikysymyksenä pitkät käsittelyajat, jotka jossain määrin liittyvät myös koulutukseen ja rikostutkinnan käytäntöihin. Naisiin kohdistuvat rikokset ovat aika tavanomaisia, joten niiden käsittelyn rutiinien kehittäminen olisi tärkeää poliisin toiminnassa. Lapsiin kohdistuvat väkivalta- ja seksuaalirikokset eivät ole yhtä tavallisia ja joskus vaikeita tutkia, mutta silti niiden tutkiminen ja käsittely kestävät liian kauan. Hän pitää tärkeänä ehdotettua uudistusta, että myös uhrin eikä vain tekijän alaikäisyys olisi peruste käsitellä asia nopeasti. Yhtenä korjaamista kaipaavana yksityiskohtana hän mainitsee vielä rikosta ankaroittavat perusteet. Jos rikos on tehty lähisuhteessa, se on Istanbulin sopimuksessa ankaroittava tekijä.
Koventuvat asenteet kriminaalipolitiikassa huolestuttavat
Johanna Niemi kertoo olevansa huolestunut siitä, että viime aikoina on tullut paljon kannatusviestejä kovemmille rangaistuksille. Hän ei näe, että kovemmat rangaistukset olisivat ratkaisu rikollisuuteen vaan ennaltaehkäisy on tärkeämpää. Hyviä rikollisuuden ehkäisykeinoja ovat hyvä sosiaalipolitiikka, ihmisten koulutustason nostaminen ja pääsy koulutukseen, sosiaalityö, nuorisotyö sekä nuorten liikunta- ja muut harrastukset. Nyt puhutaan paljon katujengeistä. Mahtavatko ne olla seurausta siitä, että nuorisotalot olivat kiinni Covidin takia?, hän pohtii.
– Feministinä en ole koskaan ollut vaatimassa kovaa kriminaalipolitiikkaa. Olen joskus kiinnittänyt huomiota siihen, että tuomioistuimissa ei aina ole kiinnitetty tarpeeksi huomiota ankaroittaviin perusteisiin – esimerkiksi seksuaalirikoksissa siihen, että on ollut useampi tekijä tai on ollut huomattavaa väkivaltaa. Kovempien rangaistusten sijaan olen ajanut sitä, että naisiin kohdistuvaan väkivaltaan suhtauduttaisiin ja sitä tutkittaisiin samalla vakavuudella kuin muutakin väkivaltaa.
– Naisiin kohdistuvan väkivallan vähentämisessä tärkeitä ovat esimerkiksi riskinarvioinnit, väkivallan uhan alla olevien ihmisten suojelumenetelmät, lähestymiskielto ja tekijöille tarjotut väkivallan katkaisuohjelmat. Rangaistuksia tarvitaan kuten muussakin väkivaltarikollisuudessa mutta niiden rikoksia vähentävästä vaikutuksesta ei juuri ole näyttöä.
Oikeusvaltio paljon esillä opetuksessa ja tutkimuksessa
Helsingin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan yhteydessä aloitti vuosi sitten uusi Oikeusvaltiokeskus. Dekaani Johanna Niemi kertoo, että oikeusvaltioasiat tulevat muutenkin paljon esille tiedekunnan opetuksessa ja tutkimuksessa. Erityisesti oikeusvaltioasiat ovat esillä valtiosääntöoikeuden ja prosessioikeuden alalla, mutta kaikessa opetuksessa korostetaan esimerkiksi oikeusturvanäkökohtia. Tiedekunnassa on paljon perusoikeus- ja ihmisoikeustutkimusta ja myös oikeusvaltiota instituutiona koskevaa tutkimusta. Niemi mainitsee viime keväänä valmistuneen Juha Raition johtaman selvityksen oikeusvaltion käsitteestä, Päivi Leino-Sandbergin useat EU:n oikeusvaltioluonnetta tarkastelevat tutkimukset sekä Euroopan neuvoston oikeusvaltiokehitystä seuraavan Venetsian komission, jossa jäsenenä ensin oli Kaarlo Tuori ja nyt Tuomas Ojanen.
– Mielestäni oikeusvaltiosta ei tarvitse olla huolissaan Suomessa, vaikka kehittämistä aina tarvitaan. Meillä on toteutettu paljon korruption vastaisia toimenpiteitä ja lainsäädäntöuudistuksia. Pitäisin pikemmin positiivisena, että Suomessa on reagoitu, kun EU:n oikeusvaltiokertomuksesta on tullut syötteitä. On ryhdytty tarmokkaasti korjaamaan niitä asioita, joissa on havaittu puutteita, hän arvioi.
Riikka Kostiainen
Kuva: Helsingin yliopisto
