Yksityinen turvallisuusala kaipaa uudistusta

30.11.2023 8.49
Neljä vartijaa takaa päin kävelevät Helsingin Aleksanterinkadulla.
Yksityisen turvallisuusalan taloudellinen kehitys, puoli julkisten tilojen turvallisuustehtävät sekä työhön liittyvä korkea väkivallan uhka asettavat koulutukselle uudistamistarpeita. Toimijoiden tosiasiallinen voimankäyttöosaaminen ei ole yhteismitallista, säädöksiin perustuvasta perus- ja kertauskoulutuksesta huolimatta.

Yksityinen turvallisuusala täydentää yhä useammin viranomaisten julkisia turvallisuuspalveluita. Vartijoiden ja järjestyksenvalvojien tehtävät ovat perustuslain 124 §:ssä tarkoitettuja julkisia hallintotehtäviä, jotka poikkeuksellisesti voidaan lailla tai lain nojalla antaa muulle kuin viranomaiselle, jos tehtävän tarkoituksenmukainen hoitaminen tätä edellyttää, eikä tehtävän antaminen vaaranna perusoikeuksia, oikeusturvaa tai muita hyvän hallinnon vaatimuksia (esim. PeVL 22/2014 vp).

Poliisin ja yksityisen turvallisuusalan kehitys on tapahtunut rintarinnan

Yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitäminen on julkisen vallan tehtävä ja poliisin historia on osa yhteiskuntarakenteiden historiaa. Julkinen valta on huolehtinut yleisen järjestyksen ylläpidosta ainakin sydänkeskiajalta (v. 800–1200) lähtien väkivallan ollessa valtioiden yksinoikeus. Poliisi on nähty jopa urbaanin olemassaolon ehtona. Tämä ajatus perustui kaupungistumiseen, joka toteutuakseen vaati sääntelyä rinnakkain asumisesta, liikkumisesta ja kaupankäynnistä (Rikander 2019).

Yksityinen turvallisuusala on näkyvä ja merkittävä yhteiskunnallinen toimija, joka omaa pitkät perinteet, jopa pidemmät kuin poliisilla siinä merkityksessä kuin poliisi tänä päivänä ymmärretään. Yksityisen turvallisuusalan kehitys on kulkenut rinnan omistamisen kanssa. Kun yksityinen omistusoikeus kehittyi ja ihmisten varallisuus lisääntyi, edellytti se myös suojaustoimintaa. Koska valtioilla oli vähäinen rooli yksityisomistuksen turvaamisessa, johti se väistämättä tyhjiön täyttämiseen. Yksityisen turvallisuusalan merkittävänä alkuvaiheena voidaan pitää yhdysvaltalaista Alan Pinkertonia, joka perusti 1850 nimeään kantavan etsivätoimiston ottaen käyttöön alan eettisiä stantardeja, joista osa on edelleen relevantteja (Kerttula 2010).

Yksityinen turvallisuusala, joka suppeassa merkityksessä tarkoittaa vartiointi ja turvallisuuspalveluita ja laajassa merkityksessä muun muassa erilaisten oheistuotteiden ja järjestelmien tarjoamista, on kasvanut Euroopassa voimakkaasti viime vuosikymmenet. Suomessa alan liikevaihto ohitti poliisin määrärahat vuonna 2000, jonka jälkeen se on alana kasvanut 5–10 prosentin vuosivauhdilla ja noin 1–4 prosenttia nopeammin kuin bruttokansantuote. Maailmanlaajuisesti turvallisuusalan markkina ylitti 100 miljardin euron rajan vuonna 2011 (Hautamäki 2016). Yksityisen omistuksen määrän kasvaessa on suojaamisen tarve lisääntynyt samassa suhteessa, mikä on näkynyt erityisesti puolijulkisissa tiloissa kuten kauppakeskuksissa ja liikenneasemilla.

Suomessa vartijoiksi hyväksyttyjä on tällä hetkellä vajaat 17 000. Järjestyksenvalvojiksi hyväksyttyjä on puolestaan n. 36 000. Turvallisuusalan elinkeinolupia (käsittää myös turvasuojaukseen liittyvät elinkeinoluvat) on tällä hetkellä n. 940. On kuitenkin huomattava, että yksityiselle turvallisuusalalle on ominaista osa-aikaiset työntekijät, kun taas virassa olevien poliisien määrä 7 500 kertoo todellisen poliisiresurssin.

Taulukko 1. Yksityisen turvallisuusalan luvat ja hyväksymiset. Yksityisen turvallisuusalan lupa-asioiden hallinta ja valvontajärjestelmä (31.12.2022)

Asekouluttaja 42
Järjestyksenvalvoja 36 373
Järjestyksenvalvojakouluttaja  273
Järjestyksenvalvojan asettaminen   165
Tilapäinen järjestyksenvalvoja   237
Turvallisuusalan elinkeinolupa   942
Turvasuojaaja  7 316
Turvatarkastaja 594
Vartija 16 815
Vastaava hoitaja 1 046
Vastaavan hoitajan sijainen 103
Voimankäyttökouluttaja   299
Väliaikainen vartija 238
Väliaikainen vastaava hoitaja 9
Kaikki yhteensä 64 452

Vuonna 2022 Poliisihallitus peruutti 48 turvallisuusalan elinkeinolupaa, joista viranomaisaloitteisia peruutuksia oli vain kaksi. Järjestyksenvalvojien lupia peruttiin 122, väliaikaisia peruuttamisia tehtiin 69 ja jatkettiin 129. Vartioiden lupia peruttiin 40, väliaikaisia peruuttamisia 31 ja jatkettiin 45. Varoituksia järjestyksenvalvojat saivat 53 ja vartijat 36 kappaletta.

Väkivallan uhka

Yksityisen turvallisuusalan voimankäyttötilanteista ei ole saatavilla tilastoja. Valistuneen arvauksen voi kuitenkin tehdä tilastoidun väkivallan perusteella. Poliisin tietoon tullut yksityisen turvallisuusalan toimijoihin kohdistunut väkivalta on lisääntynyt Suomessa 2000-luvulla ja määrä on vakiintunut viime vuosina reiluun 2 500 tapaukseen vuodessa (kuvio 1). On todennäköistä, että vakavaa vähäisempi väkivalta ei johda rikosilmoitukseen, eikä siten kirjaudu virallistilastoihin.

Suomessa yksityisen turvallisuusalan toimijoihin kohdistuneelle väkivallalle on ominaista, että väkivallan tekijä on kohteelleen tuntematon. Turvallisuustoimijat kokevat muita ammatteja enemmän uhkailua ja jälkiä jättämätöntä fyysistä väkivaltaa. Henkilöillä, jotka työskentelevät esimerkiksi kauppakeskuksissa, sairaaloissa ja ravintoloissa, on suuri riski joutua fyysisen väkivallan kohteeksi. Väkivallalle yleisesti altistavia tekijöitä turvallisuustoimijoiden työssä ovat miessukupuoli, nuori ikä, vähäinen työkokemus, vuorokauden myöhäisillan ja yön työtunnit, kiire sekä tiheään asuttujen kaupunkien lähiöympäristöt.

Järjestystä ylläpitävän henkilön vastustaminen on yleisintä ja nousussa.

Kuvio 1. Kontrollityöntekijöiden kohtaama tilastoitu väkivalta Lähde: Tilastokeskus: Rikos- ja pakkokeinotilasto. Suomen virallinen tilasto (SVT). (viitattu 26.10.2023).

Vastaako yksityisen turvallisuusalankoulutus yhteiskunnan odotuksia ja tehtävien vaatimuksia?

Yksityisen turvallisuusalan taloudellinen kehitys, puoli julkisten tilojen turvallisuustehtävät sekä työhön liittyvä korkea väkivallan uhka asettavat koulutukselle uudistamistarpeita. Edellä todetun lisäksi sisäministeriö asetti tammikuussa 2023 työryhmän, jonka tehtävänä oli arvioida yksityisistä turvallisuuspalveluista annetussa laissa tarkoitetun vartioimisliike- ja järjestyksenvalvojatoiminnan koulutusta, ohjausta ja valvontaa sekä tehdä tarvittavat ehdotukset niiden kehittämiseksi. 

Työryhmän asettamisen implisiittisenä taustana olivat vuoden vaihteen 2022–2023 tapahtumat, joihin olivat osallisena Avarn Security Oy ja Securitas Oy:n työntekijät. Tapausten johdosta kaikkiaan 15:ttä Avarn Securityssä työskennellyttä järjestyksenvalvojaa vastaan nostettiin syytteet laajassa pahoinpitelykokonaisuudessa (Tikkurila-tapaus). Securitaksen kuutta työntekijää syytetään kuolemantuottamuksesta (Iso-Omena-tapaus). Yksityisen turvallisuusalan voimankäytön osalta jälkimmäinen tapaus on tämän kirjoituksen kannalta relevantti.

Vartijan peruskoulutus on pituudeltaan 120 tuntia. Väliaikainen vartijakortti voidaan myöntää väliaikaisen vartijan 40 tuntisen koulutuksen suorittamisen jälkeen. Väliaikaisella vartijalla tarkoitetaan henkilöä, joka suorittaa turvallisuusalan elinkeinoluvan haltijan palveluksessa vartioimistehtäviä enintään neljän kuukauden ajan. Järjestyksenvalvojakurssi on myös 40 tunnin pituinen. Turvallisuusalan perustutkinto on puolestaan 180 osaamispistettä (osp), josta ammatillisten opintojen osuus on 135 osp ja tästä voimankäytön hallinta on 15 osp. Mainittakoon, että valtioneuvoston asetuksen (673/2017) mukaan ammatillisessa perustutkintokoulutuksessa opetuksen ja ohjauksen määrä on vähintään 12 tuntia osaamispistettä kohti. Yksi osaamispiste ei siis tarkoita samaa kuin opintopiste, joka tarkoittaa 27 tuntia. Poliisin ammattikorkeakoulututkinto on puolestaan 180 opintopistettä ja tästä voimankäytön osuus on 8 opintopistettä.

Vartijan lakisääteinen koulutus on osa turvallisuusalan perustutkintoa tai turvallisuusalan ammattitutkintoa siten, että koulutuksen vähimmäissisältö ja -pituus määräytyvät sisäministeriön asetuksessa säädetyn mukaisesti. Myös lakisääteinen järjestyksenvalvojakoulutus voidaan suorittaa osana turvallisuusalan perus- tai ammattitutkintoa. Turvallisuusalan perustutkinnon tai ammattitutkinnon suorittaneiden vuosittainen määrä on vuosina 2010–2021 on ollut keskimäärin 817.

Voimankäytön koulutus on riittämätön ja sisältö vaihtelee

Vartijan ja järjestyksenvalvojan fyysisen voimankäytön perusteita koskevan osan pituus on vähintään 6 oppituntia. Järjestyksenvalvojan fyysisen voimankäytön perusteissa ei kouluteta lainkaan kohdehenkilön maahan vientiä. Tämän lisäksi järjestyksenvalvoja voi halutessaan hakeutua voimankäytön lisäkoulutusosioon, jonka pituus on 16 tuntia. Voimankäytön perusteissa ja lisäkoulutusosiossa ei kuitenkaan huomioida voimankäytön vaikutusten arviointia tai parityöskentelyä.

Oppilaitosten palveluksessa oleville kouluttajille ei myöskään ole asetettu minkäänlaisia koulutusvaatimuksia. Tämä luonnollisesti on johtanut siihen, että oppilaitoksissa annettavan voimankäytön ja ensiavun koulutuksessa on suurta vaihtelua sekä tuntimäärissä että koulutuksen laadussa. On lisäksi mahdollista, että saman oppilaitoksen eri yksiköiden välillä koulutus ei ole samanlaista. Tiedossani on, että samaan kokonaisuuteen saatetaan oppilaitoksen yhdessä yksikössä käyttää 4 työpäivää ja toisessa kaksi viikkoa. Suomessa jokainen poliisikoulutuksen käynyt poliisi on saanut yhtenevän voimankäytön ja voimankäytön taktiikan koulutuksen.

Edellisestä seuraa, että yksityisen turvallisuusalan toimijoiden tosiasiallinen voimankäyttöosaaminen ei ole yhteismitallista, säädöksiin perustuvasta perus- ja kertauskoulutuksesta huolimatta. Kuvatuilla harjoitusmäärillä ja säädöksestä ilmenevillä kertauskoulutusminimeillä ei ole mahdollista saavuttaa sellaista voimankäytön teknistä osaamista, joka jokamieheen rinnastettaessa, olisi tätä parempaa. Tästä syystä voimakeinojen käyttäjälle ei tule asettaa epärealistista taakkaa.

Lopuksi

Yksityisen turvallisuusalan koulutusta, ohjausta ja valvontaa selvittäneen työryhmän raportti on konservatiivinen ja varovainen. Todellisia uudistamisehdotuksia ei kuitenkaan esitetä. Seuraavassa esitän muutamia ehdotuksia.

Vartijan ja järjestyksenvalvojan nimikkeet tulisi yhdistää, sillä tosiasiallisesti tehtävät eivät juurikaan eroa toisistaan. Lain esitöistä (HE 22/2014, s. 52.) ilmenee, että asetettaessa järjestyksenvalvoja poliisin avuksi puolijulkisiin tiloihin on toiminta erityisen perusoikeusherkkää. Lain 28 §:n mukaan lupaan voidaan liittää järjestyksenvalvojien koulutukseen, voimankäyttövälineiden kantamiseen, toimialueeseen sekä sijoitteluun ja lukumäärään liittyviä ehtoja. Yleisiin kokouksiin puolestaan riittäisi järjestyksenvalvojat. Poliisin harkintavallassa olisi yleisötilaisuuksien turvallisuusjärjestelyt. Kaupallisesti toteutettujen ja suurten yleisötilaisuuksien turvaaminen edellyttäisi vartijoita, kun taas näitä pienemmät voitaisiin toteuttaa joko luvanvaraisena elinkeinotoimintana tai järjestyksenvalvojana toimintana, kuten kansantapahtumissa on ollut tapana.

Turvapalvelulain 8 ja 33 §:t edellyttävät elinkeinon harjoittajaa keräämään tapahtumailmoitukset. Sääntelyn taustalla on viranomaisvalvonnan tarpeet ja toimenpiteiden kohteena olevan oikeusturva. Yksityisistä turvallisuuspalveluista annetun valtioneuvoston asetuksen 18 §:n mukaan ilmoitukseen on kirjattava tieto kiinniotoista, voimakeinojen käyttämisestä sekä käytetyistä välineistä ja ampuma-aseen esillä olo tai käyttö. Elinkeinoluvan haltija tulisi edellyttää keräämään tapahtumailmoituksen tiedot määrämuotoisella tavalla ja viemään tiedot säännöllisesti poliisin tietokantaan.

Mielestäni työryhmän merkittävin uudistusehdotus liittyy elinkeinonharjoittajalta edellytettävään omavalvontasuunnitelmaan, josta ei tällä ole nimenomaista säännöstä. Olen professori Matti Tolvasen kanssa kirjoittanut aiemmin Edilexissä, että tällä hetkellä virallisvalvonta ei kohdennu toiminnanharjoittajien epäterveeseen toimintakulttuuriin ja eettisiin toimiin. Ohjausmekanismia olisi mahdollista hakea hallinnollisten seuraamusmaksujen kautta. Jotta hallinnollisen seuraamusmaksun käyttöä turvallisuusalan toimijoille voisi vakavasti harkita, tarvitaan tutkittua tietoa yritysten omavalvonnasta, lupaharkinnasta- ja valvonnasta, työpaikkakoulutuksesta, toimintakulttuurista sekä vartioinnissa ja järjestyksenvalvonnassa tehtyjen lain rikkomisten kokonaismääristä.

Henri Rikander

Kirjoittaja on OTT, poliisioikeuden dosentti ja työskentelee turvallisuuspäällikkönä Tampereen kaupungilla ja turvallisuusalan konsulttina.

 

Lähteet:
Hautamäki Tarja: Yksityisen turvallisuusalan valvonta. Vaasan yliopisto 2016.

Kerttula Timo: Vartija ja järjestyksenvalvoja julkisen vallan käyttäjinä. Helsingin yliopisto 2010.

Rikander Henri: Custos publicus gladium frustra non fert: empiirinen tutkimus poliisin voimankäytöstä ja poliisin kohtaamasta väkivallasta. Itä-Suomen yliopisto 2019.

Rikander Henri – Tolvanen Matti: Vierashuoneessa OTT, poliisioikeuden dosentti Henri Rikander ja OTT, professori Matti Tolvanen: Turvallisuuspalvelutoimintaa harjoittavan yhtiön vastuu sen toiminnan yhteydessä tapahtuvista rikoksista.

Yksityisen turvallisuusalan koulutusta, ohjausta ja valvontaa selvittäneen työryhmän loppuraportti. Sisäministeriön julkaisuja 2023:29

 

Kuva: Riikka Kostiainen

Haaste 4/2023