Oikeustajututkimus: Ennaltaehkäiseviin keinoihin halutaan panostaa

Tuoreessa suomalaisten rangaistusasenteita selvittäneessä tutkimuksessa oli kiinnostavia tuloksia myös paikallisen rikoksentorjuntatyön kannalta. Kansalaiset näkevät rikollisuuden syihin puuttumisen tärkeäksi.

Helsingin yliopiston Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutin toteuttamassa ja oikeusministeriön tilaamassa ns. oikeustajututkimuksessa kartoitettiin suomalaisten käsityksiä oikeasta rangaistuksen tasosta seitsemässä rikostapauksessa ja verrattiin kansalaisten vastauksia tuomarien vastauksiin. Väestöhaastatteluihin osallistui 1 251 haastateltavaa ja tuomarikyselyyn vastasi 192 käräjätuomaria. Tutkimuksessa pyydettiin kansalaisia myös kertomaan, mihin rikostorjunnan keinoihin he sijoittaisivat rahaa.

Kansainvälistä tutkimusta soveltaen kysyttiin, miten kansalaiset jakaisivat ylimääräisen 100 miljoonan euron määrärahan rikollisuuden torjuntaan kymmenen eri vaihtoehdon välillä. Tulokset kertovat, että selvästi suosituin rikoksentorjunnan muoto on nuorisotyön tehostaminen sekä nuorten ja perheiden ongelmiin puuttuminen. Kun tähän lisätään oppimisvaikeuksista kärsivien lasten ja nuorten auttaminen, nuorten tukemiseen haluttaisiin laittaa yhteensä noin 37 miljoonaa euroa koko määrärahasta. Poliisit saisivat noin 14 miljoonaa lisärahaa ja päihdetyöhön laitettaisiin noin 13 miljoonaa euroa. Kameravalvonta saisi lisää noin viisi miljoonaa ja yksityiset turvapalvelut 3,6 miljoonaa. Vankiloiden rakentaminen saisi kaikkein vähiten.

Kuvan lähde: Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutti

Tutkija Juha Kääriäinen mukaan tulos vahvistaa aiempia havaintoja siitä, että ihmiset pitävät ennaltaehkäisyä selvästi tehokkaimpana rikoksentorjunnan keinona. Ennaltaehkäisyssä näyttävät korostuvan selvästi ja ennen kaikkea yksilökohtaisen mutta myös yhteiskunnallisen ennaltaehkäisyn keinot. Poliisikontrollin lisäämiseen suhtaudutaan melko myönteisesti mutta muunlaisen kontrollin, kuten kameravalvonnan tai yksityisten turvapalveluiden lisäämiseen suhtaudutaan selvästi varauksellisemmin. Vankilan tehoon rikollisuuden ennaltaehkäisijänä kansalaiset eivät selvästikään usko.

Väestöhaastattelussa kysyttiin myös, mitä tavoitteita rikosseuraamuksilla tulisi olla. Tärkeimpänä pidettiin uhrin kokemien taloudellisten ja terveydellisten menetysten korvaamista ja toiseksi tärkeimpänä yleisen lainkunnioituksen ylläpitämistä. Lisäksi rangaistukseen liittyvät hoidolliset elementit kuten päihdekuntoutus, koulutus ja työelämään valmentaminen saavat kansalaisilta paljon kannatusta.

Tutkimuksen varsinainen päätulos oli, että kansalaisten käsitykset sopivasta rangaistustasosta vaihtelevat huomattavasti. Ajatus väestön yleisestä oikeustajusta osoittautuikin Juha Kääriäisen mukaan varsin ongelmalliseksi. Yleisesti voidaan sanoa, ettei kansan käsitysten ja rangaistuskäytännön välillä ole suuria eroja. Väestön asenteet väkivaltarikoksia ja seksuaalirikoksia kohtaan olivat hiukan tuomareita tiukempia. Kansalaiset antoivat ehdollista vankeutta tuomareita harvemmin, mutta suosivat selvästi yhdyskuntaseuraamuksia. Tutkimuksen tuloksista voi lukea tarkemmin oheisesta tutkimusraportista.

Juha Kääriäinen: Seitsemän rikostapausta: käräjätuomareiden arvioima rangaistuskäytäntö ja väestön rangaistusvalinnat. Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutin katsauksia 21/2017.

» Oikeusministeriön tiedote oikeustajututkimuksesta 21.6.2017